Tämä artikkeli on esimakua Vallankumous-lehden numerosta 3/2025, joka julkaistaan piakkoin.
Vasemmistoliiton nuorisojärjestö Vasemmistonuoret on julkaissut keskustelua herättäneen pamfletin nimeltä Sosialismista. Pamfletin takana on järjestön kesällä 2025 perustettu sosialistinen työryhmä ja se sisältää varsin laadukasta kapitalistisen järjestelmän kritiikkiä, varsinkin suhteutettuna emopuolue Vasemmistoliiton löysiin, moralistisiin ulostuloihin julkisuudessa. Vasemmistoliiton reformistisille byrokraateille kiusallisin sisältö pamfletissa liittyy kiitettävän selkeään luokka-analyysiin, työväenluokan ja kapitalistien välisen sovittamattoman ristiriidan kuvailuun sekä erityisesti marxistisen käsitteen “työväenvaltio” näkyvään rooliin.
Nämä radikaalit sanat paperilla saivat huomiota Iltalehdessä, jonka artikkeli pamfletista levisi tulen lailla kautta sosiaalisen median. Huomionarvoista on, että Demarinuoret kirjoittivat somepostauksen tuomiten Vasemmistonuorten väitetyn ‘’väkivallan romantisoinnin’’. Tämä lausunto, josta Saksan 1920-luvun petolliset sosialidemokraatit ja vallankumouksen haudankaivajat Ebert ja Noske olisivat ylpeitä, sai välittömästi kiitosta Kokoomusnuorista, mikä kertoo aika paljon Suomen sosialidemokraattisen liikkeen tilasta 2025.
Näyttää siltä, että koko valtavirran poliittinen kenttä on jälleen yhdistynyt manaamaan pois kommunismin aavetta. Kuitenkin useat Vasemmistonuorten osastot seisoivat sosialistisen työryhmän kantojen takana. Tästä näemme, että Vasemmistonuorissa on radikaalimpia elementtejä kuin Vasemmistoliiton tai Vasemmistonuortenkaan, ainakin tähän asti luokkayhteistyöhön orientoitunut, byrokraattinen johto on valmis sietämään. Voimme myös oikeutetusti jälleen kysyä: jos vallankumouksellinen marxismi on niin kuollut ja historiaan jäänyt ajatus kuin hallitseva luokka meille vakuuttaa, miksi sitä vastaan täytyy sitten hyökätä niin raivokkaasti, vaikka kyseessä olisi vain tämän pamfletin kaltainen laimea ja johtopäätöksiltään puutteellinen teksti?
Ehkä silmiinpistävintä tässä kaikessa on Vasemmistoliiton vaikeneminen. Vasemmistonuoret on kuitenkin lähentynyt organisatorisesti emopuoluetta viime vuosina (mikä ei ole Vasemmistonuorten riveissä ollut lainkaan yksiselitteisen iloinen asia). Tämän lisäksi huomionarvoista on Pinja Vuorelan, Vasemmistonuorten puheenjohtajan, suhtautuminen asiaan. Kommentissa Iltalehdelle hän kiersi kysymyksen ja sanoi, että hänen pitäisi tutustua työryhmän pamflettiin tarkemmin. Vieläkään vastausta ei ole kuulunut.
Näyttää selvältä, että mitä lähempänä Vasemmistoliiton puoluebyrokratiaa henkilö on, sitä korviahuumaavampaa on hiljaisuus.
Kiehuuko kattila yli?
Olemme viime aikoina nähneet kuilun kasvavan Vasemmistonuorten johtajien ja tavallisten jäsenten välillä. Ennen rivijäsenten kaipuu radikaalimpaan politiikkaan jäi vain sisäisiksi keskusteluiksi ja somepostauksiksi. Nyt nämä suuntaukset alkavat saada ilmaisunsa Vasemmistonuorten julkisessa toiminnassa järjestönä. Tämä on kuitenkin ristiriidassa viime vuosien kehityksen kanssa, kun Vasemmistonuoret on lähestynyt emopuoluetta.
Ristiriidat näkyivät parhaiten 2025 liittokokouksessa, jossa välittäjänä reformismin ja vallankumouksellisuuden välillä oli postmodernistinen, kaiken läpäisevä ironia aina kun kyse oli mistään etäisesti vallankumouksellisesta. Ikään kuin Marxiin tai Leniniin viitattaessa taustalla pyörisi sitcomeista tuttu valmiiksi nauhoitettu naururaita. Leniniä hyödynnetään lähinnä Antti Lindtmanille edgyilyyn. Liittokokous päätti lähettää Lindtmanille teoksen Sosialidemokratian kaksi taktiikkaa vallankumouksessa, ihan vain kettuillakseen kyseiselle pölyiselle, taantumuksellisille byrokraatille. Sopii kuitenkin kysyä, onko edes osa liittokokoukseen osallistuneista koskaan lukenut Leniniä.
Tämänkaltaisesta Leninillä ironisoinnista huolimatta on selvää, että mm. Marxin ja Leninin edustamat radikaalit ajatukset saavat kasvavaa suosiota rivijäsenistössä. Liittokokouksessa kävi jopa täpärällä, että olisi äänestetty Ukrainan sodan rahoittamista vastaan! Saattoi melkein kuulla Li Anderssonin helpotuksen huokaisun EU-parlamentista asti, kun onnistuttiin välttämään, että hänen puolueensa nuorisojärjestö olisi kieltäytynyt tukemasta tätä imperialistista sotaa.
Kun muistaa kuinka Vasemmistoliitto savusti ulos Ivan Deviatkinin samanlaisen kannan takia, voi vain kuvitella miten samat byrokraatit lopulta suhtautuvat Vasemmistonuorten radikaaleimpiin osiin. Nykyinen hiljaisuus on tarkoituksenmukaista. Puolue on kerta toisensa jälkeen tehnyt selväksi, että se tahtoo pysyä samoissa raameissa kuin mitä Demarinuoret heiltä nyt vaativat. Emopuolueen piittaamaton lähestymistapa nuorisojärjestöön voi muuttua nopeastikin. Jos edessä on puhdistuksia, voi hyvällä syyllä kysyä voiko Vasemmistonuoret tälle mitään.
Halutaanko kakku pitää vai syödä?
Pitkään Vasemmistonuoret on pystynyt esittämään radikaalejakin ulostuloja, mutta aina kietoen itsensä lopulta pienporvarilliseen pasifismiin tai vedoten liberaalidemokraattisiin, abstrakteihin oikeuksiin kuten sananvapauteen. He ovat käytännössä tähän asti irtisanoutuneet kaikesta muusta konkreettisesta poliittisesta toiminnasta kuin mielenosoituksista, adressien kirjoittamisesta ja Vasemmistoliiton tukemisesta. Kuitenkin puhe vallankumouksesta ylittää porvarien asettamat rajat “kunnioittavalle poliittiselle keskustelulle”, kuten pamfletin aiheuttamasta kuohunnasta näemme. Valitettavasti Vasemmistonuorilla ei kuitenkaan ole asettaa puolustuksekseen samaa lähestymistapaa kuin meillä Vallankumouksellisilla kommunisteilla, sillä vastoin kuin he, me voimme marxismin pohjalta tuomita porvariston yksisuuntaisen, abstraktin moraalin. Suuri vallankumouksellinen Trotski hahmottelee tämän proletaarisen moraalikäsityksen artikkelissaan ‘’Meidän moraalimme ja heidän’’.
Kun meidän järjestömme itsenäinen luokka-asema perustuu työläisiin ja heidän vallankumoukselliseen uhrautuvuuteensa, Vasemmistonuorten rahoitus lepää porvarivaltion tuissa, ja minkä porvarivaltio yhdellä kädellä antaa, voi se milloin tahansa toisella kädellä ottaa pois. Kapitalisti ei vapaaehtoisesti rahoita oman järjestelmänsä kyseenalaistavaa toimintaa.
Tämä fakta on jo kauan varmistanut että Vasemmistonuoret pysyy täysin porvariston asettamissa rajoissa. Mutta nyt nuorten nouseva radikalisoituminen johtuen kiihtyvästä elintason heikentymisestä, puskee näitä rajoja vastaan. Tämä jättää Vasemmistonuoret noloon tilanteeseen. Yhä kasvava osa järjestön jäsenistöstä tahtoo taistella sosialismin puolesta, kun taas opportunistinen johto ja varsinkin varsinkin Vasemmistonuoriin tiukasti kytköksissä oleva Vasemmistoliitto haluavat pysyä tiiviissä luokkayhteistyössä porvariston kanssa. Se, miten tämä ristiriita ratkeaa määrittää Vasemmistonuorten suunnan.
On selvää, että ilman todellista vallankumouksellista teoriaa nuorisojärjestön linja on täysin Vasemmistoliittoa johtavien byrokraattien armoilla eivätkä Vasemmistoliiton nuoret reaalisesti kykene seisomaan minkään aidosti radikaalien ideoiden takana. Ei voi olla vallankumouksellinen sosialisti ja samalla alistua nykyisen poliittisen kentän pelisäännöille. Ei voi puolustaa sosialismin vallankumouksellista määritelmää, jos on sitoutunut järjestöön, joka käyttää sanaa ‘’sosialismi’’ samalla tavalla kuin Bernie Sanders ja Li Andersson. Vallankumoukselliset sanat eivät riitä, jos tahtoo rakentaa aidon työväenpuolueen sosialistisen, tai kehdatkaamme sanoa suoraan, kommunistisen teorian pohjalta. Jos tälle tielle lähtee, on välttämätöntä tehdä pesäero löysiin, reformistisiin kapitalismin kriitikoihin.
Reformismi vai vallankumouksellisuus?
Vasemmistonuorilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin esittää itselleen hyvin perustavanlaatuisia kysymyksiä siitä, mihin he poliittisella toiminnallaan tähtäävät. Heidän täytyy myös kysyä itseltään, mikä on heidän haluamansa politiikan tulevaisuus tiukasti reformistisen, luokkayhteistyöhön kapitalistien kanssa sitoutuneen Vasemmistoliiton kyljessä. Mikä on sellaisen toiminnan todellinen päämäärä, joka koostuu pitkälti sekalaisista työryhmistä, lehdistötiedotteiden laatimisesta, workshopeista ja Vasemmistoliiton tukemisesta vaalien alla, ja jossa se on tiiviissä yhteydessä byrokratian mädättämään, opportunistiseen Vasemmistoliittoon? Eikö kyseessä ole lopulta vain liukuhihna, joka vie radikaalit, innokkaat yhteiskunnan muuttamisesta kiinnostuneet nuoret luokkayhteistyölle antautuneiksi oikeisto-opportunistisiksi poliittisiksi broilereiksi Vasemmistoliiton puoluekoneiston loputtomaan myllyyn?
Me Vallankumouksellisissa kommunisteissa katsomme Vallankumouksellisen kommunistisen internationaalimme perspektiivien pohjalta, että edessämme avautuva historiallinen ajanjakso näyttää tarpeen kommunistiselle järjestölle itsenäisellä taloudellisella pohjalla, työväenluokkaisella luokkapositiolla, selkeällä marxistisella teorialla ja määrätietoisella suunnitelmalla eteenpäin.
Tätä päämäärää varten olemme rakentaneet järjestömme Suomeen, osana maailmanlaajuista kommunistista internationaalia, jonka rikas perinne itse Marxista ja Engelsistä alkaen ohjaa meitä ja viitoittaa tietämme eteenpäin. Meillä on mahdollisuus ja kyky oppia työväen vallankumouksellisen liikkeen kunniakkaasta historiasta, niin sen onnistumisista kuin traagisista epäonnistumisistakin. Meillä on kyky selittää nykypäivän työläisille, miksi olemme siinä jamassa missä olemme, ja ennen kaikkea me kykenemme selittämään mitä on tehtävä, jotta ihmiskunta kansainvälisen työväenluokan johtamana pääsee eteenpäin tästä kapitalismin katastrofaalisesta umpikujasta.
Kun ristiriidat sekä laajemmassa yhteiskunnassa että vasemmiston sisällä kärjistyvät, tulee jälleen kerran ajankohtaiseksi kysymys, jonka Rosa Luxemburg jo aikoinaan esitti. Tämä kysymys erotti radikaaleimmat kommunistit jo silloin imperialismia tukevista byrokraateista, ja niin se tekee edelleen.
Kysymys kuuluu: reformismi vai vallankumous? Välimuotoja ei ole.
Pidämme erittäin myönteisenä kehityksenä, että Vasemmistonuorten sosialistinen työryhmä on pamfletissaan nostanut esiin työläisvaltion perustamisen tarpeen ja sitä ennen tarpeen luokkapohjaiselle taistelulle kapitalistisen järjestelmän sortoa vastaan. Olemme valmiita yhteistyöhön kaikkien työväenluokkaisten luokkataisteluun orientoituneiden toimijoiden kanssa työläisten elinolojen parantamiseksi kaikilla mahdollisilla tavoilla. Seisomme Vasemmistonuorten rinnalla kaikkia oikeiston hyökkäyksiä vastaan, tulivat ne sitten porvariston tai reformististen sosialidemokraattien riveistä.
Haluamme kuitenkin korostaa, että ilman johdonmukaista poliittista ohjelmaa, nojautumista työväenluokan massoihin ja marxistisen teorian korrektia soveltamista tämä taistelu on tuomittu epäonnistumaan. Keskustelemme mielellämme liikkeen poliittisesta suunnasta toverillisessa hengessä kaikkien luokkataistelijoiden kanssa pyrkimyksenämme muodostaa luokkapohjainen rintama yhteiskunnan muuttamiseksi pohjiaan myöten.
Meillä on vain kahleemme menetettävänä. Kaikki maailman työläiset, yhdistykää!
Ela Lindell
Korjattu 12.11.2025 asiavirheet liittyen Vasemmistonuorten rahoitukseen. Rahoitus ei tule Vasemmistoliitolta vaan tukina opetus- ja kulttuuriministeriöltä sekä muuten puolueesta suoraan riippumattomista lähteistä. Loppuun on lisätty kaksi kappaletta.
