Tämä artikkeli alunperin kirjoitettiin Vallankumous-lehden numeroon 10.
Datakeskuksia rakennetaan nyt ennätysvauhtia ympäri maailman. Suomi ei ole poikkeus tässä ja tälläkin hetkellä tänne on rakenteilla ja suunnitteilla melkein sata uutta datakeskusta parinkymmenen jo olemassa olevan lisäksi. Niitä on suunnitteilla Hangosta Ivaloon saakka ja rakennuttajina on suuryrityksiä Teliasta Microsoftiin. Erityisesti TikTokin datakeskukset ovat herättäneet huolta kiinalaisten vakoilusta. Samalla Googlen, jolle olemme kollektiivisesti päättäneet luovuttaa kaikki henkilökohtaiset tietomme, keskukset otetaan tervetulleina vastaan.
Nämä projektit lupaavat aina tehokkaampia tekoälytyökaluja, loputonta pilvitallennusmahdollisuutta, sujuvampia yhteyksiä sekä laskentatehoa auttamaan ihmisiä parantamaan syövän ja ratkaisemaan ilmastonmuutoksen! Ne lupaavat työpaikkoja urakoitsijoille ja ylläpitäjille ja verotuloja kunnille sekä bonuksena jäähdytysvedet kaukolämpöverkkoon. On ihan ymmärrettävää, että talousahdinkoon ajetut kunnat haluavat myydä tai vuokrata käyttämättömiä alueitaan jopa asukkailta kysymättä yrityksille, jotka saavat kunnan talouden näyttämään hetken aikaa kestävämmältä. Valtio sen sijaan tuki näitä datakeskuksia höllemmällä sähköverolla vuoteen 2026 saakka, ja on nyt luomassa mallia, joka kompensoisi tätä veronkiristystä, että Suomi saisi houkuteltua yhtiöitä rakentamaan keskuksensa juuri tänne. Jokainen askel on kuin Hölmöläisten kertomuksesta peiton jatkamisesta leikkaamalla palat sen toisesta päästä. Julkisen talouden hyödyt jäävät pieniksi ja ainoiksi hyötyjiksi jäävät sijoittajat – jos hekään.
Ympäristö ja työläiset maksavat laskun
Datakeskukset vievät valtavasti energiaa. Suunniteltujen datakeskusten teho on arviolta noin 2000 megawattia, eli kahden suuren ydinvoimreaktorin tuotannon verran. Tämä nostaa kokonaissähkönkulutusta jopa 20% Suomessa, mikä puolestaan nostaa sähkön hintaa. Lisäinvestoinnit sähköinfrastruktuuriin ovat välttämättömiä ja investoinnit siirtokapasiteettiin ovat lainmukainen syy nostaa sähkön siirtohintaa. Työläinen päätyy joka vaiheessa maksajaksi tälle valtavalle sähkönkulutuksen kasvulle.
Kaikki sähkönkulutus tuottaa lämpöä, ja datakeskusten komponentit eivät sitä kestä, joten näiden keskusten jäähdytykseen varataan valtavia määriä makeaa vettä. Suomessa vettä toistaiseksi riittää, mutta esimerkiksi jokakesäisestä vedenpuutteesta kärsivässä Kaliforniassa datakeskukset ovat nostaneet oikeusjuttuja vedenkäyttöoikeuksista. Näitä keskuksia rakennetaan massoittain Yhdysvalloissa Keskilännen vilja-aitan alueelle, joka on kärsinyt kuivuudesta ilmastonmuutoksen takia jo yli vuosikymmenen. Orpon hallitus teki lakiesityksen, mikä olisi sallinut vesihuollon vähemmistöosakkuuden myymisen yksityisille sijoittajille, mutta se esitys kumottiin. Pohjavesialueita ei nykylainsäädännöllä voi omistaa kukaan, mutta maan sen päältä voi. Ilmastonmuutoksen kiihtyessä ja kapitalismin kriisiytyessä on vain ajan kysymys, kun veden omistajuus tulee hallitsevalle luokalle tärkeäksi, ja nämä keskukset kiinnittävät huomion vedenkäyttöön ympäri maailman.
Tämä valtava vauhti, millä näitä keskuksia rakennetaan, on nostanut tietokoneiden muistin ja tilan kysyntää ja hintaa räjähdysmäisesti, mikä on nostanut tietokoneiden, matkapuhelinten ja muiden älytuotteiden kuluttajahintoja kohtuuttomiksi. Niiden saaminen kohtuuttomilla hinnoillakin on ajoittain mahdotonta, kun laitteet loppuvat kesken. Tämä on johtanut siihen, että mm. Amazon tarjoaa tietokoneen käyttöoikeutta pilvipalveluna, jolloin laskentateho tulee datakeskuksesta ja käyttäjä tarvitsee vain päätteen sen käyttämiseksi. Tämä tulee hyvin nopeasti jopa kalliimmaksi kuin tietokoneen ostaminen, mutta kun vain 64% yhdysvaltalaisista kuluttajista pystyy kattamaan 400 dollarin yllättävän menon, tietokoneen ostaminen on monelle mahdotonta tarpeen ollessa välitön. Väistämättä tulee mieleen tanskalaispoliitikko Ida Aukenin ajatus: “Et omista mitään ja olet onnellinen.” Tätä mallia varmasti kokeillaan Suomessakin.
Työläiset ja opiskelijat veitsenterällä
Tulevaisuus ei ole näyttänyt näin epävarmalta työläisille ja etenkin nuorille sukupolviin. Tekoäly ja koneistuminen korvaavat työpaikkoja yhä useammalla alalla ja yhä harvempi voi pitää oman alansa töiden jatkumista varmana. Huoli valmistumisesta alalle, jota ei kohta enää ole, kasvaa opiskelijoiden keskuudessa. Opintolainat sen sijaan pysyvät, vaikka oma ala katoaisi.
Elon Musk on lobannut tekoälyä ja työn murrosta kommunistiselta kuulostavalla ajatuksella, että koneet suorittavat kaiken työn ja ihmisille jaetaan niiden tuotanto ja turvataan elämän edellytykset. Omistussuhteet eivät hänen mallissaan kuitenkaan muuttuisi, kaikki perustuisi käytännössä omistajien hyväntekeväisyyteen. Lisäksi kun otetaan huomioon, että Musk ei tiedä työläistä jota ei yrittäisi hyväksikäyttää, tai vähemmistöä jota ei vihaisi, ei ole kovin vaikea kuvitella sen järjestelmän kattavuutta. Jeff Bezos sen sijaan ei edes yritä peitellä ihmisvihaansa. Hänen mukaansa ihmisten vedenkäyttötarpeiden tulisi olla toissijaisia tekoälyn vaatimuksiin nähden, koska tekoälyllä on potentiaalia turvata ihmiskunnan tulevaisuus.
Ja kaikki tämä tapahtuu siksi, että kapitalismi etsii epätoivoisesti taloudelle laajenemiskohteita, ja tekoäly on viimeisin yritys löytää niitä. Kuitenkaan tekoäly ei itsessään ole tuottanut hetkeäkään voittoa. Koko sektorin taloudellinen arvo on spekulatiivista ja optimistisimmat arviot kertovat, että se voi alkaa tuottaa voittoa 2030-luvulla. Tämäkin perustuu toiveeseen siitä, että tälle teknologialle löytyy kaupallisesti kannattava käyttötarkoitus! Tällä hetkellä tekoäly tuottaa valtavat tappiot yhtiöille, jotka siihen sijoittavat. Löytyi tekoälylle kaupallisesti kannattava käyttötarkoitus tai ei, työläisten on varauduttava siihen, että tämä ilmaisten ja edullisten tekoälytyökalujen aika päättyy siinä laajuudessa, mihin nyt on totuttu. Työläisten on myös varauduttava siihen, että tämän ilmiselvän kuplan puhkeaminen ei palauta menetettyjä työpaikkoja tai halvempia hintoja. Teknologia tai omistajien erävoitot luokkasodassa eivät häviä mihinkään, vain siihen syydetty rahamäärä pienenee.
Menneeseen ei ole paluuta
Ei ole ihme, että varsinkin Yhdysvalloissa massojen mielipide on kääntynyt jyrkästi datakeskuksia vastaan. Hallitseva luokka hiljentää keskusten vastustajat heittämällä heidät ulos julkisista tilaisuuksista, ja leimaa heidät teknologian vastaiseksi ääriliikkeeksi, jopa terroristeiksi. Sosiaalisessa mediassa kiertää kehotuksia polttaa paikallinen datakeskus, mutta se on pääasiassa turhautumisen osoitus. Ja miksi työläiset eivät olisi turhautuneita? Datakeskuksia rakennetaan keneltäkään kysymättä naapurustojen läheisyyteen, ne aiheuttavat ihmisille suoria kustannuksia, vahingoittavat ympäristöä ja ovat suora uhka työläisten toimeentulolle! Suomessakin on herännyt keskustelua näiden keskusten vaikutuksesta hintoihin ja ympäristöön, ja hallitsevan luokan tehdessä kaikkensa työläisiltä kyselemättä saadakseen tänne lisää datakeskuksia antamaan hetkellinen piristysruiske taloudelle sama kehityssuunta on väistämätön.
Datakeskusten rakentamista ja tekoälyä vastustavia liikkeitä on kehittynyt ympäri maailman. Ne pääasiassa pyrkivät estämään datakeskusten rakentamisen paikallisesti tai edistämään lainsäädäntöä, jolla niiden rakentaminen kiellettäisiin tai sitä rajoitettaisiin. Ne myös haluavat estää generatiivisen tekoälyn tekemät tekijänoikeusloukkaukset ja turvata työpaikat ihmisille. Näiden liikkeiden tavoitteet ovat ymmärrettävät, mutta ne harvoin tunnistavat pääasiallista ongelmaa. Ongelman ollessa itse kapitalistisessa järjestelmässä yksittäisten hankkeiden tai edes kokonaisten alojen vastustaminen ei riitä. Hallitseva luokka ei luovu voitontavoittelustaan, ja mikäli nämä hankkeet jossain pysäytetään, ne siirretään sinne, missä ihmisillä on vähemmän mahdollisuuksia niitä vastustaa.
Meidän on seurattava näitä liikkeitä ja niiden kasvaessa ja yhdistyessä suuremmiksi protesteiksi osallistuttava niihin, mutta ei näpertelemään yksittäisiä projekteja vastaan. Meidän on kärsivällisesti selitettävä, etteivät datakeskukset itsessään ole syy kurjistuvaan arkeen, vaan syy on loputtomassa voittojentavoittelussa, jonka seurauksena työntekijöitä halutaan vähentää ja siirtää luova työ koneille. Ainut tapa pysäyttää tämä työläisten oikeuksien syöksykierre on kaataa kapitalistinen järjestelmä ja ottaa tuotantovälineet – datakeskukset mukaanlukien – työläisten hallintaan. Tähän päästään vain ohjaamalla työläisten raivo oikeaan suuntaan – kohti hallitsevaa luokkaa ja kapitalistista järjestelmää.
Ihminen tarvitsee työtä. Ei kapitalistista työtä, joka on irvikuva, mikä vieraannuttaa ihmiset työn merkityksestä. Ihminen tarvitsee mielekästä tekemistä, jonka kautta kokea kehittyvänsä yksilönä ja olevansa yhteisön jäsen ja jonka kautta kokea rakentavansa parempaa tulevaisuutta. Marx visioi tulevaisuuden, missä koneet rakentavat koneita, jotka tekevät kaiken tarvittavan yhteiskunnan pyörittämiseen ja ihmiselle jää valvojan rooli. Mitä vähemmän pakollista työtä on tehtävänä, sitä lähemmäs pääsemme tilannetta, missä jokaisen työ tuo tekijälleen täyttymyksen tunteen. Ihmiset voivat mahdollisimman vähäisen pakollisen työn lisäksi näin keskittyä siihen, minkä kokevat mielekkääksi, oli se kirjoittaminen, puutarhanhoito tai tutkimustyö.
Me emme periaatteellisesti vastusta datakeskuksia ja tekoälyä. Modernissa maailmassa datakeskukset ovat välttämättömyys ja tekoälyllä on valtava potentiaali vapauttaa työläisiä erilaisista tehtävistä vähentäen pakollista kokonaistyömäärää. Me vastustamme sitä, että tämä teknologia on hallitsevan luokan käsissä. Se vahvistaa sen luokan yliotetta maailman ylivoimaisesta enemmistöstä kaiken tiedon ja sen jakelun keskittyessä pienelle omistajien ryhmälle. Samalla se heikentää työläisen tulevaisuudennäkymiä ja kykyä hallita omaa digitaalista omaisuuttaan. Vastustamme myös tämän teknologian tuottamaa ympäristötuhoa. Datakeskukset on uusimpana kriittisenä infrastruktuurina otettava työläisten hallintaan ja niiden käyttötarkoitus on jätettävä työläisten neuvostojen arvioitavaksi ympäristövaikutukset huomioon ottaen.
Emmi Heikura
