Joukko nuorisojärjestöjä ympäri Euroopan on kehottanut nuorison lakkoon sodan ja militarismin vastustamiseksi alkaen 20. marraskuuta, iskulauseella “Taistele tulevaisuutemme puolesta, ei heidän sotiensa!”
Aikana, jolloin Euroopan hallitsevat luokat lyövät sotarumpuja, toteuttavat pakollisia asevelvollisuuslakeja ja käyttävät biljoonia uudelleenaseistautumiseen, tarvitaan kiireellisesti koordinoituja toimia näitä taantumuksellisia poliitikkoja vastaan.
Paineen alla jotkut ammattiliitot ovat julistaneet lakot samana päivänä. CGIL:n Italian pääsihteeri Landini ilmoitti 20. marraskuuta yleislakosta, joka liittyy nimenomaisesti nuorten lakkoon. Britannian luennoitsijoiden liitto, UCU, on myös kutsunut jäseniään liittymään nuorten lakkoon kyseisenä päivänä. Ammattiliittojen johtajat ovat joutuneet valtavan paineen alle Euroopassa tänä syksynä vallitsevan vihan tunnelman vuoksi.
Jo syys- ja lokakuussa nuoret ovat lähteneet kaduille useissa maissa. Ranskassa alirahoitettua koulutusjärjestelmää vastaan suunnattu liike, joka on kohdannut kovia valtion sortotoimia, on kiihtynyt ja ravistelee jo valmiiksi heikkoa Macronin hallitusta. Espanjassa nuoret ja työntekijät nousevat kapinaan kohtuuhintaisen asumisen puolesta vaatien yleislakkoa. Paine on niin suuri, että pääammattiliitot ovat nyt julistaneet yleislakon 11. marraskuuta, vaikka yleisvaalit järjestetään 29. marraskuuta. Saksassa kymmenet tuhannet ovat jo pitäneet koululakkoja Merzin militarismia vastaan ja asevelvollisuuden hylkäämiseksi. Ja Itävallassa opiskelijat lakkoilevat hallituksen rasistista hijab-kieltoa vastaan.
Kaikissa näissä liikkeissä sama ajatus kuuluu selvästi: “Hallitsijamme hyökkäävät oikeuksiamme ja elintasoamme vastaan syyttäen maahanmuuttajia ja lietsoen rasismia. Samalla he jakavat miljardeja sotaan, aseisiin ja rikkaille! Nyt riittää!”
Aivan oikein! Miljoonat nuoret ympäri Eurooppaa tulevat oikeaan johtopäätökseen siitä, että heidän kohtaamansa ongelmat eivät ole pelkästään tämän tai tuon poliittisen prioriteetin tai puolueen kysymys. Juuri kapitalistinen järjestelmä ja koko eurooppalaisen hallitsevan luokan imperialistiset pyrkimykset ovat syynä hyökkäyksiin heidän sukupolveaan vastaan.
Tietoisuus etenee harppauksin, kriisit toisensa jälkeen kasaantuvat yhtenäiseksi tyytymättömyyden rintamaksi. Tässä yhteydessä nuorten lakko 20. marraskuuta tarjoaa historiallisen mahdollisuuden hyödyntää tätä tunnelmaa ja sitoa nämä taistelut yhteen. Koko Euroopassa koordinoitu toiminta, johon saattaisi osallistua miljoonia opiskelijoita, olisi ratkaiseva askel eteenpäin näiden kerrosten vetämiseksi osaksi vallankumouksellista sosialismin taistelua.
Aseet ennen voita
Viime vuosien kapitalistinen kriisi on voimistanut dramaattisesti eri imperialististen ryöstäjien välistä taistelua. Euroopan hallitsevat luokat puolestaan ovat tukeneet Gazan kansanmurhaa ja ohjanneet miljardeja Ukrainan sotaan. Nyt, epätoivoisessa yrityksessä pelastaa itsensä nöyryyttävältä tappiolta Venäjälle, he lietsovat raivoa oletetusta tulevasta hyökkäyksestä Nato-maata vastaan oikeuttaakseen lisäinvestoinnit aseisiin.
Tätä varten nuoria ympäri Eurooppaa kehotetaan asettumaan jonoon ja kokoontumaan oman hallitsevan luokkansa taakse. “Liity armeijaan!” Friedrich Merz, Emmanuel Macron ja Andy Burnham vaativat, samalla kun he viittaavat idän viholliseen eksistentiaalisena uhkana niin kutsutulle “demokraattiselle” elämäntavalle Euroopassa. Mutta mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.
Todellisuudessa lännen hallitseva luokka on koko tämän ajan lietsonut sodan liekkejä. He ovat lähteneet mukaan jokaiseen Yhdysvaltain imperialismin uhkarohkeaan seikkailuun yrittäessään pelastaa sen, mitä transatlanttisesta liittoumasta on jäljellä, ja tekevät kaikkensa miellyttääkseen Donald Trumpia. Ukrainassa, kaukana taistelusta vapauden, suvereniteetin tai demokratian puolesta, heidän ainoa tavoitteensa on ollut heikentää Venäjää kilpailevana suurvaltana, mistä tavalliset ukrainalaiset joutuvat maksamaan raskaan hinnan.
Sillä aikaa kun ranskalaiset lukiolaiset vaativat, ettei heidän ylikuormitettuja luokkahuoneitaan saa täyttää rotilla ja torakoilla tai jättää ilman ilmastointia 40 asteen helteellä, Macron lähettää aseistetut poliisit pieksämään heidät, samalla kun hän itse nauttii päivästä tarkkaillakseen uuden ydinkärjellä varustetun ohjuksen testilaukaisua. Hallitseva luokka ei olisi voinut ilmaista prioriteettejaan selkeämmin.
Kuka maksaa?
Euroopan hallitsevat luokat kasvattavat puolustusmenojaan sadoilla miljardeilla. Aseyhtiöiden tehdessä tiliä herättää ylenpalttinen tuhlailu kysymyksen: kenelle kuuluu lasku? Kapitalismissa ei ole ilmaisia lounaita – vielä vähemmän tänä päivänä, kun Saksa on taantumassa, inflaatio jyllää Britanniassa, ja Ranska kamppailee kasvavan budjettialijäämän kanssa.
Todellisuudessa työväenluokka ja nuoret ympäri maailman maksavat hinnan imperialismin rikoksista. Leikkaukset hyvinvointiin ja koulutukseen, korkeampi eläkeikä ja nousevat hinnat ovat kaikki osatekijöitä imperialistien halussa puolustaa ja laajentaa vaikutusvaltaansa maailmassa.
Vuodesta 2022 alkaen maailmantaloudessa on nähty suurin asevarusteluun käytetyn rahan määrä sitten kylmän sodan loppumisen. Yhdentoista vuoden ajan aseisiin ja pommeihin käytetyn rahan määrä on kasvanut nousten lähes 3 biljoonaan dollariin maailmanlaajuisesti.
Tämä on käsittämätön kuolemaan ja tuhoamiseen käytettävä rahasumma, ja silti meille kerrotaan, ettei rahaa riitä senttiäkään ylläpitämään edes nykyistä julkisten palveluiden tasoa! Saksassa Merzin hallitus viiltää tuista, leikkaa vanhempainvapaista, kaksinkertaistaa reseptilääkkeiden hinnan ja nostaa eläkeikää. Isot yritykset saavat verohelpotuksia ja tukia samalla kun työläisille langetetaan leikkauksia, pidempiä työaikoja ja palkkojen jäädytyksiä.
Tämän päivän nuorille ympäri Eurooppaa valinta on jyrkkä. Jos hallitseva luokka toteuttaa ankarat hyökkäyksensä, olemme paljon huonommassa asemassa kuin vanhempiemme sukupolvi tai jopa isovanhempiemme! Ilmastokatastrofi, paisuva valtionvelka ja taivaisiin nousevat elinkustannukset uhkaavat jo tulevaisuuttamme, minkä lisäksi meitä pyydetään vielä kiristämään vyötämme, jotta hallitseva luokka voi käydä sotia suojellakseen pienen miljardööriryhmän voittoja. On aika pistää jalkamme maahan.
Mikä ohjelma?
Opiskelijoilla ja nuorilla on tärkeä rooli militarismia ja sotaa vastaan käydyssä taistelussa. 1960- ja 70-lukujen Vietnamin sodan vastaisesta liikkeestä aina Gazan kansanmurhaa vastaan purkautuneeseen vihaan asti, he ovat olleet eturintamassa.
Viime vuosina myös Euroopassa on alkanut ilmetä lakkoja ja ulosmarsseja uudelleenaseistautumista ja asevelvollisuutta vastaan. Saksassa kaksi kolmasosaa nuorista vastustaa asevelvollisuutta. Tämä osoittaa valtavan potentiaalin mobilisoitua tuhat- ja lopulta miljoonamäärin.
Mutta on esitettävä kysymys: miten nämä liikkeet voivat todella onnistua pysäyttämään sotakoneiston? Poliittisen selkeyden saavuttaminen ja ohjelman terävöittäminen, jonka pohjalta järjestäydymme ja lakkoilemme, ovat edellytys taistelun etenemiselle.
Kuten historia osoittaa, imperialismia ja militarismia ei voida pysäyttää kapitalismin puitteissa. Päinvastoin, se on talousjärjestelmä, joka rakentuu voiton, riiston ja kansojen välisen kilpailun varaan, joka lähtökohtaisesti johtaa näihin kauhuihin. Rauhan vaatiminen ja pasifististen vetoomusten esittäminen hallitsevalle luokalle ja sen poliittisille edustajille ei ratkaise mitään. Itse asiassa se kylvää vääriä kuvitelmia juuri niissä ihmisissä, joilla on verta käsissään, ja ajatukseen, että imperialismi on vain poliittinen valinta, ei välttämättömyys kapialistiluokalle.
Aidon sodanvastaisen liikkeen on esitettävä selkeä vallankumouksellinen politiikka. Se tarkoittaa avoimesti sen toteamista, että nuorison liike voidaan voittaa vain osana luokkataistelua. Liikkeen on vedettävä mukaan työväenluokka, jolla on valta iskeä kapitalisteja siellä, missä se sattuu, ja johtaa yhteiskuntaa ja tuotantoa enemmistön etujen mukaisesti. Italian yleislakko Palestiinan puolesta lokakuussa 2025 sekä satamatyöläisten toiminta Euroopan osissa, missä työläiset ovat kieltäytyneet käsittelemästä aseita, ovat osoittaneet, mikä on mahdollista.
Lopulta vain taistelu sosialistisen yhteiskunnan muutoksen puolesta voi voittaa imperialismin, militarismin ja sodan.
Suurin este tällä tiellä ovat reformistiset johtajat, olivatpa ne ammattiliittoja tai vasemmistolaisia poliittisia puolueita. Vaikka paperilla heidän tehtävänään tulisi olla sekä nuorison että työväenluokan mobilisointi, he ovat jo kauan sitten hylänneet luokkataistelun, saati vallankumouksen ajatukset. Sen sijaan he etsivät kompromisseja hallitsevan luokan kanssa ja yrittävät ohjata katujen liikkeet parlamentaarisiin kanaviin. Sodan kysymyksessä he vetoavat kansainväliseen oikeuteen ja järjestöihin, kuten Yhdistyneisiin Kansakuntiin, asioihin puuttumiseksi. Mutta imperialistinen “rauha”, kuten Lenin totesi, on vain alkusoitto uusille imperialistisille sodille.
Rikkaiden hallintojen kaataminen
Nuoret ympäri Euroopan ovat jo ymmärtämässä, että ainoa tapa edistää heidän taisteluaan on vetää työväenluokka mukaan, yhteiskunnan seisauttaminen ja valtaapitävien kaatumaan pakottaminen.
Espanjassa aloite liittojen kutsumalle yleislakolle marraskuun 11. päivälle tuli massoilta, jotka ovat täysin tietoisia, etteivät vetoomukset ja aloitteet voi taata perusihmisoikeuksia kuten edullinen asuminen – edes, kun niin kutsuttu “vasemmistolainen” hallitus on vallassa.
Ranskassa opiskelijat viittaavat avoimesti toukokuuhun vuonna 1968, ymmärtäen, että lakkojen ja tehtaiden sulkujen voimalla hallitus joutuisi antautumaan. Jokaisen Euroopan maan kriisi on niin syvä, ettei mikään yksittäinen toimenpide voi lievittää kärsimystä merkittävällä tavalla tai tarjota kunnollista tulevaisuutta tämän päivän nuorille. Taloudelliset olosuhteet määräävät hallituksen politiikan, jossa leikkaukset seuraavat toisensa jälkeen, riippumatta siitä, kuka on vallassa.
Tämän jatkuvan sosiaalisen taantuman pysäyttämiseksi, joka vaikuttaa nuoriin suhteettomasti ja välittömästi, tarvitaan radikaali muutos. Lyhyesti sanottuna kapitalistien hallitus pitäisi korvata työväenhallituksella. Ammattiliittojen johtajat ja reformistiset poliitikot, jotka sanovat, että nuorten vaatimuksiin on helppo tai rauhanomainen tapa päästä, valehtelevat!
Liikkeen välittömät vaatimukset ja 20. marraskuuta pidettävä lakko on siksi liitettävä Euroopan hallitusten ja koko niiden puolustaman järjestelmän kaatamisen näkymään.
Toimintamenetelmien on oltava suhteessa tähän valtavaan tehtävään. Se tarkoittaa ensisijaisesti liikkeen laajentamista, jokaisen koulun ja yliopiston luokkahuoneen mukaan vetämistä jokaisessa kaupungissa ja taajamassa. Se tarkoittaa koulutussektorin työntekijöiden saamista mukaan ja työväenluokkaan vetoamisen laajentamista. Ja mikä tärkeintä, luokkavaatimusten asettamista liikkeen kärkeen, yhdistäen taistelun sotaa ja militarismia vastaan taisteluun kapitalismia vastaan.
Nuorten lakko 20. marraskuuta voi muodostua virstanpylvääksi taistelussa, joka parhaillaan leviää Euroopassa. Vallankumouksellinen kommunistinen internationaali osallistuu lakkoon innokkaasti, esittäen vaatimuksia, joiden tavoitteena on vetää terävin mahdollinen raja kahden sovittamattoman osapuolen välille taistelussa tulevaisuudesta: nuoret ja työntekijät toisella puolella sekä kapitalistit ja sotahullut toisella!
Euroopan imperialistisissa maissa sanomme “päävihollisemme on kotona!”, seuraten Karl Liebknechtin kantaa ensimmäisen maailmansodan syttyessä. Meidän on taisteltava kaataaksemme sotahullut ympäri Eurooppaa ja osoitettava sormella heidän rikoksiaan ja tekopyhyyttään! Vain luokkasota voi pysäyttää imperialistisen sotakoneiston. Vain sosialistinen vallankumous voi kaataa kapitalismin ja avata tien rauhalle ja tulevaisuudelle nuoria varten. Me sanomme:
• Kirjoja, ei pommeja! Hyvinvointia, ei sodankäyntiä!
• Pakkolunastakaa sodalla hyötyjät ilman korvausta!
• Puolustakaa oikeutta sananvapauteen ja mielenosoitukseen! Alas sodanvastaisen liikkeen sorto!
• Rauhaa kansojen välille, sota miljardöörejä vastaan!
• Maailman työläiset, yhdistykää!
