Kansallinen kapina ranskalaista imperialismia vastaan Uudessa-Kaledoniassa

Kirjoittanut John Gordon. Alunperin julkaistu ruotsiksi Ruotsin Vallankumouksellisen kommunistipuolueen verkkosivulla.

Pienellä Ranskan hallitsemalla Tyynenmeren saarella, hieman yli 200 000 asukkaan Uudessa-Kaledoniassa kuohuvat valtavat mielenosoitukset sen jälkeen, kun Ranskan hallitus on pyrkinyt ajamaan väkisin läpi lain, joka vähentäisi alkuperäisväestön kanakien demokraattista vaikutusvaltaa.

Mielenosoittajat ovat pystyttäneet yli 60 tiesulkua lentokentän ja pääkaupunki Nouméan väliselle tielle ja sulkeneet kaiken lentoliikenteen. Yrittäessään epätoivoisesti saada tilannetta hallintaan Ranska on lähettänyt yli 1 500 sotilasta, julistanut poikkeustilan, pidättänyt useita kanakien ja Sosialistisen kansallisen vapautusrintaman (FLNKS) johtajia sekä toimittanut aseita ranskalaisille siirtokuntalaismiliiseille. TikTok, jota mielenosoittajat käyttävät tiedon levittämiseen, on suljettu. ”Tasavaltalainen järjestys palautetaan hinnalla millä hyvänsä”, ilmoitti vastuuministeri Le Franc mielenosoittajille.

Uusi-Kaledonia on ranskalaisen imperialismin etuvartio Tyynellämerellä. Saarilla on muun muassa noin seitsemän prosenttia maailman nikkelivaroista, joka on tärkeä mineraali elektroniikassa.

Siitä lähtien, kun Uusi-Kaledonia kolonisoitiin 1800-luvun puolivälissä ovat Ranskan valtion yritykset alistaa ja orjuuttaa alkuperäisväestöä kohdanneet ankaraa vastarintaa. Vuosina 1976–1988 käyty sisällissota johti rauhansopimukseen, joka näennäisesti tarjosi mahdollisuuden itsenäistymiseen. Kansanäänestykset itsenäisyydestä pidettiin vuosina 2018 ja 2020. Kumpikin kansanäänestys päättyi alistumista Ranskan valtaan kannattavan puolen voittoon. Kolmas kansanäänestys oli tarkoitus järjestää vuonna 2021, mutta FLNKS boikotoi sitä, koska koronapandemian vuoksi sen toteuttaminen olisi ollut heidän mielestään mahdotonta.

Sen sijaan, että Ranskan hallitus olisi alkanut valmistella kansanäänestystä, se yritti viedä läpi lakimuutoksen, joka antaisi ranskalaisille siirtolaisille äänioikeuden Uuden-Kaledonian vaaleissa. Lain vastustamiseksi FLNKS on mobilisoinut nuoria köyhillä työväenluokan alueilla Huhtikuun puolivälissä se järjesti kymmenientuhansien ihmisten itsenäisyysmielenosoituksen pääkaupungissa.

Presidentti Macron yritti tästä huolimatta runnoa läpi kyseisen lain. Tämä oli viimeinen pisara. Kuten Ranskan entinen oikeusministeri Jean-Jacques Urvoas twiittasi: ”Masentavinta Uuden-Kaledonian tilanteessa on, että kaikki oli ennustettavissa. Kaikki merkit viittasivat siihen. Mutta kukaan ei ole niin kuuro kuin se, joka ei halua kuulla.”

Liike on ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuosikymmeneen haastanut Ranskan imperialismin ylivallan saarella. Mutta voittaakseen FLNKS:n johdon on luovuttava 90-luvulta lähtien noudattamastaan reformistisesta linjasta.

Samalla tavoin kuin sissiliikkeen menetelmin aiemmin toimiessaan on FLNKS:n kapea poliittinen johto ollut itsenäisyystaistelun johdossa, toimi järjestö sitten juoksuhaudoissa tai neuvotteluhuoneissa, ilman että massoilla olisi mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon. Järjestön tulisi nyt levittää liikettä kaduilta työpaikoille ja yhdistää se luokkataisteluun Ranskassa – Macronin hallitusta ja sen puolustamia imperialismin intressejä vastaan.

Ranskalaiset toverimme Vallankumouksellisen kommunistisen internationaalin Révolution-osastossa ovat kehottaneet Ranskan työväenliikettä puolustamaan kanakien oikeutta kansalliseen itsemääräämisoikeuteen, protestoimaan sortoa ja vastustamaan päätöstä lähettää Ranskan armeija saarelle.

Todellinen itsenäisyys on mahdollinen vain sosialistisella ja kansainvälisellä perustalla. Itsenäinen mutta kapitalistinen Uusi-Kaledonia olisi helppo saalis Ranskan imperialismin kilpailijoille alueella: Kiinalle, Yhdysvalloille ja Australialle. Sen lisäksi, että liike on yhdistettävä Ranskan työväenliikkeeseen, on se myös yhdistettävä luokkataisteluun koko alueella ja lopulta koko maailmassa.

Hands off New Caledonia!

Näpit irti Uudesta-Kaledoniasta!