Vallankumouksellisten opiskelijoiden ja työläisten massat ovat syrjäyttäneet Sheikh Hasinan, joka hallitsi maata 15 vuotta. Hasina, joka toimi pääministerinä 1996-2001 sekä 2009-2024, profiloitui brutaalina työväenluokan sortajana ja pääoman palvelijana. Nyt taistelu on vietävä päätökseen.
Kesällä 2024 syrjinnänvastainen opiskelijaliike järjesti epäreiluna pidettyä hallintotyöläisten kiintiöjärjestelmää vastaan laajoja mielenosoituksia, joihin kutsuttiin mukaan kaikki työläiset. Pian liike kuitenkin laajeni vaatimaan demokratiaa, loppua korruptiolle ja lopulta hallinnon eroa. Opiskelijat kehottivat kansaa aseistautumaan perinteisillä bambukepeillä ja vapauttamaan Bangladeshin. Miljoonat opiskelijat ja työläiset, maan suurin kansanliike sitten vallankumouksellisen 1970-luvun, marssivat Dhakaan osoittamaan mieltä ja vaatimaan uudistuksia Hallinto vastasi väkivallalla, mutta mielenosoittajat eivät perääntyneet.
Opiskelijat julkaisivat yhdeksän vaatimuksen listan, missä vaadittiin mm. julkista anteeksipyyntöä Hasinalta väkivaltaisuuksista, korvauksia uhreille ja heidän perheilleen, sekä usean korkean virkamiehen ja väkivaltaisuuksiin osallistuneiden poliisien erottamista. Hallinto ei vastannut vaatimuksiin, vaan eskaloi tuomalla armeijan paikalle. Mielenosoitukset jatkuivat 4. elokuuta. Pian armeija ja poliisi olivat sekasorrossa, eivätkä enää vastanneet yhtenäisellä tavalla massojen liikehdintään. Tämä oli merkki siitä, että 5. elokuuta tulisi olemaan ratkaiseva hetki vallankumoukselle. Päivän aikana massat valtasivat alakynnessä olevan armeijan estämättä pääministerin virka-asunnon, ja Hasina pakeni maasta.
Kohti taantumusta
Vallankumous eteni nopeasti ja päättäväisesti, mutta hallinnon kaaduttua liike pysähtyi. Hasinan paettua maasta alkoivat eri eturyhmät pyrkiä yhteistyöhön opiskelijajärjestöjen kanssa. Vallankumoukselliset torjuivat korrektisti sotilasjohtoisen väliaikaishallinnon, ja armeija pakotettiin neuvottelupöytään. Opiskelijoilla ei kuitenkaan ollut uskallusta vaatia valtaa komiteoilleen, jotka olivat jo todistaneet kyvykkyytensä paitsi järjestäytyä erittäin haastavassa tilanteessa myös johtaa massat vallankumoukseen ja aloittaa työn yhteiskunnan järjestämiseksi uudelleen. He suostuivat väliaikaishallintoon, jonka johtoon määrättiin tohtori Muhammad Yunus. Tämä on luovutusvoitto vanhalle järjestelmälle.
Yanus on mikrolainojensa vuoksi Nobel-palkittu pankkiiri, jonka kabinetti koostuu pankkiireista, toimitusjohtajista, entisistä ministereistä ja lakimiehistä. He edustavat hallitsevaa luokkaa, ja ovat palvelleet myös aiempia hallintoja. Opiskelijoiden edustajille annettiin kaksi merkityksetöntä ministerin virkaa. Tämä teknokraattien ja kapitalistien hallinto ei tule ajamaan opiskelijoiden ja työläisten etuja, ja mitä tahansa myönnytyksiä he tekevätkin, tehdään ne ainoastaan, jotta saataisiin kansa kaduilta kotiin ja työpaikoille. Ja nämäkin kaksi opiskelijajohtajaa toimivat lähinnä uskottavuuden tuojina tässä ryöstössä. Uskottavuuden, jota uusi väliaikaishallinto ei ansaitse. Uusi hallinto väittää edustavansa demokratiaa ja sopua vallankumouksen jälkeisessä Bangladeshissa. Demokratiaa mille luokalle? Ja sopua kenen ehdoilla?
Heti ensi töikseen Yunusin hallinto on tarjonnut sovinnon elettä Hasinan Awami-puolueelle lupaamalla, että sitä ei kielletä ja että se saa osallistua seuraaviin vaaleihin. Se on myös ilmoittanut tavoitteekseen kerätä kaikki vallankumouksellisten hankkimat aseet ja palauttaa väkivaltamonopolin poliisille ja armeijalle – eli niille samoille tahoille, jotka murhasivat virallisten tietojen mukaan ainakin 450 ihmistä, ja nyt pelkäävät massojen kostotoimia. Uuden hallinnon tehtävänä on purkaa vallankumous, ei jatkaa sitä. Tätä on omistavan luokan sovitteleva tapa hallita.
Toivoa komiteoista
Opiskelijoiden ja työläisten komiteat ottivat kaoottisten viikkojen aikana monia valtion tehtäviä haltuunsa. Ne ottivat hoitaakseen mm. lakkoilevan poliisin tehtävät, palauttivat järjestyksen, ja ryhtyivät liikenteenohjaukseen. Toiset siivosivat katuja tai suojelivat valtion omaisuutta Hasinan virkamiesten ryöstelyltä. Toimikunnat jopa perustivat korruptionvastaisen järjestelmän. Komiteoita perustettiin estämään vastavallankumouksellisia lietsomasta uskonnollista vihaa. Ehkä merkittävintä kaikesta on, että lisäksi perustettiin myös laajempia komiteoita toimimaan sellaisia yrityksiä vastaan, jotka epävakaaseen tilanteeseen vedoten yrittivät nostaa hintoja massojen kustannuksella.
Komiteat ovat osoittaneet kykynsä ottaa yhteiskunnan johtotehtäviä haltuunsa ilman byrokraattista kapitalistista valtiota. Tällainen kaksoisvallan tila, jossa valtion tehtäviä hoitavat yhtäaikaa komiteat ja Yunusin väliaikaishallinto, ei kuitenkaan ole kestävä. Joko komiteat ottavat vallan haltuunsa, tai sitten ne lakkautetaan omistavan luokan eduksi. Jälkimmäisen ei saa antaa tapahtua.
Uusi hallinto ei ansaitse pätkääkään luottamusta. Se on luotu omistavan luokan ehdoilla. Vain johtajat muuttuvat, järjestelmä ei – vanhojen, hallitsevien eturyhmien asemat eivät ole uhattuna, eikä työväenluokan asema parane rakenteellisella tasolla. Hallitus tarjoaa vain naamion, jonka suojasta samat voimat toteuttavat samaa politiikkaa, joka haluttiin syrjäyttää.
Komiteoita on suojeltava ja niiden suojaksi on perustettava vallankumouksellinen kommunistinen puolue. Vain siten turvataan demokratian toteutuminen – ja se voi toteutua vain työväenluokan hallinnassa.
Mitä on tehtävä?
Bangladeshin vallankumous on saatettava päätökseen. Liikkeen johdon halu saavuttaa nopeita kompromisseja vesittää sen mahdollisuudet luoda uuden järjestelmän entisen tilalle, ja näillä näkymin saavutukseksi jäänee Hasinan syrjäyttäminen ilman rakenteellisia uudistuksia. Mutta mitä vallankumouksellisten sitten tulisi tehdä, ettei vanha valta jää paikoilleen?
On opiskeltava ja opetettava vallankumouksellista teoriaa teoriaa kaikille opiskelijoille ja työläisille. Massat eivät saa jäädä tietämättömyyden tilaan. Kun Bangladeshin opiskelijat ja työläiset ennen pitkää pettyvät uuteen väliaikaishallintoon (tai mahdollisesti sitä seuraavaan hallitukseen) ja nousevat uuteen vallankumoukseen, on tämän vallankumouksen ja historian opetusten oltava sisäistettynä: kompromisseista luokkavihollisen kanssa on kieltäydyttävä.
On jo nyt selvää, etteivät työläiset ole valmiita tyytymään Hasinan hallinnon kaatumiseen. 14. elokuuta lähtien he ovat alkaneet uudelleen osoittaa mieltään tukkimalla valtateitä ja valtaamalla tehtaita. He vaativat monesti kuukausitolkulla maksamatta jääneitä palkkojaan, parempia työoloja ja oikeutta järjestäytyä ammattiyhdistyksiin. Sanotaan, että kapitalistit ovat “pikku-Hasinoita”, jotka myös on pantava vastuuseen. Liike on heräämässä uudelleen, massat ovat nähneet, että taistelu kannattaa, ja tuntevat voimansa.
Sitä mitä ei omista, ei voi myöskään hallita. Talouden hallitsevat korkeudet, ts. pankit, tehtaat, liikenne, teollinen maatalous ja televiestintä, tulisi siksi kansallistaa, ilman korvausta, ja työläisten demokraattisessa hallinnassa. Oikeus työhön ja järjestäytymiseen on taattava kaikille – miehille ja naisille. Yksityistetyt sairaalat ja klinikat tulisi myös kansallistaa terveydenhuollon turvaamiseksi.
Bangladeshin vallankumous innostaa koko maailman sorrettuja massoja taisteluun. Eristyksissä yhteen maahan vallankumous on kuitenkin tuomittu. Voidakseen saavuttaa pysyvän voiton, tulee liikkeen yhdistyä koko Intian subkobtinentin työläisten, sekä kansainvälisen työväenliikkeen taisteluun kapitalismia vastaan, ja sosialistisen maailmanvallankumouksen puolesta.
Emmi Heikura
