Melkein 4 vuotta sitten Venäjä aloitti täysmittaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Vain marxilaisen teorian hallitsemisen takia jo tässä kohtaa internationaalimme osasi vetää korrektin johtopäätöksen: “Emme voi tukea kumpaakaan puolta sodassa, sillä se on taantumuksellinen sota molemmilta puolilta. Pohjimmiltaan se on konflikti kahden imperialistisen ryhmittymän välillä. Köyhän, verta vuotavan Ukrainan kansa on uhrina tässä konfliktissa, sodassa jota he eivät luonneet tai halunneet.”
Tämä ei kuitenkaan ollut suosittu kanta, päinvastoin. Järjestömme kautta maailman sai oikeistolta – kuin myös niin sanotulta vasemmistolta – paheksuntaa, sillä emme tukeneet ‘Ukrainaa voittoon asti’. Suomessa tämä yhteinen rintama Ukrainan takana johti meidät suoraan Natoon ilman mitään virallista äänestystä kansalta! Ukrainan sotaa ympäröivä propaganda muuttui nopeasti kampanjaksi Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyden puolesta. Näin aukesi mahdollisuus Marinin hallitukselle kääntää kymmeniä vuosia kestäneen kantansa ja viskoa Suomen lopullisesti lännen imperialistien syliin. Kuitenkaan asiaa ei tahdottu riskeerata julkisen äänestyksen varaan, vaan tämä käännös tehtiin muutaman kyselytutkimuksen perusteella. Tämähän oli enemmäin kuin tarpeeksi palautetta kansalta perusteluksi kääntää äkkinäisesti Suomen koko ulkopoliittinen linja!
Natoon liittyminen siis hyväksyttiin 23. toukokuuta 2022, ja kunhan ulkoministeri Pekka Haavisto suostui uhraamaan kurdit Turkin kansanmurhaaja Edrogania varten, Nato lopulta hyväksyi jäsenyyden 2023 huhtikuussa. Tämän uhrauksen, eli kurdien vapausliikkeen terroristijärjestöksi määrittämisen pohjalta Suomen valtio pidätti kolme kurdiaktivistia 4.11.2025. Onneksi tämä kurdilaisten verellä maksettu Nato-jäsenyys ei todellakaan alkaisi kostautumaan hallitsevalle luokallemme vain kolmea vuotta myöhemmin…
Tämä artikkeli alunperin kirjoitettiin Vallankumous-lehden viimeiseen vuoden 2025 numeroon.
Suomi – Ukrainan suurin liittolainen
Kuitenkin vielä tässä kohtaa ‘historiallisesti vasemmistolaisen’ hallituksen sotahuuma oli vielä täydessä vauhdissa. Vaikka SDP oli jo vuosia siirtynyt oikealle päin, se silti kykeni olemaan erityisen räikeä tänä aikana. Tämä imperialistinen räikeys tuli Sanna Marinin johdolla, joka 2023 vappupuheessaan kailotti sotaa Venäjää vastaanloppuun asti. Ukrainan joukkoja tulisi tukea viimeiseen mieheen, ja tämän tekemien olisi myös Suomen työläisten etujen mukaista!
Vasemmistoliitolle vain NATO-jäsenyys aiheutti pientä epämukavuutta, vaikka valtaosa lopulta äänesti sen puolesta – aivan kuten hoitajien lakkojen rikkomisen puolesta ‘’potilasturva lain’’ kanssa. Näin se jälleen näytti luonteensa täysin alistuvaisena pääoman kannalle vain tarjoten kritiikkiä ilman toimia. Ukrainan suhteen ei Vasemmistoliitto kuitenkaan ole ollut yhtä ujo, vaan itse asiassa yksi suurimmista aseavun kannattajista. Tämän he tekevät ylpeästi “imperialismin vastustamisen” nimissä. Ukraina on pieni valtio, Venäjä suuri valtio. Joten miten muka Ukrainan aseellinen tukeminen ei olisi anti-imperialismia?
Marxilaisen teorian kautta kykenemme kuitenkin ymmärtämään kansallisvaltioiden itsenäisyyden rajat imperialismin aikakaudella. Voimme siis nähdä kuinka Ukrainan hallinon olemassaolo on täysin riippuvainen länsivaltojen tuesta, ja kuinka se nousi valtaan 2014 laajalti Yhdysvaltojen tuen avulla. Täten suuremmat vallat voivat pakottaa sen ulkopoliittiseksi työkalukseen. Näin Yhdysvallat Bidenin johdolla kykenivät painostamaan Zelenskiä viemään Ukrainaa Natoa kohti ymmärtäen täysin konfliktin todennäköisyyden. Ymmärtämättä tätä päätyy sokeasti yhteisrintamaan lännen kapitalistien kanssa.
Ja tätä ymmärtämättömän uusiin tovereihin kuuluu Suomen oikeisto – ja täten päätyy tukemaan militarisaatiota, itärajan sulkemista, ja Ottawan sopimuksesta irtautumista kunlopulta astuu hallitukseen.
Suomen koko poliittinen kenttä oli jättänyt viimeisenkin liikkumavaran ja puolueettomuuden, vihdoin asettuen vankaksi osaksi Yhdysvaltojen johtamaa imperialistikoplaa. Bidenin aikana Euroopan valtiot olivat vielä hyviä liittolaisia, joiden palveluksen vastineeksi Yhdysvallat olisi vastuussa heidän hallitsevien luokkien etujen kannattamisesta aseellisesti.
Kun Venäjän imperialistit lopulta hyökkäsivät Ukrainaan, tuli tavoitteeksi lännelle heikentää sodan avulla Venäjän vaikutusvaltaa. Jos tämä onnistuisi, Suomella olisi erittäin paljon voitettavana. Motiiveina alkaa Ruotsin kaltaiseksi vallaksi, jonka pankkisektori dominoi baltian maita, Suomi siis myös pisti uskomattoman määrän resursseja Ukrainan sotaan. Haavisto ulkoministerinä avoimesti puhuikin Ukrainan uudelleenrakennus projektien mahdollisesta tuottavuudesta Suomelle. Kuten Lenin asian tiivisti: “Sota on kammottavaa. Kammottavan tuottavaa!”
Tässä on todellinen syy miksi jopa 2% valtion varoista lähetettiin Ukrainalle sotaa varten. Ei kai kukaan vakava imperialismin vastustaja voisi uskoa, että Suomen hallitseva luokka välittäisi oikeudenmukaisuudesta tai kansojen itsemääräämisoikeudesta sen jälkeen, kun on nähnyt kuinka se suhtautuu Palestiinalaisten kansanmurhaan?
Ukrainan kansa uhrattaisiin pääoman alttarilla. Sinne heidät saattelisivat mädät byrokraatit halliten heidän maataan, ketkä henkilökohtaisesti rikastuisivat Euroopan lähettämistä varoista ryöstäen eniten kohteista, joita sodasta kärsivä kansa tarvitsisi, kuten sähköinfastruktuurista. Nämä lännen julistamat demokratian suojelijat eivät voisi välittää vähempääkään kansansa kurjuudesta. Jatkaakseen sotaa vaalit lakkautettaisiin, ammattiliittoja sorrettaisiin (vaikka tätä tehtiin ennen sotaakin), ja törkeänä esimerkkinä sodan todellisesta luonteesta: Ukrainan asevoimat alkaisivat kidnapata nuoria miespuolisia kansalaisiaan lähetettäväksi eturintaman lihamyllyyn. Mutta ei, tämä barbaria mitä Ukrainan kansa kokisi, olisi jotenkin heidän hyödykseen! Koko sodan ajan kerrottaisiin kuinka tämä olisi ainoa keino Ukrainalle säilyttää itsenäisyytensä, että kyseinen barbaria oli täysin väistämätöntä ja ainoastaan Venäjän syytä, piste. Tämä on huolimatta siitä, että jo vuosi konfliktin alkamisen jälkeen rauhaa oltaisiin voitu hakea paremmin ehdoin kuin sitä olisi mahdollista saada enää. Lännen herrat olivat puhuneet: Ukrainan maaperä maalattaisiin punaiseksi.
Trumpin aikakausi
2025 tammikuuta Donald Trump astui Yhdysvaltain presidentin virkaan toista kertaa. Jo vaalien aikana hän ilmaisi tahtoa vetäytyä Euroopasta, varsinkin Ukrainasta, ja keskittyä Kiinan vastustamiseen. Tämä johtuu siitä, että Kiina on maailman toiseksi suurin nouseva imperialistivalta, kun Yhdysvallat, vaikka suurin, on hiljalleen taantuvassa pisteessä. Trumpin politiikka voidaan siis katsoa myös Yhdysvaltojen hallitsevan luokan mukaiseksi, kapitalisteja palvelevaksi. Se ei ole, kuten monet väittävät, vain hänen henkilökohtaisia päähänpistoja tai Kremlinin salakavalaa nukkehallinnointia.
Varsinkin jälkimmäinen teoria sai pohjaa Euroopassa, kun mantereen pikku imperialistit tajusivat Yhdysvaltojen aikeista oikeasti jättää heidät yksin. Oli alkanut uusi maailmankausi, jossa Euroopan vallat eivät voineet enää nojata Yhdysvaltojen aseelliseen tukeen. Välit näiden pitkäaikaisliittolaisten välillä alkaisi hajota.
EU:n valtiot eivät kuitenkaan tätä halunneet. Siispä Ukrainan sodan jatkamiselle nousi uusi merkitys: pidä Yhdysvallat sidottuna Eurooppaan.
Tämä tehtäisiin kaikenlaisilla poliittisilla manööverillä. Kaikkiin kuului sodan pidentäminen. Pikku hiljaa alkuperäisestä uskosta tukea “Ukrainaa voittoon asti” luovuttiin, tilanne alkoi näyttää vakavammalta. Kauppasaarto Venäjää vastaan oli kenties satuttanut Eurooppaa enemmän kuin Venäjää, sillä öljyn loppuminen oli jättimäinen taloudellinen ongelma. Onneksi Venäjän verentahrittuun öljyyn löytyi vaihtoehto: Todella inhimmillisesti hankittu Yhdysvaltojen öljy! Onneksi tätä ostamalla ei tuettaisi itsenäisten valtioiden valloittamista ja siviilien massamurhaa…
Kuitenkin Trump halusi ulos ja näytti sen avoimesti. Hyvin nolona yksityiskohtana hän linjasi Zelenskille kuinka vaatisi laajan osan Ukrainan resursseista itselleen, jos saisi neuvoteltua rauhansopimuksen Venäjän kanssa.
“Mutta Herra Trump!” Euroopan johtajat huusivat. “Kohteliaassa seurassa resurssien jakaminen maassa suurvaltojen yrityksille tehdään suljettujen ovien takana, ei julkisesti!”
Yrityksessä etäännyttää itsensä Trumpin läpinäkyvästä imperialismista (joka oli tuomittavaa sillä ei se käyttänyt sivistyneen yhteiskunnan tekosyitä suojanaan), sekä tahdossa jatkaa sotaa pidemmälle, Euroopan poliitikot heiluttivat vahvasti sormiaan Trumpille. Tällöin narratiivi muuttui: Ukrainan sodasta oli tulossa imperialistinen! Tietysti! Euroopan tuki Ukrainaa kohtaan lepäsi vain demokratian arvostuksessa, mutta Trump ajatteli vain resursseja!
Mutta miten sota yhtäkkiä kääntyi imperialistiseksi? Tässä näkyy selvästi, kuinka Ukrainan nojaaminen länsimaiden rahoitukseen tarkoittaa, että nämä valtiot voivat vaatia siltä mitä tahtovat. Eikö tämä kyseenalaistaisi koko Ukrainan itsenäisyyden ajatuksen? Vaikka Leninin imperialismiteoria selvensi tämän meidän järjestöllemme aikaisemmin, ei tarvinnut enää olla lukenut marxisti kyseenalaistaakseen koko sodan luonnetta.
Paniikki
Yhdysvallat onnistuisi kuitenkin pikkuhiljaa vetäytymään sekä Ukrainan että EU-maiden tukemisesta, sillä vaikka kuinka monta temppua Euroopan johtajilla löytyi poliitikan areenalla, ei heillä mitään konkreettista valtaa ollut. He eivät voineet pakottaa Yhdysvaltoja tekemään mitään, he eivät voineet pysäyttää Venäjän etenemistä Ukrainan rintamalla. Yhdysvallat alkoi vaatia maksua aseistaan, ja mitä merkittävämmin, rahat olivat Euroopalta loppumassa. Jos tuki Ukrainan armeijalle loppuisi ja Venäjä saisi pakotettua rauhansopimuksen täysin omin ehdoin, miljardit sotaan heitetyt eurot valuisivat täysin hukkaan. Tämä täytyi siis välttää. Minkä kanin Euroopan hallitsijat hatustaan seuraavaksi vetäisivät?
No tietysti! Koettaa varastaa Venäjän keskuspankin jäädytetyt varat! Näiden EU-pankeissa olleiden varojen jäädyttäminen oli yksi asia, mutta nyt Kaja Kallaksen johdolla EU koettaisi rahoittaa sodan näillä varoilla, jotka eivät heille kuulu! Tämä siis olisi ryöstö, joka johtaisi EU:n luottavuuden romahtamiseen läpi koko maailman markkinoiden.
Muuten toimintatapana Trumpin aikakautena olisi Yhdysvaltojen jatkuvat yritykset saada rauha Putinin kanssa neuvottelemalla, ja Euroopan sekä Zelenskin kieltäytyminen mistään realistisesta rauhansopimuksesta. Zelenski ei edes suostuisi tapaamaan Putinia.
Zelenskillä oli nyt siis samat intressit kuin Euroopan johtajilla: jatka sotaa hinnalla millä hyvänsä. Tietäen, että jos sota päättyisi ja vaalit taas sallittaisiin, hän menettäisi valta-asemansa. Voimme vain spekuloida, että tämän säilyttäminen on vielä tärkeämpää, kun koko lähipiirisi on paljastunut syyllisiksi törkeästä korruptiosta – korruptiosta, joka olisi melkein mahdotonta tapahtua Zelenskin tietämättä.
Sama toimintatapa näkyi myös Alaskan sopimusten yhteydessä. Euroopan johtajat lopulta onnistuivat estämään rauhan solmimisen, ja Ukrainan teurastaminen jatkui.
Tämä varmasti ärsytti Trumpia suunnattomasti. Näin lopulta välit on saatu kireäksi, ei vain Venäjän, mutta myös Yhdysvaltojen kanssa, joka nyt uhkaa napata Gröönlannin itselleen. Eurooppa siis seisoo uudessa maailmantilanteessa ilman liittolaisia, ilman tehokasta armeijaa, ilman öljyä sekä ilman ylpeyttään. Tämä ennen maailmaa hallitseva manner joutuu nyt nöyristelemään suurempien valtojen edessä. Esimerkkinä Suomen presidentti Alexander Stubb, josta on tullut Euroopan oma “Trump-kuiskaaja”. Jo 2025 perspektiiveissämme kirjoitimme kuinka Nato kääntyisi hallitsevan luokan painajaiseksi, mahdollisesti jopa hajoaisi, sillä Yhdysvaltain ulkopolitiikan suunta sen tähän ajaisi. Kuten osasimme olettaa, nämä päätökset nyt nakertavat koko hallitsevan luokkamme uskovuutta ihmisten silmissä.
Suomi kriisissä
Ukrainan tilanteen myötä Suomen hallitseva luokka on pelannut itsensä täyteen umpikujaan. Se on tuhlannut miljardeja sotaan, joka on ainoastaan tuhonnut välit sen rajanaapurin kanssa tuomatta mitään taloudellista hyötyä, hakeutunut Trumpia lähipiiriin, joka on koko ajan vihamielisempi sitä kohtaan, ja paljastanut tekopyhyytensä nöyristellessään Trumpia. Nyt nykyisten karujen leikkausten lisäksi, mistä Suomen työläiset ovat jo kärsineet, täytyy sotilasbudjetti nostaa viiteen prosenttiin. Kommunisteina viestimme on selvä: Kaikki poliittiset puolueet ovat johtaneet meidät tähän yhteisrintamassa. Kapitalismilla ei ole muuta tarjottavaa kuin sotaa ja kurjuutta. Tämän takia luokkataistelu tulee lopulta puhkeamaan myös Suomessa. Vain työläisten massaliikkeet voivat näyttää tien eteenpäin.
Mutta vaikka Suomen ja Euroopan työläiset ovat myös kärsineet tämän kaiken seurauksista, emme saa unohtaa kapitalismin kriisin suurimpia uhreja. Niitä henkilöitä, jotka murhataan ja näännytetään imperialistien sotien seurauksena. Tähän epäonniseen ihmisryhmään kuuluu Ukrainan kansa. Tälläkin hetkellä jäätymässä pimeissä kodeissaan ilman lämpöä kärsien sodasta, joka oltaisiin voitu päättää aikoja sitten, joka oltaisiin voitu välttää kokonaan!
On selvää, ettei minkään valtion hallitsevassa luokassa ole tahoja, jotka edustavat työläisten etuja. Tämän takia työväenluokkien kautta maailman on taisteltava omia hallintojaan vastaan näyttäen aina solidaarisuutta muiden valtioiden työläisille.
Vain kansainvälinen työväenluokka voi näyttää tien ulos nykyisestä kriisistä.
Ei muuta sotaa kuin luokkasotaa! Alas kaikkien valtioiden korruptoituneet hallitsevat luokat!
Kansainvälisen työväenluokan solidaarisuuden puolesta!
Ela Lindell
