“Ei natseja Helsinkiin!”
“Ei natseja minnekään!”
Näin kailotti kolmen tuhannen antifasistin väkijoukko lauantaina 6.12 Helsingin Töölössä.
Jälleen kerran äärioikeistolaiset kokosivat surulliset rivinsä itsenäisyyspäivän säälittävää “voimannäyttöään” varten. Kansallismieliset tarpoivat vaatimattomassa soihtukulkueessaan muistellakseen Suomen porvarivaltion työläisten sortoa kautta historian.
Vaikka niin kutsuttu vasemmisto Suomessa valittaa huolissaan fasismin noususta, oli lauantaina selvästi normaalimpaa olla antifasisti kuin fasisti.
Huolimatta poliisin muodostamasta motista ja Töölöntorin lähiseudun laajamittaisesta eristämisestä, mielenosoitus pakotti 612-kulkueen kiertoreitille ja hautaamaan tavoitteensa marssia pitkin Runeberginkatua. Porvarivaltion kaartina poliisi teki toki kaikkensa, että natsien marssi onnistuisi.
Työläisten ja nuorten edistyneimmät kerrokset todistivat fasismin vastustajia olevan monin verroin enemmän kuin kaduille marssimaan uskaltavia äärioikeistolaisia. Päämäärätietoinen antifasistinen toiminta kykenee pilaamaan natsien ja sekalaisten taantumuksellisten suunnitelmat vuodesta toiseen.
Vallankumouksellisen kommunistisen internationaalin toverit osallistuivat fasisminvastaiseen mielenosoitukseen työväenluokan pyhän yhtenäisyyden periaatteen mukaisesti ja osoittaakseen solidaarisuutta taistelutovereilleen fasismia vastaan, luokkalinjan mukaisesti.
Vallankumoukselliset kommunistit mielenosoittajien parissa
Perinteeksi muodostuneeseen tapaan 612-soihtukulkue kokoontui Töölöntorille iltaviiden aikoihin marssiakseen pitkin Runeberginkatua Hietaniemen hautausmaan sotilashaudoille. Poliisin mukaan kulkue koostui noin 700 äärioikeistolaisesta. Samaan aikaan toisaalla Sinimusta liike käynnisti oman Suomi herää -marssinsa.
Tapahtumien järjestäjät informoituaan porvarivaltiota järjestelyistään saivat myös Helsingin poliisilta sekä porvaristolta kaiken mahdollisen suojeluksen vastamielenosoittajien varalta.
Kello kuuteen mennessä poliisi oli saartanut koko Töölöntorin ja vastamielenosoittajien pääsy torille oli lähes mahdotonta. Hämmästyneet antifasistitset ryhmittymät haahuilivat toria reunustavilla kaduilla tullen joka kadunkulmassa poliisin vilkkuvien valojen yllättämäksi. Lopulta heikosti organisoidut ryhmät joutuivat mellakkapoliisin väkivallan uhan alla työnnetyiksi Hesperiankatujen väliseen puistoon ja Runeberginkadun risteykseen.
”Onnistuttiin aika hyvin”, totesi Helsingin poliisin ylikomisario Patrik Karlsson mielenosoitusten jälkeen. Poliisi esti onnistuneesti antifasistien ja kansallismielisten protestoijien yhteenoton ympäröimällä vastamielenosoittajat Runeberginkadun ja Pohjoisen Hesperiankadun risteykseen. Vastamielenosoittajien keskittyessä tiiviisti rajatulle alueelle tunnelma alkoi tiivistyä.
Vallankumoukselliset kommunistit kävivät lukuisia keskusteluja luokkataisteluun kiinnostuneesti suhtautuvien vastamielenosoittajien kanssa kapitalismin kriisistä ja työväen johdon merkityksestä. Saimme myytyä 11 Vallankumous-lehteä ja onnistuimme saamaan neljän vallankumouksellisesta kommunismista kiinnostuneen radikaalin nuoren yhteystiedot. Suomenruotsalaisen porvariston päivälehti Hufvudstadsbladetin toimittaja haastatteli Vallankumouksellisia kommunisteja mielenosoituksen melskeessä.
Haastattelussa VK:n toveri iloitsi antifasistisen määrästä vastamielenosoituksessa sekä painotti, että taistelu äärioikeistoa vastaan tulisi yhdistää työväenluokan taisteluun koko mädäntyvää kapitalistista järjestelmää vastaan. Lisäksi korostimme haastattelussa tarvetta kouluttaa työväenluokkaa ja sen etujoukkoa marxistisessa teoriassa. Vain luokkatietoinen, marxismilla aseistettu ja organisoitu työväki kykenee murskaamaan kapitalismin ja kukistamaan taantumuksen lopullisesti!
Kello seitsemän jälkeen poliisi pakkasi vastamielenosoittajat Hesperianpuistoon ja purkivat lopulta piirityksen välttääkseen väkivaltaiset yhteenotot.
Kapitalismin kriisi ja poliittinen polarisaatio
Vuodesta 2014 alkaen 612-soihtukulkueesta on muodostunut kansallismieliselle äärioikeistolle perinne, jonka osallistujamäärä on tasaisesti kasvanut. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeistä aikakautta luonnehtii kurjistava leikkauspolitiikka ja kasvava tyytymättömyys. Kapitalismi on historiansa ehkä pahimmassa kriisissä, josta ei ole ulospääsyä kapitalismin puitteissa. Paluuta kuvitteelliseen menneisyyden kultakauteen ei ole.
Poliittisen keskustan paljastaessa itsensä pelkiksi pankkiirien ja toimitusjohtajien päätösten toimeenpanijoiksi ei siis yllätä, että kansalaisten eri kerrokset radikalisoituvat suuntaan tai toiseen. Työväenluokka etsii vallitsevan poliittisen järjestelmän puitteissa epätoivoisesti ulospääsyä elämäänsä jatkuvasti kurjistavasta tilanteesta.
Porvaristo onnistuu vielä kanavoimaan tyytymättömyyden omaa järjestelmäänsä kohtaan ennakkoluuloihin mm. maahanmuuttajia ja pakolaisia kohtaan. Maahanmuuttovastaisuuden kasvua auttaa porvariston yhä voimistuva nationalismin ja patriotismin lietsonta.
Toisaalta leikkauspolitiikka on työläisille vastenmielistä. Miksi ihmisarvoiselle elämälle välttämättömiin julkisiin menoihin kuten koulutukseen ja sosiaaliturvaan kohdistetaan näin rajuja leikkauksia?
Moralistiset argumentit ovat kuitenkin porvaristoa vastaan pelkkää kärpäsen surinaa. Kaiken vastarinnan, jonka he pystyvät vain sivuuttamaan, he sivuuttavat. Ainoastaan järjestäytyneen työväenluokan proletaariset luokkataistelumenetelmät saavat porvariston havahtumaan.
Politiikan polarisoituminen johtuu poliittisen keskustan romahduksesta ja kaikkien perinteisten porvariston instituutioiden uskottavuuden katoamisesta massojen silmissä. Massat kääntyvät yhä rajummin ensin oikealle ja sitten vasemmalle etsiessään ulospääsyä kapitalismin umpikujasta. Tämä selittää poliittisen oikeiston ja oikeistopopulistien kannatuksen väliaikaisen nousun, jossa on Suomessakin tosin nähty jo myös jyrkkiä laskuja.
Toisaalta tyhjiö vasemmalla on valtava. Siellä työläisille on tarjolla ainoastaan voimatonta, alentuvaa ja moralistisesti saarnaavaa identiteettipolitiikkaa. Pelkkiä sanoja, ei tekoja.
Vaikka kaikkia radikaaleja vasemmistolaisia kuvottavat taantumukselliset ajatukset saavat jalansijaa, pelkällä moraalipaniikilla ei pitkälle potkita. Tehtävämme vallankumouksellisina marxisteina on ymmärtää, mikä johtaa näiden ajatusten suosioon sekä tarkastella niitä luokka-analyysin, marxismin, vankkumattomalta pohjalta omassa kehityksessään.
Fasismi on yleinen syytös kapitalismin kriisin pohjalta nouseville pintapuolisesti “establishmentin vastaisille” puolueille, kuten Nigel Faragen Reform UK:lle, Giorgia Melonin Fratelli d’Italialle tai Donald Trumpin MAGA-republikaaneille. Nämä puolueet kuitenkin vain käyttävät kyynisesti hyväkseen työläismassojen oikeutettua raivoa rappeutuvaa kapitalistista järjestelmää kohtaan, kritisoivat “eliittien” ja “vallanpitäjien” politiikkaa ja lupaavat tyydyttää massojen välittömät tarpeet. Pohjimmiltaan ne kuitenkin puolustavat kapitalistista status quota ja tuotantovälineiden yksityisomistusta. Tämä johtaa ne johdonmukaisesti pettämään lupauksensa, mikä aiheuttaa niiden suosion jyrkän laskun niiden päästyä näyttämään todellisen karvansa hallitusvastuussa.
Hyvin radikaaliltakin kuulostavia ratkaisuja on heitetty ilmoille. Investointipankkiirina uransa tehnyt Nigel Farage esimerkiksi aloitti vaalikampanjansa vaatimalla laajoja kansallistamisia, vaikka onkin jo ehtinyt pakittaa kannoistaan. Valtaan tullessaan nämä “pienen ihmisen puolella” muka olevat puolueet toimeenpanevat politiikkaa, joka ei merkittävästi eroa mistään aikaisemmasta hallituksesta toimien pankkiirien ja pomojen toimeenpanevana komiteana porvarivaltiossa.
Mutta uhkaavatko meitä todella fasistiset hallinnot, kuten monet radikaalivasemmistolaiset meitä varoittavat?
Mitä fasismi on?
Tieteellinen sosialismi eli marxismin teoria tarjoaa selkeän fasismin määritelmän.
Fasismi on marxismin mukaan raivostuneen pienporvariston massaliike, jonka perimmäinen päämäärä on murskata työväenluokka ja hajottaa se atomeiksi.
Kapitalismin kriisiytyessä myös hallitseva luokka kriisiytyy. Porvaristo ei kykene hallitsemaan kuten ennen eivätkä massat kykene sietämään enää kurjuutta. Hallitsevaan luokkaan syntyy lohkeamia ja se kääntyy itseään vastaan. Kurjuuden lisääntyminen johtaa tietyssä pisteessä massojen tietoisuuden laadulliseen harppaukseen, vallankumoukselliseen tietoisuuteen.
Historia on todistanut lukuisia kertoja, että objektiiviset tekijät sosialistiselle vallankumoukselle ovat kypsät, Trotskin sanoin mädäntymiseen asti kypsät, mutta subjektiivinen tekijä puuttuu, ja tämä puute käy yhä huutavammaksi kriisin edetessä. Subjektiivinen tekijä tarkoittaa marxismissa vallankumouksellista etujoukkoa, työväenluokan johtoa. Vallankumoukselliset kommunistit työskentelee muodostaakseen Suomeen tällaisen työväenluokan etujoukkopuolueen.
Taistellakseemme taantumuksellisia voimia ja järjestöjä vastaan meidän täytyy ymmärtää ne tieteellisesti.
Palatkaamme fasismin määritelmään. Fasismin massapohja on siis pienporvaristo. Sata vuotta sitten tähän kategoriaan kuuluivat mm. juristit, lääkärit, opettajat ja pienkauppiaat. Tuolloin kuitenkin valtaosa väestöstä asui kaikkialla maaseudulla, joten maaseudun talonpoikaisto muodosti merkittävän luokkavoiman. Tällaisia olivat mm. maanviljelijät ja pientilalliset.
Tämä maaseudun väki, yhdistettynä kaupunkien pienporvaristoon, hyperinflaation ja kapitalismin yleisen kriisin oloissa, kääntyi paniikissaan ja raivossaan fasistien ja monopolipääoman leiriin, jotka lupasivat heille pelastuksen kurjuuteen ja kerjäläisyyteen putoamiselta.
Yhteiskunta on kuitenkin kehittyneissä teollisuusmaissa, kapitalismin keskuksessa, muuttunut dramaattisesti sadan vuoden aikana.
Laajat kerrokset keskiluokkaa ja pienporvaristoa ovat proletarisoituneet, aivan kuten Marx ja Engels ennakoivat jo Kommunistisessa manifestissa. Tänä päivänä työväenluokka on maapallon väestön murskaava enemmistö. Kapitalistinen hallitseva luokka rikastuu ja kutistuu kiihtyvään tahtiin maailmanlaajuisesti. Jopa lääkäreiden ja juristien lakkoja on jo nähty!
Fasismin luokkapohjasta on jäänyt jäljelle taantumukselliset, luokastaan irtaantuneet roskajoukot, työväenluokan takaperoisimmat kerrokset. 612-kulkue on juuri näiden hämmentyneiden reppanoiden “voimannäyttö”.
Taistelu taantumusta vastaan tarkoittaa taistelua kapitalismin kumoamiseksi!
Muutamien fasististen jengien järjestäessä kamppailulajitreenejään ja parlamentaaristen, rasististen demagogien kuten Riikka Purra, Jussi Halla-aho ja Teemu Keskisarja noustessa suosioon, vasemmalta ei löydy mitään muuta kuin kevytmielisesti fasismia huutelevaa kädenlämpöistä reformismia. Kuten yllä todettiin, tyhjiö vasemmiston poliittisella kentällä on huutava.
Tämä kädenlämpöinen reformismi saavuttaa kuitenkin alkuun vallankumouksellisuutta kohti radikalisoituvan nuorison kiinnostuksen. Työväenluokan massajärjestöt kuten Vasemmistoliitto ja Vasemmistonuoret vetävät puoleensa kapitalismia kyseenalaistavaa radikaalia nuorisoa ja työläisiä.
Marxismin pohjalta tiedämme, että massojen tietoisuus on konservatiivinen ja tuttuihin muotoihin tarraudutaan siihen asti, kunnes se olosuhteiden pakosta käy mahdottomaksi. Vasta silloin massat siirtyvät kohti radikaalimpia luokkataistelun muotoja. Vallankumouksellisten kommunistien täytyy olla valmiita, kun tämä Suomessa tapahtuu. Siksi rakennamme järjestöämme nyt, kun aikaa vielä on, vaikka se vähiin käykin.
Vain marxistisen metodin avulla kykenemme tarkastelemaan objektiivisia olosuhteita sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, ei vain sellaisina miltä ne näyttävät päältäpäin. Vain marxismin pohjalta kykenemme näkemään, missä luokkataistelun kiihtymisen vaiheessa olemme ja valitsemaan oikeat menetelmät ja lähestymistavat kuhunkin konkreettiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen.
Fasistisen massaliikkeen uhka ei ole päiväjärjestyksessä, lisääntyvä taantumuksellisuus, rasismi ja maahanmuuttovastaisuus valitettavasti pysyvät toistaiseksi läsnä. Tästä ei pidä panikoitua. Suomen kapitalistinen hallitseva luokka ei kykene saati halua pyyhkiä fasismia kokonaan pois yhteiskunnallisena voimana, sillä nämä roskajoukot ovat porvarivaltion reservi tulevia kahnauksia työväenluokan kanssa varten. Nykyhetkessä niitä voi käyttää työväenluokan passivoimiseksi ja hiljaiseksi pelottelemiseksi, vaikka sekään ei edes täysin toimi.
Ainoa ratkaisu taantumuksellisten ja äärioikeistolaisten lopulliseksi kukistamiseksi on vapauttaa työväenluokka palkkaorjuudesta ja riistosta. Siksi porvarivaltio täytyy tuhota kapitalismin murskaamisen yhteydessä. Työväenluokka perustaa työläisvaltion hallitsemaan sosialistisen yhteiskunnan rakentamista, johon työväki osallistuu luokkana. Tätä kutsumme proletariaatin diktatuuriksi. Lopullisena tavoitteenamme on kommunismi, koko maailman kattava rahaton, luokaton ja valtioton yhteiskunta. Työläisvaltio perustetaan kuolemaan pois, kun kommunismin vaihe saavutetaan.
Nuori, opiskelija, työläinen: liity mukaan luokkataisteluun Suomen mätää porvaristoa vastaan! Liity Vallankumouksellisiin kommunisteihin.
Vain vallankumouksellisella marxismilla aseistautunut järjestäytynyt työväenluokka voi päihittää äärioikeistolaiset ja fasistiset roskajoukot Suomessa ja maailmalla.
MH
