Järjestömme Vallankumouksellisten kommunistien – osana Vallankumouksellista kommunistista internationaalia – ohjenuora on Leninin tiivistys: “Ilman vallankumouksellista teoriaa ei voi olla vallankumouksellista järjestöä”. Mutta mistä vallankumouksellinen teoria tulee? Osaltaan teoriamme on koko työväenluokan vallankumouksellisen kamppailun historia yleistettynä tieteeksi, tieteelliseksi sosialismiksi. Mutta mikä mahdollistaa nämä yleistykset, vaaditun tieteellisen systemaattisuuden? Pohjimmiltaan kyse on Marxin ja Engelsin alunperin muotoilemasta filosofiasta, dialektisesta materialismista, dialektiikasta. Historian tutkimukseen sovellettuna menetelmänä kyse on historiallisesta materialismista.
Marx ja Engels aloittivat nuorina miehinä Hegelin seuraajina ja omaksuivat tältä dialektiikan, jonka mukaan todellisuus on jatkuvaa muutosta, dynaamista vuorovaikutusta vastakkaisten voimien välillä. Dialektiikka hylkää steriilin, staattisen käsityksen todellisuudesta ja korvaa sen elinvoimaisella, dynaamisella, loppumattomalla prosessilla.
Hegelin dialektiikka oli pohjimmiltaan kuitenkin idealistista ja korvasi materiaalisen todellisuutemme prosessit mystisellä “Maailmanhengellä”, absoluuttisella idealla, jonka kehityksen ja etenemisen heijastumaa todellisuus vain oli. Marx ja Engels “käänsivät päälaelleen” Hegelin dialektiikan ja esittivät röyhkeästi, että ajatukset ja ideat ovatkin itse asiassa materiaalisen todellisuuden, joka on ikuinen ja jolla ei ole alkua tai loppua, heijastumia. Ajatuksilla ja ideologioilla, kuten kaikella muullakin todellisuudessa, on materiaalinen pohja. Kuten internationaalin johtava toveri Hamid Alizadeh kirjoittaa tämän lehden artikkelissa “Kuinka Lenin opiskeli Hegeliä”:
Hegel kuului filosofisen idealismin leiriin, jonka mukaan todellisuuden perusluonne on ihmisajattelu ja että ulkoinen maailma, tavalla tai toisella, on ihmismielen seurausta tai heijastumaa. Kaikki uskonnot kuuluvat tähän filosofisen idealismin leiriin eikä Hegel piilotellut sitä, että muotoili uskonnollista järjestelmää.
Marxistit ovat filosofisia materialisteja. Vastoin kuin idealistit, me uskomme, että on olemassa vain yksi maailma, nimittäin materiaalinen todellisuutemme jonka aistimme ja jonka kanssa olemme vuorovaikutuksessa. Ihmismieli on tämän materiaalisen todellisuuden tuote ja meidän ajatuksemme vain tämän materiaalisen maailman heijastumia.
Marx ja Engels esittivät, että todellisuutemme seuraa tiettyjä lainalaisuuksia, jotka ovat selvitettävissä. Vastoin kuin postmodernistit ja erinäiset eksyneet intellektuellit yliopistoissa nykyään väittävät, me jaamme kaikki saman materiaalisen todellisuuden ja pystymme tarkastelemaan sitä aisteillamme ja siten selvittämään nämä lainalaisuudet ja lisäämään hallintaamme yli luonnonvoimien. Ihminen on materiaa, joka on tullut tietoiseksi itsestään ja on näin kyennyt nousemaan laadullisesti muuta eläinkuntaa korkeammalle tasolle. Marxin ja Engelsin seuraajille on kuitenkin vierasta kaikki ylimielisyys ja arroganssi: myös ihmiset ovat lopulta todellisuuden lakien alaisia ja ainoa tie kohti edistystä on ensin nöyrtyä näiden lakien edessä, tutkia niitä ja vasta sitten niiden pohjalta pyrkiä puuttumaan niihin prosesseihin, jotka tietoisuutemme avulla selvitämme.
Ja näin ihmiskunta toden totta on tehnyt, kuinka päättäväisesti tahansa taantumukselliset akateemikot pyrkivät tutkijankammioissaan kiistämään itse edistyksen käsitteen: kautta primitiivikommunismin, orjayhteiskuntien, feodalismin ja kapitalismin olemme jyrkästi vähentäneet lapsikuolleisuutta, käytännössä hävittäneet miljoonia tappaneita kulkutauteja, mahdollistaneet naisille syntyvyyden säätelyn ja lisänneet heidän kontrolliaan omasta kehostaan, kehittäneet maatalouden ruokkimaan miljardit ihmiset, tunkeutuneet solujen ytimiin ja lopulta yhä syvemmälle atomien sisälle. Avaruuteen lähettämämme teleskoopit pystyvät näkemään yhä kauemmas universumin mysteereihin.
Todellisuuden tieteellisen ymmärryksen pohjalta on tärkeää muistaa, että myös työväenluokan vallankumouksellisen etujoukkopuolueen rakentaminen on maraton, ei sprintti.
Saavuttamistaan edistysaskeleista huolimatta kapitalismi on kuitenkin nyt tullut totaaliseen umpikujaan. Edelleen olemassa olevat kansallisvaltiot ja tuotantovälineiden yksityisomistus kuristavat kapitalistista järjestelmää, joka on kasvanut ja kehittynyt siten, että nämä rajoitteet estävät kaiken kehityksen. Sen sijaan, että keskittyisimme universumin mysteerien tutkimiseen ihmiskunnan hyväksi, nykyajan ryöstäjäparonit, nuo rappeutuneet oligarkit kuten Jeff Bezos ja Richard Branson, lähettävät itsensä ja muita irvokkaan rikkaita kavereitaan huvilennoille avaruuden rajoille.
Ihmiskunnalla olisi keinot ja kyky ruokkia kaikki, tarjota kaikille koti ja suojaa. Miljoonia tappavia tauteja voitaisiin edelleen hävittää. Mutta miksi näin ei tehdä?
Ilman dialektiikkaa, ilman historiallista materialismia, ilman tieteellisen sosialismin teoriaa syitä etsitään yksilöiden hyvyydestä tai pahuudesta, moraalista ja “suurten miesten ja naisten” teoista sekä päätöksistä.
Vaikka marxismi ei kiistäkään yksilöiden (kuten ei muuten myöskään sattumien) roolia historiallisessa prosessissa, marxismin perusteella voimme nähdä, etteivät historian todellisia ajureita ole yksittäiset henkilöt, poikkeukselliset hallitsevien luokkien edustajat ja johtajat. Historian kulun määrittää viime kädessä yhteiskunnan niin sanottu pohjarakenne eli tuotantovoimat ja tuotantosuhteet. Kapitalismia määrittelee voitontavoittelu anarkkisessa kilpailussa kapitalistien välillä. Proletariaatti eli työväenluokka on pakotettu palkkaorjina myymään kapitalisteille työvoimansa henkensä pitimiksi ja proletariaatin työstä kapitalisti riistää itselleen joka päivä oikeudetta osan työn tuotosta lisäarvona. Kaikesta tästä seurauksena on toistuva ylituotantokriisi, jonka seuraukset näemme yhä kirkkaammassa ja järkyttävämmässä muodossa tänään, kun kapitalismi on kenties historiansa vakavimmassa kriisissä: säädyttömät rikkaudet kertyvät toisaalle – yhä pienenevälle, nyt jo mikroskooppisen pienelle – vähemmistölle, toisaalla ihmiskunnan murskaava enemmistö elää kurjuudessa, nälässä, sorrettuina ja piestyinä.
Marx ja Engels totesivat jo Kommunistisessa manifestissa, että kuten Goethen taikurin oppipoika, kapitalismi on loihtinut esiin järjestelmän, jota kapitalistiset hallitsevat luokat eivät itse ymmärrä ja jonka voimia he eivät kykene hallitsemaan. Seurauksena on sotia, sortoa ja kurjuutta, kuten näemme nykyään uutisista joka päivä. Monet jo Suomessakin kokevat nämä kapitalismin kuolinkouristukset konkreettisesti omassa elämässään lisääntyvinä vastoinkäymisinä, elintason alenemisena, käytössä olevien tulojen kutistumisena.
Kun järjestömme puhuu vallankumouksellisesta optimismista, ei se tarkoita perusteetonta uskoa parempaan huomiseen tai minkäänlaiseen tunteellisuuteen perustuvaa asennetta. Se ei myöskään merkitse sitä, että romantisoisimme työväenluokkaa millään tavalla, vaikka toteammekin sen olevan ainoa vallankumouksellinen luokka. Vallankumouksellinen optimismimme kumpuaa suoraan filosofiastamme, joka puolestaan on suoraan yhteydessä nykyhetken materiaaliseen todellisuuteen ja koko työväenluokan luokkataistelun konkreettiseen historiaan.
Kuten Trotski totesi jo vuonna 1938, työväenluokan vallanoton objektiiviset edellytykset olivat tuolloin olemassa, kuten ovat edelleen vuonna 2025. Se, mitä Vallankumouksellinen kommunistinen internationaali ja sen osana Suomen Vallankumoukselliset kommunistit rakentaa marxistisen teorian pohjalta, on subjektiivinen tekijä, vallankumouksellisen työväenluokan tietoisuus omasta voimastaan, todellisista intresseistään ja itsestään luokkana. Kapitalismi ei nimittäin kaadu itsestään joidenkin historian raudanlujien lakien automaattisesta vaikutuksesta, vaan työväenluokan on kaadettava se. Marxismi ei ole mekaanisen determinististä eli me emme usko historian etenevän tiettyjen lakien mukaan vääjäämättömästi kuin juna raiteillaan. Muutoin kapitalismi olisi tuhoutunut jo aikoja sitten. Kapitalismin tuhoaminen vaatii työväenluokan tietoisen, aktiivisen väliintulon. Ja tähän työväenluokka tarvitsee marxistisen teorian hallitsevan, bolshevistisen etujoukkopuolueen. Me olemme työväenluokan työkalu kapitalismin murskaamiseksi.
Historiallisen materialismin pohjalta näemme, että suuria historiallisia mullistuksia valmistellaan aina enemmän tai vähemmän näkymättömissä pinnan alla. Kuten maankuoren alla toisiaan vasten hankautuvat ja toisiinsa törmäävät mannerlaatat, kuten maankuoren läpi purskahteleva magma tulivuorenpurkauksissa, luokkien väliset ristiriidat kertyvät pitkiäkin aikoja pinnan alla, kunnes paine käy sietämättömäksi. Sitten riittää pienikin tapahtuma – joka on aina enemmän tai vähän sattumanvarainen – räjäyttämään kriisin “nollasta sataan” niin, että se salamannopeasti räjähtää kaikkien silmille, niin ettei kukaan sitä enää voi kiistää. Hegel sanoi: “Sattuma ilmentää historiallista välttämättömyyttä.” Kokonaista maantieteellistä aluetta ravistellut Arabikevät alkoi yhden ihmisen polttoitsemurhasta. Ensimmäisen maailmansodan lopulta laukaisi arkkiherttua Franz Ferdinandin murha Sarajevossa. Ja niin edespäin.
Mutta Arabikevät tai ensimmäinen maailmansota eivät johtuneet näistä yksittäisistä tapahtumista. Tämä on tärkeä ero.
Jos tarkastelemme todellisuutta ilman tätä dialektista ymmärrystä, pintapuolisena ja lineaarisena prosessina, joka johtuu erilaisten historian yksittäisten toimijoiden tietoisista päätöksistä tai jota jopa on tärkeiltä osin mahdotonta lainkaan selittää, historialliset tapahtumat tulevat meille aina yllätyksenä, odottamattomina shokkeina. Miten voisikaan olla muuten, jos filosofiamme kiistää “suuret narratiivit” tai “grand theories” niin kuin englanniksi sanotaan.
Jos ajattelemme, että on vaarallista pyrkiä selittämään todellisuutta, koska eri ilmiöitä yhdistävän, todellisuuden ymmärtämiseen yleistysten kautta pyrkivän tieteellisen teorian hahmottelu on “autoritaarista”, “johtaa tyranniaan” tai pyrkii “ylivaltaan”, ei lopputuloksena voi olla mitään muuta kuin se, mitä nykyään politiikan- ja historiantutkimukseksi sanomme.
Lopputuloksena on moralistista, pintapuolista, esteettisesti snobbailevaa tapahtumien listaamista – sinne tänne epätoivoisesti sohivaa, toisilleen ristiriitaisten ja hajanaisten selitysten haalimista. Tällainen “tiede” ei auta ketään eikä selitä mitään. Tällaisella “tieteenfilosofialla” tai historiantutkimuksella ei vapauteta työväenluokkaa eikä ketään muutakaan.
Valistusfilosofi Spinozaa mukaillen, tavoitteemme ei marxisteina ole itkeä maailman epäoikeudenmukaisuuksille tai historian tapahtumille, vaan ymmärtää niitä. Kuten Trotski totesi vallankumouksista: “Sen arvioinnin, onko [massojen vallankumous] hyvä vai paha asia jätämme moralisteille. Omalta osaltamme otamme tosiasiat sellaisina kuin tapahtumien objektiivinen kehityskulku ne meille antaa.”
Vain tutkimalla todellisuutta sellaisena kuin se on voimme luoda pohjan kapitalismin tuhoamiselle ja työväenvallalle. Marxismin teoria, dialektinen materialismi, varustaa meidät tarvittavalla nöyryydellä todellisuuden prosessien edessä. Se antaa myös meille tieteellisen pohjan ja perustelun sille, miksi on objektiivisesti työväenluokan ja ihmiskunnan musertavan enemmistön etu tuhota kapitalismi. Jos suhtaudumme sen opiskeluun vakavamielisesti, saamme tarvittavan kärsivällisyyden ja perspektiivit massojen voittamiseksi puolellemme kriittisellä hetkellä: kun kysymys siitä, kuka todella yhteiskuntaa hallitsee, esitetään. Marxistinen teoria on ainoa asia, joka voi johtaa työväenluokan voittoisaan vallankumoukseen ja lopulta vallanottoon ja kapitalismin tuhoamiseen.
Vallankumouksellisina kommunisteina ja marxisteina ajattelemme, että mikään, mikä on tärkeää ei ole helppoa. Marxismi on tiede, jonka haltuunotto vaatii hieman ponnisteluja. Mutta se ei ole ylivoimaisen vaikeaa ja kun ymmärtää peruskäsitteet ja marxismin filosofisen perustan, avaa se valtavia näköaloja ja uusia horisontteja todellisuuden syvällisempään ymmärtämiseen. Joten pyydämme vain, että mikäli joku kohta tuntuu vaikealta, et luovuttaisi aivan heti. Jos olemme vakavissamme työväenluokan vallanoton suhteen, täytyy meidän olla myös vakavissamme vallankumouksen tieteen, tieteellisen sosialismin suhteen.
Järjestäydy kanssamme tähän historialliseen tehtävään Suomen Vallankumouksellisiin kommunisteihin! Meillä on maailma voitettavana!
