Kuntavaalit ovat jälleen tulossa. Tämä tarkoittaa että kampanjointi on alkamassa ja puolueiden haalimat julkkisehdokkaat astuvat esiin. Yksi näistä on Alma Tuuva, joka on ilmoittanut asettuvansa Vasemmistoliiton ehdokkaaksi. Tuuva tunnetaan Instagramissa suosittuna vaikuttajana pikakahvimemegirl-tilillään.
Olemme peräänantamattomasti tuoneet esiin vasemmistoliiton petoksen Sanna Marinin hallituksessa, jolloin se hyväksyi kumileimasimellaan sikamaisen oikeistopolitiikan sisältäen muun muassa massiiviset aseostot Israelista, hävittäjäkaupat USA:sta, hoitajien lakon rikkomisen ja Suomen liittämisen NATOon. Vasemmisto puolueena pystyy esittämään ainoastaan tyhjyyttään kumisevia, voimattomia vastalauseita kapitalismin oireista, mutta ei esitä yhtäkään konkreettista keinoa taistella sitä vastaan.
Tämä on yleinen reformismiin sortuneiden vasemmistopuolueiden taudinkuva, jotka marxismin hylättyään hellivät edelleen illuusioita myönnytyksistä työläisille, jotka olivat mahdollisia kapitalismin nousukaudella toisen maailmansodan jälkeen, mutta jotka historiallinen kehitys on sittemmin tehnyt kapitalisteille mahdottomiksi järjestelmän vuonna 2008 alkaneessa orgaanisessa kriisissä. Tässä yleisessä kuvassa Alma Tuuvan ehdokkuus näyttää osin myönteiseltä poikkeukselta sääntöön.
Ituja työväen aseman parantamisesta
Alma Tuuva mainitsee tavoitteekseen transihmisten terveydenhuollon parantamisen, mitä voimme vain rohkaista. Kyseessä on Suomessa vahvasti esiintyvä työväen sorron muoto, jossa lääketieteen nimissä harjoitetaan keskiaikaiselta kuulostavaa puoskarointia, jota voisi kutsua vaikkapa medikalisoiduksi inkvisitioksi. Transvihamieliset “lääketieteen asiantuntijat” kiusaavat transnuoria mihinkään tieteeseen perustumattomilla, hävyttömillä ja asiattomilla kysymyksillä pyrkien ikään kuin syyttäjän asemassa löytämään aukkoja transnuorten kertomuksista sukupuolidysforiastaan. Kyseessä on lääketieteellinen, institutionalisoitu sadismi, ja jopa konversioterapiaan vertautuva tuhoisa hoitovirhe. Aikuisten hoidoissa taas on minimissään kahden vuoden hoitojonot ja hoitoon pääsy voi vielä tästäkin pitkittyä, jos potilas tuomitaan epäkelvoksi ADHD:n, autismin, masennuksen tai muiden mielenterveyden oireiden vuoksi.
Myös Tuuvan esiin tuoma köyhien ja työttömien puolustaminen sekä tyhjien asuntojen hyötykäytön ehdottaminen ovat hyviä merkkejä. Tuuva on selvästi tehnyt monta oikeaa johtopäätöstä kapitalismista ja haluaa aidosti puolustaa työläisiä sitä vastaan. Hän mainitseekin, että yksi syy hänen ehdokkuudelleen on halu kokeilla “vaikuttamistyötä” somen ulkopuolella.
Meidän on kuitenkin huomautettava, että vaikka Tuuva osaa tehdä oikeita johtopäätöksiä järjestelmän ongelmista, hän ei kykene hahmottamaan kapitalismin luonnetta työväenluokkaa riistävänä tuotantojärjestelmänä. Tähän hän tarvitsisi marxismia. Puute näkyy muutamassa lauseessa.
Identiteettipolitiikkaa luokkapolitiikan sijaan
Tuuva hahmottaa palkkatyön sanojensa mukaan “toksisena valtasuhteena”. Marxisteina toivoisimme analyysin menevän pidemmälle. Kyseessä ei nimittäin ole vain toksinen valtasuhde, vaan palkkatyö on luonteenomaisesti kapitalistien harjoittamaa työväen riistoa. Se on kirjaimellisesti palkkaorjuutta. Kapitalismissa näennäisen “valinnanvapauden” oloissa työväenluokka on kuitenkin luokkana kokonaisuudessaan kapitalistien käytettävissä. Työläinen ei voi “vapaasti valita” olevansa tekemättä työtä kapitalistille henkensä pitimiksi.
Orpon hallituksen hyökkäykset opiskelijoiden toimeentuloa, sosiaaliturvaa ja työttömyysturvaa vastaan tekevät vain näkyväksi sen tosiasian, että “tuilla eläminen” on taantumuksellinen myytti. Se, että yksittäiset työläiset kykenevät kituuttamaan yhteiskunnan laitamilla juuri ja juuri elossa sosiaaliturvan varassa ei tarkoita, että kyseessä olisi ihmisarvoinen elämä tai että kuka tahansa voisi tuosta vain heittäytyä “tukien varaan”. Oikeistohallituksen toimenpiteet sosiaaliturvan heikentämiseksi osoittavat, että sen tarkoituksena on aina ollut vain työläisten pitäminen hengissä siihen asti, että tämä voi mahdollisimman pian jälleen asettua kapitalistien riistettäväksi palkkatyössä.
Tuuvan analyysi “toksisesta valtasuhteesta” perustuu identiteettipoliittiseen jargoniin, jossa rinnastetaan yksityiselämän sosiaaliset suhteet kapitalistisen järjestelmän tuotantosuhteisiin. Se on lopulta vain pintapuolista, moralistista tuomitsemista. Ainoa toksinen valtasuhde, jolla viime kädessä on merkitystä on se, että kapitalistit hallitsevana luokkana riistävät ja sortavat ihmiskunnan murskaavaa enemmistöä pakotuskoneistonsa (mm. porvarivaltio, jonka instituutio kuntavaalit on) voimin. Ainoa tehokas tapa taistella kaikkea sortoa vastaan on taistelu kapitalistisen järjestelmän tuhoamiseksi.
Individualismin ansa
Jos tahtoo muuttaa yhteiskuntaa ilman leninististä teoriaa vallankumouksellisesta puolueesta, ratkaisut ovat yleensä individualistisia perustuen yksilön valintoihin. Tämä taipumus on havaittavissa Tuuvan näkemyksissä. Kyse voi esimerkiksi olla näkemyksestä, että yhteiskuntaa voisi oikeasti muuttaa “muuttamalla yhteiskunnallista keskustelua”, olemalla “ideologisesti työtön” ja harjoittamalla someaktivismia. Nämä keinot ovat lopulta varsin harmittomia kapitalistiluokalle. Vasemmistoliiton piirissä tämän tyyppinen jatkuvan puheen ja keskustelun aktivismi on kovassa huudossa, koska puolueella ei ole teoriaa tai kykyä tosiasiallisesti taistella umpikujaan kriisiytynyttä kapitalismia vastaan.
Puolueen johtavat byrokraatit tuskin edes haluavat taistella kapitalismia vastaan, sillä luokkayhteistyöhön ryhdyttyään, heidän ja heidän perheensä toimeentulo sekä heidän sosiaalinen asemansa ovat täysin riippuvaisia kapitalistisesta porvarivaltiosta. Tarvitsee vain katsoa Li Anderssonin uran kaarta, joka on vienyt hänet Vasemmistonuorten radikaalista johtajasta Suomen johtavaksi imperialismin ja militarismin puolestapuhujaksi EU-parlamenttiin.
Reformistit – ne todelliset utopistit
Vaikka henkilön ajatukset olisivat kuinka radikaaleja ja tarkoitusperät kuinka oikeutettuja, niitä ei voi viedä läpi massoille ilman vallankumouksellista puoluetta. On tärkeää ymmärtää, että edes uudistusten toteuttaminen kapitalistisessa järjestelmässä edellyttää järjestöä, joka on valmis luokkataisteluun marxismin pohjalta. Tarvitaan luokkapohjalle asettuva taho, joka uskaltaa suoraan ja anteeksipyytelemättä vastustaa kapitalismia ja ehdottaa konkreettisia toimia sitä vastaan.
Kommunisteja ja vallankumouksellisia syytetään tänä päivänä “utopistisuudesta” ja “larppaamisesta”, mutta ketkä ovatkaan niitä todellisia utopisteja? Väitämme, että todellisia utopisteja ovat nykyään juuri nämä “reformistit”, jotka todellisuudessa eivät esimerkiksi hallitusvastuussa ollessaan kykene yhden yhteen reformiin, ainoastaan hetkeksi jarruttamaan vain yhteen suuntaan kulkevaa taantumuksellista, työväelle vihamielistä politiikkaa. Kunnes seuraava oikeistohallitus astuu jälleen ruoriin.
Tarvitsemme työväen luokkataistelujärjestön
Reformitkaan eivät kuitenkaan lopulta ole riittäviä, vaan työväenluokan elintason puolustamiseksi ja parantamiseksi tarvitaan luokkataistelujärjestö, joka kykenee tarjoamaan työväenluokalle johdon kapitalismin kaatamiseksi ja ihmiskunnan saattamiseksi pois kapitalismin umpikujasta, tielle kohti sosialismia ja kommunismia. Yhteiskuntaa, joka järjestetään ihmiskunnan enemmistön tarpeiden tyydyttämiseksi, ei häviävän pienen vähemmistön, kapitalistien, voittojen takaamiseksi.
Tarvitsemme järjestön, joka ymmärtää kapitalismin rakenteet marxismin pohjalta ja jolla on vallankumouksellinen teoria yhteiskunnan todelliseksi muuttamiseksi. Järjestön, joka voi viedä tämän teorian työläisille, jotta he vihdoinkin kykenevät ottamaan kohtalonsa omiin käsiinsä.
Onko tämä radikaalia? Kyllä. Mutta vähempään emme voi tyytyä kapitalismin kuolinkouristusten keskellä, köyhyyden, sotien, nälän ja yleisen toivottomuuden kauhujen vallitessa. Kapitalistien kanssa ei voi tehdä kompromisseja. He marssivat päättäväisesti kohti kielekettä oman sairaan järjestelmänsä kahlitsemina eivätkä he ole kurssia muuttamassa, ellei työväenluokka pakota heitä siihen omalla päättäväisellä, periksiantamattomalla toiminnallaan.
Pikakahvimemegirl huomaa kyllä, jos on aidosti periaatteellinen radikaali, että Vasemmistoliitossa sen tämän hetkisen johdon alla ei ole mahdollisuuksia korjata puolueen kurssia oikeasti vasemmalle, työväenluokkaisempaan suuntaan. Tällä hetkellä hyvää tahtovat, radikaalit luokkataistelijat jauhautuvat puoluebyrokratiassa osaksi kapitalismia mahdollistavaa koneistoa. Katsokaa vaikka Li Anderssonin ja muiden nuorten, hyvää tahtoneiden, aikanaan radikaalienkin puoluepolitrukkien kohtaloa. Yksilölliset päätökset ja ratkaisut eivät voi muuttaa tämän reformistisen, luokkayhteistyöhön sortuneen puolueen suuntaa. Vain massojen paine ja johdon haastaminen aitojen marxistien toimesta voi tehdä sen.
Työläinen, nuori, opiskelija: liity siis Vallankumoukseen ja Vallankumoukselliseen kommunistiseen internationaaliin! Liity työväenluokan vallankumoukselliseen järjestöön, joka kantaa marxismin tahriintumatonta lippua korkealla ja luottaa loppuun asti massoihin ja työväenluokkaan ainoana vallankumouksellisena luokkana! Me koulutamme sinusta vuodessa ammattivallankumouksellisen ja aseistamme sinut marxistisella teorialla, joka on ainoa tehokas ase jo koko ihmiskuntaa ja biosfääriä uhkaavan kapitalistisen järjestelmän tuhoamiseksi.
Ela Lindell
