Imperialismi on fasismin ohella käsite, joka on kokenut ehkä suurimman inflaation vuonna 2008 alkaneen kapitalismin viimeisimmän ja mahdollisesti pahimman kriisin aikana. Kapitalismin rappion kauden oireita kuvatessaan vasemmistolaiset ensin ryhtyivät hengästyneesti varoittamaan fasismin noususta puhuessaan oikeistopopulismista. Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 on imperialismi kaivettu koipalloista fasismin kaveriksi vasemmistolaisten ykkösmörköinä.
Lenin hahmotteli marxistisen imperialismi-käsitteen klassikossaan Imperialismi kapitalismin korkeimpana asteena vuonna 1916. Imperialismi on järjestelmä, ei tämän tai tuon valtion ominaisuus. Kyllä, on olemassa venäläinen imperialismi. Mutta samoin on olemassa USA:n imperialismi, Kiinan imperialismi, EU:n imperialismi. Ja myös Suomen imperialismi. Imperialismi on kapitalistista järjestelmää vuonna 2024 kokonaisuudessaan luonnehtiva käsite.
Lenin selittää keskellä ensimmäistä maailmansotaa – joka oli luonteeltaan imperialistinen – kirjoitetussa teoksessaan, että moderni imperialismi on väistämätöntä seurausta tuotantovoimien kehityksestä kapitalismissa. Samalla tavoin muinaisen Rooman imperialismia luonnehti orjatalous hallitsevana tuotantojärjestelmänä. Marxisti ei koskaan ota mitään käytettyä käsitettä annettuna, vaan kysyy: mikä on imperialismin luokkasisältö? Kenen imperialismista puhutaan? Joko käytetyillä sanoilla on yhteys materiaaliseen todellisuuteen tai käyty keskustelu on sisällötöntä, abstraktia performanssia. Imperialismi ei ole seurausta militaristisista tai nationalistisista “arvoista”, ajatuksista tai politiikasta, vaan sen pohja on konkreettisissa taloudellisissa imperatiiveissa.
Nämä imperatiivit, tämä materiaalinen ja taloudellinen todellisuus, ajavat niin sotaa Ukrainassa kuin Israelin mielettömältä vaikuttavaa, silmitöntä palestiinalaisten joukkotuhontaa Gazassa. Ja tämä yhteiskunnan materiaalinen pohjarakenne on johtanut myös pienen, viattoman Suomen ryhtymään militaristisiin seikkailuihin kummassakin tapauksessa.
Jo Ukrainan sodan alkuvaiheessa silloinen Marinin hallituksen ulkoministeri Pekka Haavisto fantasioi uutishaastattelussa niistä “valtavista mahdollisuuksista”, joita myöhemmin tapahtuva Ukrainan jälleenrakennus Suomelle tuo. Ja nykyinen äärioikeistolainen hallitus on (pääoppositiopuolue SDP:n suosiollisella tuella) ryhtynyt äärimmäisiin toimiin Suomen ja Venäjän rajalla mahdollistaakseen pakolaisten torjumisen tarvittaessa vaikka voimakeinoin, vastoin allekirjoittamiaan kansainvälisiä sopimuksia ja omaa, porvarillista perustuslakiaan. Asekaupat kansanmurhaa suorittavan Israelin kanssa ovat loppusuoralla, vaikka jopa hallituspuolue kokoomuksen sisällä esiintyy jo kritiikkiä. EU:n imperialistinen blokki on juuri uuden kauden aloittaneen komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin johdolla asettunut yhdessä rintamassa Israelin taakse sen teurastaessa summittaisesti tuhansia ja taas tuhansia palestiinalaisia siviilejä.
Imperialismi ei siis Leninin mukaan ole yksittäisten maailmanpolitiikan toimijoiden luonne tai toimintatapa, vaan järjestelmä. Imperialismi on välttämätön seuraus tuotantovoimien kehityksestä kapitalismissa. Tietyssä kapitalismin kehityksen vaiheessa tuotantovoimien kehittyminen ja kasvu sekä hyödykkeiden tuotanto ja pääoman kasautuminen joutuvat ristiriitaan markkinoiden ja kansallisvaltioihin perustuvan järjestelmän kanssa. Tästä nousee tarve valloittaa uusia markkinoida viennin vauhdittamiseksi.
Kapitalistivallat kykenevät kapitalismin noususuhdanteessa diplomatialla ja neuvotteluin sopimaan maailmanmarkkinoiden jaosta keskenään. Kriisissä, joka nykykapitalismissa on vallinnut vuodesta 2008 lähtien, markkinat kuitenkin kutistuvat ja diplomatian kyky välittää konflikteja heikkenee. Kuten Carl von Clausewitz 1800-luvulla esitti klassikossaan Sodankäynnistä, sodasta tulee politiikan jatke toisin keinoin.
Kapitalismi imperialismin asteella on loputonta sotaa. Se on läsnä myös suhteellisen rauhan kausina, mutta imperialistinen rauha on vain hengähdystauko sotien välissä. Sota on oleellinen osa kapitalistista järjestelmää eikä sotien ongelmaa voi ratkaista kapitalismin vallitessa.
Yhdysvallat on edelleen kiistatta maailmanhistorian väkivaltaisin, sotaisin ja taantumuksellisin imperialistivalta. Sen sotilaallinen voima on yhä dominoiva suhteessa nouseviin imperialismeihin. Mutta Yhdysvallat on samalla kiistatta rappeutuva, taantuva imperiumi. Varteenotettavin nouseva imperialismi on Kiina. Se ei kykene vielä sotilaallisesti haastamaan Yhdysvaltoja, mutta jatkuvasti kasvattaa ja kehittää sotavoimiaan ja valmistautuu kyllä esittämään tämänkin haasteen Yhdysvalloille.
Kiina on jo löytänyt Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston hyväksi toteaman velka-ansan keinona Afrikan maiden alistamiseksi määräysvaltaansa, turvatakseen kriittisten raaka-aineiden saannin.
Kommunisteina emme missään nimessä asetu hurraamaan Kiinaa jonain edistyksellisenä vastapainona Yhdysvaltain epäilyksettä vastenmieliselle ylivallalle, jota vastustamme yhtä jyrkästi kuin Kiinan, Venäjän ja EU:n imperialismeja.
Nykymuotoisen imperialismin kulmakiviä ovat pääomien keskittyminen, monopolien muodostuminen, finanssipääoman kasvu ja kansainvälisten kapitalistien yhteenliittymien kehittyminen. Kansallisvaltiot – “pieni viaton Suomi” mukaan lukien – suojelevat ja palvelevat näitä kartelleja pitäen niihin tiiviisti yhteyttä. Suomen Nato-jäsenyys vahvistaa tätä yhteydenpitoa. Kansallisvaltiot ovat myös valmiita taistelemaan näiden kartellien voittojen puolesta, joko pakotteiden (esimerkiksi Venäjää vastaan), tullimuurien (Kiinan tapauksessa) tai avoimen, aseellisen sodankäynnin (Israelin tuki) muodossa.
Lenin määritteli nämä kulmakivet vuonna 1916. Mutta jopa hän olisi ällistynyt pääomien keskittymisen ja finanssipääoman ylivallan asteesta vuonna 2024. Sveitsin teknologiainstituutin vuonna 2011 kokoaman tietokannan mukaan yhteensä 37 miljoonan yrityksen joukossa vain 147 yritystä hallitsivat 40:ää prosenttia koko maailman vauraudesta. Vain 737 yritystä hallitsi 80 prosenttia maailmantaloudesta. Ja tämä oli vuonna 2011. Leninin analysoimat trendit ovat vain vahvistuneet sadan vuoden aikana.
Kuten Lenin selitti, ainoa todellinen vaihtoehto imperialismille on sosialismi. Edes kehittyneimmissä kapitalistimaissa hallitsevan luokan lahjuksillaan ylläpitämä “työläisartistokratia” – korruptoitunut ja byrokratisoitunut ammattiliittojohto – ei kykene pitämään koko työväenluokkaa aisoissa enää kauaa. Painekattila lähenee vallankumouksellisia räjähdyksiä. Suomessakin näemme jo jatkuvia ja pahenevia hyökkäyksiä Orpon ja Purran hallitukselta työväenluokan aiempien sukupolvien saavuttamia voittoja vastaan. On nousemassa uusi sukupolvi työläisiä, joiden näkymät ovat moninkertaisesti synkemmät kuin heidän vanhempiensa tai isovanhempiensa.
Vain vallankumouksellinen kommunismi voi johdattaa ihmiskunnan ulos tästä painajaismaisesta umpikujasta, jossa joka puolella vaanivat aleneva elintaso, sodat, sorto, leikkaukset, rutto, nälänhädät ja lopulta koko ekosysteemin tuho. Kapitalismi todella on Leninin sanoin kauhua vailla loppua. Mutta meillä, Vallankumouksellisella kommunistisella internationaalilla, on ajatukset ja teoria, joita soveltamalla luokkataistelun materiaaliseen todellisuuteen voimme tehdä lopun näistä kauhuista. Ihmiskunnan historia ei ole päättynyt.
Kapitalismi ei kaadu itsestään, vaan se on murskattava vallankumouksellisen työväenluokan aktiivisella luokkataistelulla. Lue siis käsissäsi oleva Vallankumouksen vuoden 2024 toinen numero, tutustu verkkosivustoomme Marxisti.com ja liity mukaan Vallankumoukselliseen kommunistiseen internationaaliin, taisteluun kapitalismia vastaan uuden sosialistisen yhteiskunnan luomiseksi!
Pääkirjoitus Vallankumous-lehden toiseen numeroon syyskuussa 2024.
