Taistele miljonäärejä, älä maahanmuuttajia vastaan

Rasistiset pogromit pohjois-Irlannissa, naamioituneet miehet yrittämässä estää pienen veneen maihinnousun Portsmouthissa, ICE:n väkivaltaiset karkotukset Yhdysvalloissa, kymmenettuhannet ylittämässä Marokon ja Espanjan rajaa Ceutassa…

Maahanmuuttokysymys on nyt monessa maassa poliittisen väittelyn keskiössä ja on tärkeä osa populistisen oikeiston nousun poliittista ohjelmaa. Miksi näin on, ja mikä kommunistien suhtautuminen tähän tärkeään kysymykseen tulisi olla?

Julkinen mielipide maahanmuuttoon liittyen on vaihdellut viime vuosina laajasti. Vuonna 2015 maahanmuuttajia kohtaan osoitettiin myötätuntoa ja solidaarisuutta kaksivuotiaan syyrialaisen Alan Kurdin kuoltua turkkilaisella rannalla, kun hänen matkustamansa vene kaatui yrittäessään saavuttaa Euroopan unionin.

Tuona aikana maahanmuuttajia etenkin Syyriasta pyrki ylittämään EU:n rajan Balkanin kautta. Kymmenet tuhannet marssivat Barcelonassa solidaarisuudesta maahanmuuttajia kohtaan ja ”linnake Eurooppa” -politiikkaa vastaan. Britanniassa 400 000 allekirjoitti aloitteen, jossa parlamenttia kehotettiin ”hyväksymään enemmän turvapaikanhakijoita ja lisäämään turvapaikkaa hakevien maahanmuuttajien saamaa tukea Britanniassa”.

Britannian tapauksessa tämä tapahtui juuri ennen Brexit-kansanäänestyskampanjaa, jota läpäisi vahva maahanmuuttovastainen mieliala. Nykyään ajatus väestönvaihtoteoriasta, joka tarkoittaa, että jotenkin ”globalistiset” eliitit aikovat korvata alkuperäisväestön ulkomaalaisilla, on levinnyt laajalle ja on jokseenkin keskeinen osa populististen oikeistopuolueiden retoriikkaa.

Maahanmuuton kasvu

Onko maahanmuuttajuudessa tapahtunut kasvua? Kyllä, kaikki luotettavat tilastot osoittavat maahanmuuttajuuden maailmanlaajuisen kasvun viimeisten 20–30 vuoden aikana. YK:n väestöennusteiden mukaan vuonna 2000 maahanmuuttajia oli maailmanlaajuisesti 174 miljoonaa, edustaen 2,8 prosenttia väestöstä. Vuonna 2025 luku on noussut 307 miljoonaan, tai 3,7 prosenttiin kokonaisväestöstä. Se on 30 prosentin kasvu maahanmuuttajien määrässä suhteessa koko väestöstä 25 vuoden aikana. 4,7 prosenttia maailmanlaajuisesta työvoimasta, mikä on yli 30 miljoonan kasvu vuodesta 2013.

Sodan ja humanitaaristen kriisien vuoksi pakenemaan joutuneiden määrä on noussut 38 miljoonasta vuonna 2000, 82 miljoonaan vuonna 2020 ja 123 miljoonaan vuonna 2024, eli noin 1,5 prosenttia maailman väestöstä – vaikka noin 60 prosenttia heistä on sisäisesti paenneita.

Kapitalismin kriisi ajaa muuttoliikettä sotien (Sudan, Syyria, Ukraina, Afganistan, Irak jne.), nälänhädän ja ympäristökatastrofien kautta, samalla kun kapitalistisen ”globalisaation” prosessi on voimistanut imperialistista hyväksikäyttöä ”kolmannen maailman” maissa. Väestönkasvun hidastuminen kehittyneissä kapitalistisissa maissa tarkoittaa, että kapitalistien on tuotava kymmeniä miljoonia siirtotyöläisiä.

Jotkut ovat väittäneet, että oikeistopopulistiset muodostelmat ovat kasvamassa johtuen valeuutisten yleisyydestä sekä tarkoituksellisista kampanjoista sosiaalisessa mediassa. Tämä ”selitys” ei selitä mitään. On selvää, että sosiaalista mediaa hallitsevat algoritmit edistävät polarisaatiota ja menestyvät konflikteissa. Mutta kyse ei ole siitä, että aiemmin perinteiset mediat olisivat kertoneet totuuden ja nyt sosiaalinen media levittäisi valeuutisia ja väärää tietoa. Perinteinen media on halutessaan aivan yhtä rasistinen ja maahanmuuttajavihamielinen.

Itse asiassa perinteisten medialähteiden laaja mustamaalaaminen – joita pidetään oikeutetusti rikkaiden ja vaikutusvaltaisten etujen edistäjinä – on mahdollistanut sosiaalisen median lähteiden nousemisen näkyvyyteen kasvavan väestön pääasiallisena uutislähteenä. Joka tapauksessa, normaaleina aikoina yhteiskunnan hallitsevat ajatukset ovat hallitsevan luokan ajatuksia.

On useita syitä, miksi taantumukselliset oikeistolaiset demagogit ovat voineet käyttää maahanmuuttokysymystä tehokkaasti voittaakseen kansan suosion. Tärkein niistä on se, että he hyödyntävät todellisia olemassa olevia sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia – kuten kohtuuhintaisen asumisen puutetta, romahtavia terveys- ja koulutuspalveluja, yleistä taloudellista epävarmuutta ja teollisuuden alasajamisen vaikutuksia työväenluokan yhteisöissä – ja sitten syyttävät maahanmuuttajia näistä.

Kaikki nämä ongelmat ovat pahentuneet viime aikoina, erityisesti vuoden 2008 kapitalismin kriisin ja sitä seuranneen pitkän taloudellisen pysähtyneisyyden jälkeen. Maahanmuuttajien syntipukiksi asettamista ovat ajaneet niin perinteiset konservatiiviset kuin liberaalit ja sosiaalidemokraattiset puolueet ja hallitukset, joilla ei ole työntekijöille muuta annettavaa. Kuten heidän nousevat oikeistolaisensa, he mieluummin puhuvat veneillä saapuvista maahanmuuttajista kuin siitä politiikasta, jota he itse toteuttavat. Tilannetta pahentaa se, ettei kukaan muu tarjoa vaihtoehtoista selitystä eikä vastausta näihin hyvin todellisiin ja paheneviin sosiaalisiin ongelmiin. Virallinen ”vasemmisto” ja virallisen työväenliikkeen johtajat ovat pahimmillaan osa hallituksia, jotka toteuttavat säästöpolitiikkaa, hyökkäyksiä työväenluokkaa vastaan, leikkaavat sosiaaliturvamenoja tai eivät parhaimmillaan pysty tarjoamaan todellista vaihtoehtoa. 

Tämä oli hedelmällistä maata rasistisille ja maahanmuuttajavastaisille ajatuksille kasvaa.

Mikä on hallitsevan luokan suhtautumistapa?

Mikä on hallitsevan luokan suhtautuminen maahanmuuttajauuteen? Hallitseva luokka on jakaantunut kysymyksen suhteen. The Financial Times julkaisi mielipideartikkelin otsikolla ”Maahanmuuton tukahduttamistoimet on hyvää politiikkaa mutta huonoa taloutta”. Yhtäältä he tarvitsevat maahanmuuttajatyöntekijöitä reservityöläisten armeijaksi alentamaan palkkoja ja työoloja. Mutta toisaalta he tietävät, että maahanmuuttajien syntipukiksi tekeminen on hyödyllistä kääntämään huomio pois kapitalisteista ja rikkaista järjestelmän huipulla, jotka ovat todellisia syyllisiä huononeviin olosuhteisiin.

Kehittyneimmät kapitalistimaat kohtaavat väestömäärän laskua, johon on syynä osittain myös kapitalismin kriisi. Elinkustannusten noustessa, etenkin asuntojen hintojen, lastenhoidon, jne., pariskunnat ovat entistä haluttomampia saamaan lapsia, tai saamaan useamman kuin yhden lapsen.

Työmarkkinoiden palauttamiseksi kapitalistien täytyy tuoda maahanmuuttajatyöläisiä. Sen lisäksi he joutuvat yleensä hyväksymään huonommat olosuhteet, vähemmän oikeuksia ja tekemään pidempiä työpäiviä pienemmällä palkalla. Heidän olosuhteensa voivat olla huonot tai huonommat kuin maan kantaväestön työntekijöiden, mutta ne ovat todennäköisesti paremmat kuin heidän lähtömaissaan. Ja ainakin he odottavat voivansa parantaa niitä. Näin maahanmuuttajia voidaan käyttää työväenluokan yleisten olosuhteiden heikentämiseen.

Siksi hallitsevan luokan näkökulmasta on hyödyllistä, että osa näistä työntekijöistä pidetään laittomissa tai epäsäännöllisissä oloissa. Heidän muodollisten laillisten oikeuksiensa puutetta voidaan käyttää entisestään heikentämään heidän olojaan. Eräässä tapauksessa, kun siirtotyöläiset siivousurakoitsijalla Lontoon yliopistossa yrittivät perustaa ammattiliiton, yritys huijasi heidät osallistumaan ”koulutuspäivään”, joka osoittautui poliisin maahanmuuttoratsiaksi, ja heidät pidätettiin ja karkotettiin. Joissakin tapauksissa maahanmuuttajia on tuotu kausityöhön ja lähetetty takaisin kotiin, kun heitä ei enää tarvita. Tämä on tilanne itäeurooppalaisten maatilatyöläisten kanssa itä-Englannissa, tai marokkolaisten naistyöntekijöiden tilanne mansikkatiloilla Espanjan Huelvassa.

Kaikki nämä tekijät alentavat työn hintaa pomoille ja ovat siksi erittäin hyödyllisiä hallitsevalle luokalle.

Myös maahanmuuttajatyöläisten tuominen tietyillä taidoilla (olipa kyseessä tietokoneohjelmoijia tai sairaanhoitajia, sähköasentajia tai hoitajia) halventaa työvoiman kustannuksia, koska se säästää koulutuskustannuksissa, joita heidän kotimaansa koulutusjärjestelmä toteuttaa. Vastaanottavan maan hallitseva luokka ei siis joudu sijoittamaan koulutukseen ja harjoitteluun, vaan saa valmiiksi koulutettuja ammattitaitoisia työntekijöitä. Maahanmuuton myötä lähtömaat riistetään heidän kyvykkäimmästä ja taitavimmasta työvoimastaan.

Mutta hallitsevan luokan tarve halpaan työvoimaan on ristiriidassa maahanmuuttajien kapitalismin kriisin aiheuttamista ongelmista syyttämisen kanssa. Tämä selvisi Trumpille, kun hänen kapitalistiystävänsä kehottivat häntä lopettamaan ratsiat lihanjalostuslaitoksiin ja maatiloihin, koska ne jäivät ilman hyväksikäytettäviä työläisiä.

Mitkä ovat työväenluokan edut?

Mitkä ovat työväenluokan edut liittyen maahanmuuttajauuteen, ja miten kommunistien tulisi suhtautua tähän kysymykseen?

Asiaa tulee lähestyä kahdesta näkökulmasta.

Ensimmäinen liittyy lähtömaahan. Työläisiä pakotetaan lähtemään kotimaistaan, joskus hylkäämään perheensä, tuntemansa paikat joissa he kasvoivat, sillä he eivät kykene tienaamaan kohtuullista elantoa ja elättämään rakkaitaan. Monet ovat pakotettuja tekemään usein vaarallisen matkan, jossa he riskeeraavat elämänsä ja joutuvat käyttämään suuria summia rahaa tavoitellessaan parempaa elämää jossain kaukaisessa paikassa.

Perille päästyään – jos siinä onnistuvat – heidän odotuksensa eivät usein täyty. Jotkut onnistuvat tienaamaan kohtuullisen elannon jonkin ajan kuluttua, mutta monet ovat tuomittu äärimmäiseen hyväksikäyttöön, väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteina, ja joutuvat aina pelkäämään karkotetuiksi tulemista.

Imperialististen maiden hallitseva luokka, joka on vastuussa näiden olosuhteiden luomisesta, jotka pakottavat miljoonia muuttamaan, ottavat heidät vastaan piikkilangalla, pidätysleireillä ja tykkiveneillä tai maksavat taantumuksellisille hallinnoille rajamaissa estääkseen heidän ylityksensä.

Me emme tietenkään kannata sellaista. Me taistelemme paremman maailman puolesta, sellaisen, jossa työläiset voivat elää kohtuullista elämää, jossa heitä ei pakoteta muuttamaan kaukaisiin maihin tienatakseen elantonsa, maailman, jossa kärsimys, nälkä, hyväksikäyttö ja sota kuuluvat historiaan. Se vaatii taistelua kapitalismin ja imperialismin kaatamiseksi, jotka ovat syynä kaikkiin näihin ongelmiin. Niin kauan kuin tämä mätä järjestelmä on olemassa, ihmiset ovat pakotettuja maahanmuuttajauuteen, riippumatta siitä miten vaarallista se on tai kuinka monta estettä tielle on rakennettu, kuten on todistettu kerta toisensa jälkeen.

Maahanmuuttajia vastaanottavien maiden hallitseva luokka käyttää heitä monin tavoin. Halvan työvoiman lähteenä, jota käytetään työväenluokan olosuhteiden heikentämiseen yleisesti, kuten selitimme. Mutta myös tapana jakaa työväenluokkaa lietsomalla rasismia ja suvaitsemattomuutta.

Laittoman maahanmuuton tukahduttamisen verukkeella hallitseva luokka on tehnyt maahanmuuttajien laillisesta saapumisesta ja vakiinnuttamisesta yhä vaikeampaa. Viime vuosina on ryhdytty lisääntyneisiin toimenpiteisiin maahanmuuttajien oikeuksien rajoittamiseksi, pakottaen heidät turvattomiin työviisumeihin, tehden heistä täysin riippuvaisia työnantajistaan ja siten vaarassa tulla karkotetuksi ammattiliitto- sekä poliittisen toiminnan vuoksi.

Ainoa tehokas tapa taistella tätä vastaan ei ole se, että työväenluokka asettuu minkään hallitsevan luokan taakse tukemaan heidän etujaan – ei niiden, jotka käyttävät maahanmuuttajia halpana työvoimana tai syntipukkeina – ainoa tehokas tapa on, että työväenluokka lähestyy tätä kysymystä omien itsenäisten luokkaetujen näkökulmasta.

Estääkseen maahanmuuttajia tulemasta käytetyiksi työntekijöiden yleisten olojen heikentämiseen, heidät on organisoitava taisteluhenkiseksi ja militantteihin työväenluokan ammattiliittoihin sekä poliittiseen liikkeeseen, joka taistelee tasa-arvoisten oikeuksien, palkkojen ja olojen puolesta kaikille työntekijöille. Vain nostamalla maahanmuuttajien palkat ja olosuhteet muun työväenluokan tasolle työntekijöiden yhteisen taistelun kautta, niin maahanmuuttajien kuin paikallisten, voidaan puolustaa heidän yhteisiä etujaan ja voittaa hallitseva luokka.

Luokkataistelun menetelmät

Maahanmuuttajatyöläisten järjestäytyminen ammattiliittoliikkeen riveihin vaatii irtautumista sen nykyisestä byrokraattisesta, konservatiivisesta, luokkayhteistyöhön ja niin sanottuun ”sosiaaliseen kumppanuuteen” jumittuneesta johdosta sekä militantin luokkataistelun menetelmien omaksumisen. Työväenliikkeen on taisteltava kaikkea työntekijöitä kohtaan kohdistuvaa syrjintää vastaan millä tahansa perusteella, mukaan lukien heidän etninen taustansa, alkuperämaansa tai maahanmuuttostatuksensa.

Maahanmuuttajatyöläisten oikeuksien puutetta käytetään äärimmäisen hyväksikäyttävien olosuhteiden ylläpitämiseen, jotka heikentävät kaikkien työntekijöiden yleisiä oloja.

Meidän on taisteltava yhdessä työväenluokan kanssa väkivallan kohteena olevien yhteisöjen suojelemiseksi, kuten olemme nähneet inspiroivassa liikkeessä ICE:n ratsioita vastaan Minneapolisissa. Isku yhtä vastaan on isku kaikkia vastaan.

Työväenliikkeen on puolustettava maahanmuuttajatyöläisiä työpaikoilla ja kaduilla riistoa ja sortoa vastaan, mutta sen on myös hyökättävä. Jotta oikeistolaiset hallitsevan luokan demagogit eivät käyttäisi maahanmuuttokysymystä kääntääkseen huomiota pois siitä, että kapitalistinen järjestelmä on todellinen syy elinkustannuskriisiin, kohtuuhintaisen asumisen puutteeseen, sosiaalipalveluiden ja infrastruktuurin romahtamiseen ja niin edelleen, tarvitaan vallankumouksellinen, militantti, antikapitalistinen politiikka näiden todellisten ongelmien ratkaisemiseksi. Vain tällainen politiikka voi paljastaa nämä demagogit sellaisina kuin he ovat: saman mädän järjestelmän puolustajina.

Tämä luokkalähestymistapa on ristiriidassa liberaalien ja niin sanotun vasemmiston politiikan kanssa, jotka käsittelevät maahanmuuttokysymystä puhtaasti tunnepohjaisesta tai moraalisesta näkökulmasta. Lahkolaiset seuraavat heitä tyhjillä moraalisilla iskulauseilla, kuten ”pakolaiset ovat tervetulleita tänne”. Aikana, jolloin asuntopula on valtava, ei ole vaikeaa demagogisesti kääntää yleinen mielipide sitä vastaan, että pakolaiset majoittuvat hotelleihin veronmaksajien kustannuksella. Tätä ei voi kumota moraalisilla vetoomuksilla, vaan vakavamielisellä kampanjalla korkeiden vuokrien ja korkeiden asumiskustannusten ongelman ratkaisemiseksi – kampanjalla, joka sisältää vakavan julkisen sektorin talonrakennusohjelman, vuokranantajien ja rakennusyritysten pakkolunastuksen jne.

Viimeaikainen vihanpurkaus asumiskysymyksestä Espanjassa on erinomainen esimerkki siitä, kuinka taistelu työväenluokan todellisten sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien ratkaisemiseksi voi rikkoa taantumuksellisten demagogien vetovoimaa. Ennen tätä liikettä koko poliittista keskustelua hallitsivat taantumukselliset maahanmuuttovastaiset ajatukset. Kysymys oli siitä, kenellä tulisi olla etusija niukassa asuntotilanteessa. Nyt, katujen massaliikkeen seurauksena, huomion keskipiste on kääntynyt yritysvuokranantajien pakkolunastuksiin ja muihin vastaaviin antikapitalistisiin toimiin asumisen takaamiseksi kaikille. Näillä ehdotuksilla on ylivoimainen kansansuosio – jopa oikeistolaisten ja äärioikeistolaisten puolueiden äänestäjien keskuudessa!

Kamppailu kapitalismia vastaan

Vielä pahempaa on vasemmiston ja liberaalien kanta, jotka tukevat sosiaalimenoja leikkaavia kapitalistisia hallituksia, ja esittävät ”pienemmän pahan” argumentin kaikkien ”demokraattisten voimien” yhtenäisyyden tarpeesta fasismin ja äärioikeiston pysäyttämiseksi.

Kamppailu niukkojen resurssien puolesta johtaa työväenluokan jakautumiseen eri kilpaileviin ryhmiin. Jokainen, joka hyväksyy ajatuksen niukkojen resurssien olemassaolosta, päätyy jollain tavalla tälle tielle. Jakaantuminen voidaan voittaa vain asettamalla kysymys luokkatermein. Resursseja on runsaasti saatavilla, mutta ne ovat kapitalistiluokan käsissä, joka on työntekijöiden todellinen vihollinen, olivatpa he kantaväestöä tai maahanmuuttajia.

Työväenluokan yhtenäisyys on ensiarvoisen tärkeää, ja kaikki, mikä sitä heikentää, on taantumuksellista. Taistelu rasismia ja maahanmuuttajavastaisia ennakkoluuloja vastaan on työväenluokan elämän ja kuoleman kysymys, sillä niitä käytetään työntekijöiden jakamiseen ja luokan osien asettamiseen toisiaan vastaan. Tätä taistelua voidaan käydä vain työväenluokan militantin ohjelman pohjalta kaikkia hallitsevan luokan osia vastaan.

Työväenliikkeen on omaksuttava vallankumouksellisia militantteja keinoja taistelussa kapitalismin kriisiä ja kaikkia sen ilmenemismuotoja vastaan: sosiaaliturvan leikkauksia vastaan, kunnollisen asumisen, koulutuksen ja terveydenhuollon puolesta kaikille. Ennen kaikkea nämä taistelut on nähtävä osana yleistä taistelua kapitalistista järjestelmää vastaan!