Tämä artikkeli alunperin kirjoitettiin Vallankumous-lehden viimeiseen vuoden 2025 numeroon.
Murenevat illuusiot
Marxilaiseen teoriaan perehtyneille on selvää, että tietoisuus on kehittymässä vallankumoukselliseen suuntaan. Palestiina-mielenosoituksiin osallistujista suurin osa, kenen kanssa olemme päässeet keskustelemaan, näkevät kristallin kirkkaasti kuinka Palestiinan vapautus vaatii yhteisen rintaman lännen, ja yleisesti kansainvälisen työväenluokan vapautuksen liikkeen kanssa. Länsimaisten markkinoiden intressit ja Israelin apartheid-järjestelmä tukevat toinen toisiaan ja muodostavat yhden kokonaisuuden, jota vastaan on käytävä yhteistä kamppailua edistyksen ja sosialismin puolesta.
Tämän perspektiivin on todistanut italialaisten ja ranskalaisten massojen luokkataistelun purkaukset poliittisiin yleislakkoihin kansainvälisen solidaarisuuden nimessä. Näistä liikkeistä näemme, kuinka vain todellisen työväenluokan paineen kautta hallitseva luokka sortuu myönnytyksiin, mm. Global Sumud Flotilla -laivueelle eurooppalaisten porvarivaltioiden laivastojen tuen muodossa. Porvariston laivastot kuitenkin kääntyivät kriittisellä hetkellä takaisin, jättäen Flotilla-laivueen humanitaarisen aputoimituksen miehistöineen Israelin armoille. Israelin kansainvälistä oikeutta rikkova verenhimoinen apartheid on paljastunut täysin lännen työläismassojen tietoisuudessa. Laadullinen harppaus tietoisuudessa tuottaa hyvin tukalat oltavat lännen imperialismille, jonka elintärkeänä etuvartiona Israel toimii Lähi-idässä. Nykyistä kriisiä luonnehtii hyvin tulen arka tilanne hallitsevalle luokalle sekä sen edustajille, jossa avoimesti Israelin tukemisen puolustaminen johtaa poliittiseen itsetuhoon. Israelin tukemisesta on tullut sietämätöntä. Hallitseva luokka on kuitenkin tietoinen suostaan, johon on itse syvälle rämpinyt. Hyvin ripeästi Italian ja Ranskan lakkojen jälkeen lännen taantuvan imperialismin keulahahmo Donald Trump sopi tulitauon Gazaan.
Hetkellinen laastari ei kuitenkaan korjaa syvää ja yhä vuotavaa haavaa. Massat ympäri maailmaa näkevät tämän pintapuolisen performanssin läpi ja vaativat jotakin konkreettista ohjelmaa palestiinalaisten elinolosuhteiden elvyttämiseksi. Mielenosoitukset jatkuvat ja viha imperialismia vastaan jatkaa kasvamistaan.
Yli kahden vuoden protestien jälkeen mielenosoittajien määrä Suomessa kuitenkin on hiipumassa. Työläismassat ympäri maailman nousevat vallankumouksellisiin liikkeisiin, poliittisiin yleislakkoihin ja organisoituvat yli kansallisten rajojen. Eikö kansainvälisesti kiihtyvän luokkataistelun tulisi näkyä myös Suomen Palestiina-liikkeen kehityksessä?
Porvarit portinvartijana
Vaikka tietoisuus kehittyy ja luokkataistelu kiihtyy, Palestiina-liike on lannistumassa. Syynä tähän kehitykseen on liikkeen järjestöjen luonne. Suurimmat järjestäjät ovat Sumud ja Palcif, joita tukee mm. Crafts for Gaza. Yli kahden vuoden aikana nämä järjestöt ovat mobilisoineet kymmeniä tuhansia ihmisiä ympäri Suomea Palestiina-liikeen ympärille osoittamaan mieltään kansanmurhaa ja Israelin verenhimoista apartheidia vastaan. Liike on vaatinut Suomen hallitsevaa luokkaa ja porvarivaltiota lakkauttamaan kaupankäynnin Israelin kanssa, ja turvaamaan humanitäärisen avun pääsyn Gazan kaistaleelle.
Hallitsevaan luokkaan vetoaminen ei kuitenkaan ole tuottanut tulosta. Tämän prosessin eteneminen tuo ilmi porvarivaltion todellista luokkaluonnetta ja edistää “demokraattisia instituutioita” koskevien illuusioiden murenemista massojen tietoisuudessa. Suomen hallitseva luokka, sekä sen edustajat eduskunnassa, ovat tehneet selkeäksi missä Suomen porvariston vankkumattomat intressit ovat.
Nykyisen Palestiina-liikkeen tehottomuus juontaa juurensa kahteen tekijään: toisaalta päättäjiemme taloudellisiin yhteyksiin suomalais-israelilaisiin asekauppiaihin ja sionistisiin eturyhmiin, sekä toisaalta Sumudin ja Koneen Säätiön väliseen yhteyteen. Niin kuin Orpon hallituksen ulkopolitiikalla, myös Palestiina-liikkeen taktiikoilla on taloudellinen perusta, jota värittävät sosiaaliset suhteet. Liberaali Sumud saa rahoituksensa suoraan Koneen säätiöltä, omistavan luokan “rehdiltä ja vastuulliselta” siiveltä. Kone Oyj, se sama raskaan teollisuuden jättiläinen, jonka tuottamaa koneistoa myydään Israeliin, rahoittaa Palestiina-liikkeen toimintaa Suomessa. Tämä yhteistyö luokkavihollisen kanssa on suora osoitus johdon suhtautumisesta työläismassoihin. He eivät usko työläisten voimaan! Johto ajaa koko liikkeen hallitsevan luokan niin sanotusti “vasemmistolaisten” edustajien syliin.
Luokkayhteistyö johtaa väistämättä liikkeen sulautumiseen reformismin kanssa. Mielenosoituksissa samat puolueet, Vasemmistoliitto ja Vihreät, jotka Marinin hallituksessa allekirjoittivat asekaupat Israelin kanssa Daavidin lingosta, sumuttavat kaduilla työläisiä vetoamalla kansainväliseen lakiin ja oikeuteen, ylläpitävät illuusioita parlamentarismiin ja pönkittävät omaa uraansa palestiinalaisten kärsimystä hyväksikäyttäen. Vasemmisto-oppositiolla ei ole tarjota mitään konkreettista ohjelmaa Gazan kurjuuden korjaamiseen, se tarjoaa pelkkää moraaliposeerausta. Kyseessä on systemaattinen massojen raivon kanavointi “laillisia reittejä pitkin” oppositiobyrokraattien vaalimenestykseen ja näennäiseen taisteluun ihmisoikeuksista. Koko Global Sumud Flotilla -liikettä luonnehtii sama työläisistä eristäytynyt byrokraattisuus, joka ei usko työläismassojen liikkeeseen. Tämä on törkeää ja rikollista aikana, kun “kansainväliset lait” näyttävät asettuvan yhä enemmän kansanmurhan hyväksymisen puolelle muistuttaen paljon karumpaa versiota Oslon sopimuksista – sopimuksista, jotka johtivat nykytilanteeseen. Reformistit niin sisä- kuin ulkopolitiikassakin kykenevät vain hidastamaan eri ihmisryhmien lisääntyvää kurjuutta, ei pysäyttämään sitä. Tämä näkyy selvästi myös Palestiinan kansassa, joka on nyt kahden vuoden suoran kansanmurhan jälkeen pakotettu vankileirille ilman vettä, viljelymaata, viemäreitä, tai muutakaan infrastruktuuria, joka sallisi siedettävän elämän.
Palestiina-liikkeen johdon ja massojen välinen kuilu kasvaa
Liikkeen johdon taktiikat palestiinalaisten elinolosuhteiden elvyttämiseksi eivät ole muuttuneet kahden vuoden jälkeen. Johdon tietoisuus laahaa takaperoisimpien kerrosten tietoisuuden tasolla, kun useamman nuoren ja työläisen tietoisuus kehittyy ja ylittää reformismin ja luokkayhteistyön illuusiot. Viikko toisensa jälkeen liikkeen johto pitää puheita anellakseen Yhdysvaltojen imperialismiin leiriytynyttä Suomen säälittävää porvaristoa lopettamaan yhteistyön Israelin kanssa ja turvaamaan palestiinalaisten ihmisoikeudet. Ilmapiiriä mielenosoituksissa luonnehtii lyhytnäköinen näpertely ja toivottomuus. Mielenosoittajat saapuvat mielenosoituksiin myöhässä ja lähtevät sieltä aikaisin pettyneinä ja uupuneina yhä hupenevin määrin. Jotain muuta on tehtävä, jotain enemmän. Ainoa oikea keino painostaa hallitseva luokka myönnytyksiin on luokkataistelu ammattiliittojen mobilisoinnin muodossa. Tämä vaatii kuitenkin pitkäjänteisen ja kauaskatseisen suunnitelman massojen tietoisuuden nostattamiseksi ja ammattiliittojen byrokraattisen johdon painostamiseksi yleislakon järjestämiseen. Suunnitelman, jota nykyinen johto ei massoille tarjoa.
Järjestäjät Sumud ja Palcif itse asiassa suoraan kieltävät massojen tietoisuuden nostattamisen välttämättömyyden. He ovat kieltäneet useaan kertaan oikeuden järjestöltämme edes pitää punaisia lippuja esillä heidän järjestämissään mielenosoituksissa, puhumattakaan oikeudesta ilmaista marxistista näkökulmaa tai levittää materiaalia, kuten Intifada Until Victory -pinssejä. Tekosyy tälle on se, että kaikki Crafts for Gazan tuotot menevät Gazaan nälänhädästä kärsiville palestiinalaisille ja tovereidemme myyntipöytä veisi huomion ja taloudellisen tuen palestiinalaisilta, jotka kipeästi sitä tarvitsevat, “jonkin paikallisen yhdistyksen ylläpitämiseksi”. Ainoastaan hyväntekeväisyyttä saa harjoittaa, luokkataistelun sanoman esille tuominen ja radikaalien järjestöjen rakentaminen on ehdottomasti kiellettyä. Huomauttaisimme, että ongelmana ei ole raha tai ruuan määrä mitä palestiinalaisille lähetetään, vaan Israelin apartheid-valtion toimet tuen perille pääsemisen estämiseksi. Protestien rajaaminen vain näiden nyt jo epäonnistuneiden instituutioiden rahoittamiseen ei näin ole millään tavalla järkevää. Koneen säätiön asettamat kiellot työläisten symboleja ja sanomaa kohtaan hajottavat liikettä entisestään tehden lopulta tietä sen kokonaisvaltaiselle lannistukselle.
Luokkayhteistyöstä itsenäiseen luokkataisteluun
Suomen Palestiina-liike epätoivoisessa kokonaisuudessaan muodostuu luokkayhteistyöstä. Siinä yhteensulautuvat Kone Oyj:n pääoma, opportunistiset oppositioreformistit ja Palestiina-liikkeen johdon halu myötäillä näitä ja kieltää luokkapohjainen järjestäytyminen liikkeen sisällä. Vuorovaikutuksesta liikkeen johdon kanssa on tullut selväksi kuinka syvälle “ruohonjuuritason” liikkeisiin hallitseva luokka upottaa taloudellisen, poliittisen sekä ideologisen valtansa. Luokkayhteistyön takia liikkeen johto rypee täysin identiteettipolitiikassa; se fetisoi palestiinalaista identiteettiä nostaen sen kaiken järjen, logiikan ja vuorovaikutuksen yläpuolelle. Liikkeen johto kielsi omia tovereitamme olemasta yhteydessä valkoisiin Sumud ja Palcif järjestöjen jäseniin, ja vaati suoraa kommunikointia vain palestiinalaisten kanssa. Kyllä. Johto sanoi tovereillemme että heidän tulisi puhua ainoastaan palestiinalaisille, ihmisryhmälle joka on todella pieni vähemmistö Suomessa. Identiteettipolitiikkaa harjoittamalla koko protestien ja liikkeen vastuu siirretään jo erittäin sorretun vähemmistön niskoille lamauttaen näiden ihmisten toimintakykyä tulevaisuudessa. Johto myös syyttää suomalaista työväenluokkaa välinpitämättömyydestä kansanmurhaa kohtaan ja oikeuttaa itselleen liikkeen atomisoinnin ja massojen tietoisuuden kehityksen jarruttamisen. Tietysti syypäänä ovat massat, ei heidän johtonsa! Onneksi on näin, muuten Palestiina-liikkeen johtajien täytyisi kenties katsoa itseään peiliin.
Käytännössä protestit toimivat pintapuolisena aktivismin performanssina, jonka perimmäinen lopputulos on kanavoida massojen yhä kutistuvista palkoista tukea Gazaan ja lannistaa etujoukon raivo hetkellisiin, mitään aikaansaamattomiin näytelmiin hallitsevan luokan toimeenpanevan elimen portailla. Palestiina-liike on taantuvassa vaiheessa, ilman kauaskatseista suunnitelmaa, ilman muutosta taktiikoissa ja puheiden sisällössä. Näin se uuvuttaa edistyneimmät opiskelijoiden ja työläisten kerrokset ja vieraannuttaa ne itsestään.
Johdon tietoisuuden pohjimmaisena ongelmana on epäluottamus Suomen työläisiin. Suomen porvarivaltio on kuitenkin jo vuodesta 2008 jatkanut kylmäveristä leikkauspolitiikkaa, jonka seurauksena on eksponentiaalisesti kasvava taloudellinen paine tavallisten ihmisten keskuudessa. Kriittisessä pisteessä kuitenkin määrä muuttuu laaduksi. Tämä sama leikkauspolitiikan prosessi johti tilanteeseen, jossa Italian, Ranskan, Espanjan ja Kreikan työläiset ponnistivat oman kurjuutensa pohjalta poliittiselle areenalle lakkoilemaan ja vaatimaan muutosta. Sama kehityskulku tapahtuu myös Suomessa, sillä samanlaiset leikkauspolitiikan olosuhteet synnyttävät samanlaisia ilmiöitä. Suomen työväenluokka liikkuu samalla tavalla, mutta omalla ajallaan.
Johto on oikeassa siinä, että Suomen hallitseva luokka sekä Suomen porvarivaltio ovat osallisia kansanmurhaan. He ovat väärässä siinä, kun he pyrkivät porvarilliseen moraaliin vetoamalla lakkauttaa kaupankäynnin ja Israelin tukemisen. Vain kansainvälinen luokkataistelu vapauttaa palestiinalaiset apartheidista, kansanmurhasta ja kurjuudesta, sillä sama kansainvälinen kapitalistinen riiston järjestelmä, jonka alaisuudessa lännen työläiset raatavat, jyllää Israelissa ja tuhoaa palestiinalaisia voiton, markkinoiden, nousukauden ja etupiirien puolesta. Perimmäinen tehtävämme on ratkaista pääoman ja palkkatyön välinen riistävä vuorovaikutussuhde lännessä, jotta Israelin taloudellinen pohja länsimaisen imperialismin etuvartiona Lähi-idässä katoaa. Yhtenäinen taistelu työväenluokan vapautuksesta palkkatyön orjuudesta, taistelu kapitalismia vastaan, on ainoa keino edistää palestiinalaisten elinolosuhteita ja painostaa hallitseva luokka myönnytyksiin.
Kapitalismin yleiset kuolinkouristukset tulevat ponnistamaan yhä laajemmissa muodoissa radikalisoituvia kerroksia liikkeelle janoten itsenäistä työväenluokkaista teoriaa, järjestöä ja ohjelmaa. Siksi tällä hetkellä on äärimmäisen tärkeää seurata työläismassojen liikehdintää edistyneimmissä maissa, sekä ympäri maapalloa, ja keskittyä itsenäisen työväenluokan kaaderipuolueen ylläpitämiseen, rakentamiseen ja kouluttamiseen, jotta kykenemme saavuttamaan teoriaamme janoavat massat ja kouluttamaan heistä ammattivallankumouksellisia marxistisia kaadereita. Vaikka liike kuinka taantuu, toverimme jatkavat osallistumista protesteihin levittäen luokkataistelun sanomaa, ja ohjaten radikaaleja nuoria ja työläisiä vallankumoukselliseen suuntaan.
Kohti sosialistista vallankumousta ja Palestiinan vapautusta!
Milla Hänninen
