Rui Faustino
10. joulukuuta 2025
Alkuperäinen julkaisu Portugalin osaston verkkosivuilla, comunistarevoluciarios.pt
Joulukuun 11. päivälle on kutsuttu Portugalissa maanlaajuinen yleislakko, jolla on mahdollisuus rampauttaa koko maa. Samalla kun kapitalismi kamppailee kriisin kourissa, portugalilaisten työläisten hyväksikäyttö kiristyy. Yleislakon on mentävä maltillisia vaatimuksia pidemmälle, sen on oltava alku nykyisen hallinnon ja koko kapitalistisen järjestelmän kaatamiseksi!
“Yksikään pyörä ei pyöri, puhelin soi, eikä lamppu pala ilman työväenluokan ystävällistä lupaa!” – Ted Grant
Hallituksen työläisten iloksi esittämät työlainsäädännön muutokset muodostavat lähes ennennäkemättömän hyökkäyksen työntekijöiden oikeuksia vastaan.
Kuten Troikan synkkinä vuosina (IMF, EKP ja Euroopan komissio, jotka määräsivät ankarat säästötoimet pelastuspaketteja vastaan vuoden 2011–14 euroalueen kriisin aikana), tämä hyökkäys perustellaan tarpeella “nykyaikaistaa” Portugalin taloutta. Mitä tämä nykyaikaistaminen todellisuudessa on? Se koostuu työväenluokan hyväksikäytön voimistamisesta, työvoimakustannusten alentamisesta, työpaikkojen järjettömän epävarmoiksi tekemisestä ja ammattiliittojen oikeuksien rajoittamisesta – kaikki maassa, jonka talous on aina perustunut mataliin palkkoihin.
Työlainsäädännön muutoksiin kuuluu mm. ehdotus aikapankkijärjestelmän uudelleen käyttöönotosta, joka sallisi enintään 50 työtuntia viikossa ilman lisäkorvausta. Siihen sisältyy mahdollisuus, että työnantajat ulkoistavat työvoiman heti massairtisanomisten jälkeen, eli tekevät ns. fire and rehire -liikkeen. Määräaikaisia sopimuksia voitaisiin pidentää jopa neljä vuotta ilman, että työntekijöille annettaisiin vakituisia sopimuksia. Yrityksillä olisi oikeus irtisanoa työntekijöitä ilman todisteita rikkomuksista ja todistajia kuulematta. Yritykset eivät olisi velvollisia palkkaamaan uudelleen laittomasti irtisanottuja työntekijöitä, vaikka oikeus antaisi irtisanomisesta yritykselle tuomion. Niin sanotuille “itsenäisille” työntekijöille (freelancereille) olisi vähemmän suojaa. Työehtosopimusta heikennettäisiin, ja ammattiliittojen oikeus antaa tietoa työntekijöille jätettäisiin työnantajan harkinnan varaan yrityksissä, joissa ei olisi ammattiliittoon kuuluvaa työvoimaa. Lisäksi lakon sattuessa “minimipalvelut” laajennettaisiin yhä useammalle sektorille.
Edellä mainitut muutokset ovat itsessään jo riittävän pahoja, mutta kyseessä on vain pieni osa lukemattomista muutoksista – toistamme – työnantajan eduksi ja työläisten oikeuksien heikentämiseksi!
Portugalilaiset teollisuuspomot ovat nyt vaatineet oikeutta alentaa työntekijöidensä kanssa sovittuja palkkoja “molemminpuolisella sopimuksella”. Tämä on kuin sanoisi: “joko suostut ansaitsemaan vähemmän, tai joudut kadulle”.
Ottaen huomioon ehdotukset “joustavasta rekrytoinnista” (eli työntekijöiden irtisanomisen helpottamisesta) sekä vapaan ammattiliittotoiminnan rajoitukset, työnantajilla on etulyöntiasema tämän “molemminpuolisen sopimuksen” pakottamisessa. Sama pätee aikapankkijärjestelmään, joustaviin työaikoihin jne. Työnantajien ja hallituksen ehdotukset eivät ainoastaan heikennä, vaan pyrkivät myös rajoittamaan työntekijöiden mahdollisuutta ja oikeuksia osoittaa mieltään ja taistella sortajiaan vastaan.
Kapitalistien sumuverhot
Luonnollisesti työnantajat ja heidän kätyrinsä parlamentissa, sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa, oikeuttavat tämän sodanjulistuksen toisaalta väistämättömänä ja toisaalta työntekijöille hyödyllisenä. Evankelisen pastorin TED-puheen veroisissa iskulauseissa, joissa Taivaan valtakunnan luvataan olevan aivan nurkan takana kerrotaan, että työnantajien täytyy pystyä irtisanomaan työntekijöitä helpommin, jotta he voivat korottaa palkkoja. He selittävät, että tarvitsemme työaikoja, jotka juontavat juurensa 1800-luvulle, jotta voimme sopeutua 2000-luvun teknologiseen maailmaan!
Toisin kuin työnantajien propaganda meille kertoo, tämä uusi, työvoiman hyväksikäytön voimistamista kannustava ehdotus, ei ainoastaan epäonnistu talouden “nykyaikaistamisessa”, vaan päinvastoin upottaa maan entistä syvemmälle takaperoisuuteen ja alikehittyneisyyteen. Se lannistaa kapitalisteja sijoittamasta ja nykyaikaistamasta tuotantovoimia: heidän “kilpailuetunsa” säilyy enemmän kuin koskaan työntekijöiden julman hyväksikäytön kautta. Ei ole sattumaa, että ehdotuksissa puolitetaan myös pienyrityksissä vaaditun pakollisen ammatillisen koulutuksen tuntien määrä!
Kapitalistisella lehdistöllä on runsaasti viittauksia “liberaaleihin turvapaikkoihin”, joista viimeisin näyttää olevan Tanska, jossa kummallisesti työntekijöiden ammattiliittoon kuulumisen taso on neljä kertaa korkeampi kuin Portugalissa. Työttömyysetuudet Tanskassa voivat olla 90 prosenttia työntekijän aiemmasta palkasta, kun taas Portugalissa se on 65 prosenttia. Mutta kapitalistinen media sekoittaa tarkoituksellisesti syy-seuraussuhteen ja vastaavuussuhteen. He esittävät lukuja poimien muutamia asiayhteydestä irroitettuja tilastoja propagandatarkoituksiin.
Tämä on kaikki savuverhoa, jonka tarkoitus on peittää kaksi väistämätöntä totuutta: kapitalismin järjestelmmällisen kriisin, joka pakottaa pysyvää kurjistamispolitiikaa kaikkiin maihin, sekä sen, että Portugalin talous on aina perustunut mataliin palkkoihin ja voimakkaaseen työvoiman hyväksikäyttöön. Portugalilaisilla kapitalisteilla ei nyt ole muuta keinoa ylläpitää voittomarginaalejaan kansainvälisillä markkinoilla kuin työvoiman entistä raivokkaamman hyväksikäytön kautta.
Maassa, joka on perustanut viimeaikaisen talouskasvunsa turismiin, kiinteistöspekulaatioon ja finansialisaatioon, on loukkaavaa ja irvokasta, että hallitseva luokka syyttää työntekijöitä – ja harvoja työvoiman suojauksia, joita heillä vielä on – ankarista elinoloista ja maan taloudellisesta taantumuksesta.
Juuri porvaristo jätti sijoittamatta tieteeseen ja innovaatioihin. He eivät sijoittaneet uusiin koneisiin tai teknologiaan, uusiin teollisuudenaloihin tai huippuluokan tuotantoon. Sen sijaan he uhkapelasivat sillä, miten saada sijoitetut eurot helposti ja nopeasti takaisin. Tämä tarkoitti käytännössä vuokratalouden “kehittämistä” ja syventämistä. Samaan aikaan julkiset sijoitukset ovat Portugalissa aina olleet Euroopan keskiarvoa alhaisempia julkisen velan sekä raskaan koronkiskonnan vuoksi. Sama pätee tuottavuuteen.
Tämä on keskeinen osa yhtälöä: Portugalin keskimääräinen työn tuottavuus on noin 30 prosenttia alle Euroopan keskiarvon. Vain Kreikassa ja Slovakiassa tuottavuus on matalampi! Portugalin keskimääräinen talouden kasvutahti on säännönmukaisesti alhaisempi kuin Yhdysvalloissa tai Kiinassa. Arvioiden mukaan keskimääräinen työn tuottavuus on kasvanut vain noin 5 prosenttia viimeisen 10 vuoden aikana. Tätä tilannetta kuvaa vain yksi sana: katastrofaalinen.
Aikana, jolloin ylituotantokriisi on käynnissä ja suurvaltojen kauppasodat kiihtyvät, kilpailu niukoilla markkinoilla on yhä vaikeampaa. Eurooppa on maailman kapitalismin sairas mies. Portugalilaisilla pomoilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kaksinkertaistaa portugalilaisten työntekijöiden hyväksikäyttö.
On tärkeä ymmärtää, ettei luokkavihollisellamme ole vaihtoehtoja. Heille kyse on elämästä ja kuolemasta. Tämä työvoimaehdotus ei johdu pääministeri Luís Montenegron pahantahtoisuudesta, työnantajien ahneudesta tai heidän lyhytnäköisyydestään – vaikka kaikki heistä ovatkin lyhytnäköisiä roistoja.
Tämä työvoimaehdotus on kapitalismin kriisin asettama välttämättömyys. Pomoja ei voi suostutella, eikä hallitus anna periksi. Kaikki neuvottelut ovat vain turhaa nukketeatteria antautumisen peittämiseksi. Sota on käynnissä ja ammattiliittojen on osoitettava päättäväisyyttä ja sitkeyttä mobilisaatiossaan.
Laajentakaa lakkoa!
Yleislakon vaatimus kahden ammatillisen keskusjärjestön toimesta – ensimmäistä kertaa 12 vuoteen – on merkittävä askel eteenpäin, mutta sen ei tule olla “peruskauraa” taikka voimannäyttö sen vuoksi, että neuvottelut voisivat jatkua ja vastapuolen saisi taipumaan muutamaan myönnytykseen.
Joulukuun 11. päivän yleislakon ei tule olla päämäärä itsessään. Meidän tulee ehdottomasti kieltäytyä yksittäisten lakkopäivien strategiasta, jotka järjestetään siellä sun täällä ja silloin tällöin pitäen kaikki työväenliikkeen taistelut erillään toisistaan omissa lokeroissaan. Tämä strategia saavuttaa vain kasaantuneen raivon hetkellisen purkauksen, lopulta lannistaen liikkeen.
Uusin työvoimaehdotus on nykyisen hallituksen suurin hyökkäys massoja kohtaan, mutta se ei kuitenkaan ole ainoa: entä maahanmuuttolait? Lukukausimaksujen korotukset? Leikkaukset hyvinvointiin? Entä ilmastonmuutoksen sivuuttaminen ja kiihtyvien maastopalojen huomiotta jättäminen? Vuokranantajien veronkevennykset? Kansanmurhan tukeminen Gazassa, sota Ukrainassa tai ennennäkemättömät lisäykset sotilaallisiin menoihin?
Kaikki nämä taantumukselliset toimet ovat osa samaa hyökkäystä mädän portugalilaisen kapitalismin hyödyksi. Siksi taistelu kaikkia näitä toimenpiteitä vastaan tulisi yhdistää yleislakon vaatimuksiin, jotta se tempaisi mukaansa mahdollisimman laajat kerrokset, mukaan lukien maahanmuuttajat ja nuorison.
Mobilisaatio-ohjelma ei siksi saa rajoittua vain työvoimauudistuksen hylkäämiseksi – vaikka tämä onkin kaikista kiireellisin tehtävä. Emme saa tyytyä epämääräisiin vaatimuksiin “korkeammista palkoista” tai “paremmista julkisista palveluista”. Luokkamme täytyy ryhtyä vastahyökkäykseen!
Portugalin minimipalkka täytyy nostaa Espanjan minimipalkan tasolle vuoteen 2026 mennessä! Tekoäly ei saisi olla työkalu joukkoirtisanomisille, vaan sen tulisi vähentää työtunteja dramaattisesti: 32 tuntiin viikossa ja heti! Loppu ainaiselle terveyspalveluissa jonotukselle! Loppu lukukausimaksuille! Jäädyttäkää vuokrat! Eläke 60-vuotiaille! Kaikki nämä vaatimukset kuuluu lisätä taisteluohjelmaamme.
Epämääräiset ja maltilliset vaatimukset ovat este voimakkaan lakkoliikkeen kehitykselle. Useimmat työläiset eivät pysty uhraamaan päivän tai kahden palkkoja. Lakon täytyy olla sen arvoista, ja sen päämäärien tulee olla suhteellisia uhrauksiin verrattuna.
On välttämätöntä rakentaa rajoittamaton lakkoliike, johon kuuluu joukkomielenosoituksia ja joka perustuu ohjelmaan, joka asettaa liikkeelle suunnan.
Tiedämme, ettei tämä ole CGTP:n ja UGT:n johdon näkökulma, mutta silloin kun hyväksikäytettyjen massojen raivo saavuttaa kriittisen pisteen, kaikki poliittisen ja yhteiskunnallisen elämän hankaluudet tarjoavat aina kipinän, joka laukaisee yhteiskunnallisen räjähdyksen riippumatta liikkeen johtajien tai aktivistien epäuskosta.
Kuka olisi uskaltanut sanoa vain muutama kuukausi sitten, että miljoonat italialaiset työntekijät ja opiskelijat pitäisivät poliittisen lakon osoittaakseen solidaarisuutta Gazan ihmisille? Voisiko samankaltainen liike kehittyä Portugalissa tulevien viikkojen aikana? Se on täysin mahdollista! Massojen tyytymättömyyden kohotessa taivaisiin, siitä mikä vaikuttaa vain mahdolliselta, tulee ennemmin tai myöhemmin välttämätöntä!
Kuinka voimme voittaa
Saavuttaaksemme nämä tavoitteet emme voi vain jäädä toimettomiksi! Ammattiliittojen ja luokkamme aktiivisimpien toimijoiden ensisijaisena tehtävänä on yhdistää voimamme ja nostattaa liikkeen tietoisuuden ja järjestäytymisen tasoa. Tätä varten on tehtävä kiihkeätä poliittista valistustyötä työpaikoilla ja teollisuuden aloilla, kouluissa ja yliopistoissa, kaupunginosissa ja kaupungeissa kautta maan, täysistuntojen ja kokousten, marssien ja mielenosoitusten, agitaation ja propagandan keinoin. Tätä valistuksen, agitaation ja propagandan työtä ei voi jättää vain ammattiliikkeiden tehtäväksi. Liikkeen täytyy järjestää lakkokomiteoita kaikissa työpaikoissa, kouluissa ja kaupunginosissa saavuttaaksemme koko luokan!
Yleislakon päivää ei ole tarkoitettu kotona istuttavaksi, vaan silloin on aika massaliikkeelle! Yritysten oville täytyy järjestää lakkopartioita. Agitaattoreiden täytyy selventää olosuhteet koko kansalle lakkopäivänä, varsinkin julkiseen liikenteen risteämiskohdissa. Meidän täytyy seurata Ranskan ja Italian esimerkkejä ja estää kaikki!
Onnistunut yleislakko laajan militantin mobilisaation ylläpitämänä voisi muuttaa sosiaalisen tilanteen täysin ja osoittaa kuinka pintapuolista “oikeistolaista käännettä” tämä nykyinen hallitus todella edustaa.
Mikä tahansa yleislakko herättää kysymyksen siitä, ketkä todella pyörittävät yhteiskuntaa, kenellä kaikki potentiaalinen valta on ja ketkä ovat johdossa.
Tämä työvoimauudistus ei ole yksittäinen tapaus, vaan se on osa yleistä kapitalistiluokan hyökkäystä kohti työläisiä. Yleislakon tavoitteena ei tulisi olla vain työvoimauudistuksen kukistaminen, vaan työnantajien ja elinkeinoelämän hallituksen kaataminen! Tavoitteenamme tulee olla koko järjestelmän kaataminen, joka pystytettiin 50 vuotta sitten Portugalin vuoden 1974 vallankumousta seuraavan vastavallankumouksen toimesta. Se on mätä hallinto, jolla ei ole muuta tarjottavaa kuin leikkauspolitiikkaa ja jatkuvia heikennyksiä.
Portugali tarvitsee uuden vallankumouksen seuraten vuoden 1974 huhtikuun esimerkkiä. Työläisten ja nuorison täytyy nähdä tämä yleislakko mahdollisuutena taistella, ei vain pomojaan tai nykyistä hallitusta, vaan koko järjestelmää vastaan. Näemme välttämättömän tärkeäksi rakentaa vallankumouksellinen massajärjestö, joka puolustaa näitä ideoita ja toimintatapoja.
11. päivän yleislakko ei ole päämäärä, vaan alku! Kuten suuri vallankumouksellinen Trotski totesi: “Vallankumouksellinen voitto voi olla mahdollista vain pitkäjänteisen poliittisen agitaation, propagandan ja järjestäytymisen tuloksena”. Tähän ei ole parempaa koulutusta kuin yleislakko!
