Suomen oikeistohallitus nilkuttaa kohti alkuvuoden 2027 eduskuntavaaleja skandaaleissa rypien. Mitä Petteri Orpon ja muiden kokoomusgangstereiden suhmurointi kertoo meille porvariston vallan luonteesta? Korruptioskandaalit ovat osa järjestelmän toimintaa, eivät mikään bugi. Porvaristo on kapitalismissa aina enemmän tasa-arvoinen kuin työväenluokka eikä tähän saada muutosta ilman luokkataistelua.
Suomen porvarivaltion pääministerin Petteri Orpon ja muun kokoomuspuolueen eliitin suhmurointi Garden Helsinki -hankkeen valtiontuen ja Valmet Automotive -yhtiön pelastamisen yhteydessä on nostattanut ansaitusti skandaalin. Helsingin Sanomat otsikoi syyskuun alussa: “Kokoomuksen vaalikevään ylle varjo: Orpolla riski joutua rikosepäillyksi”. Oikeuskansleri toimii valtioneuvoston alaisuudessa ja hänen tehtävänsä on valvoa valtioneuvoston (eli hallituksen) ja tasavallan presidentin toiminnan lainmukaisuutta. Kansalaiset voivat tehdä suoraan oikeuskanslerille kanteluja.
Tuoreeltaan kohun käynnistyttyä heinäkuussa oikeuskanslerille oli tehty kolme kantelua Valmet Automotiven pelastusoperaatiosta julkisilla varoilla, oikeuskansleri Janne Salminen kertoi. Sekä Garden Helsinki- että Valmet Automotive -tapauksia yhdistää suomalaisen kapitalistiluokan eturivin edustaja, liikemies Ilpo Kokkila. Kokkila on kokoomuksen sisäpiiriläinen ja merkittävä rahoittaja.
Petteri Orpo antoi vastauksensa oikeuskanslerille aivan viime tingassa ennen määräaikaa elokuun lopussa. Kuten Helsingin Sanomat toteaa:
“Heinäkuun puolivälissä pääministeri Petteri Orpo (kok) kertoi olleensa yhteydessä oikeuskansleri Janne Salmiseen ja pyytäneensä kiirehtimään Garden Helsinki -hankkeesta tehtyjen kanteluiden käsittelyä.
Orpon kiire näyttää helpottaneen. Maanantaina hän palautti vastauksensa selvityspyyntöön oikeuskanslerin antaman määräajan viimeisenä päivänä. Tilanteen vakavuus on saattanut paljastua Orpolle jälkijunassa.”
On sanomattakin selvää, että kokoomuslaisen pääministerin status rikoksesta epäiltynä ei varsinaisesti edistäisi jo muutenkin kannatuslaskun kanssa kamppailevan kokoomuksen mahdollisuuksia eduskuntavaaleissa alkuvuodesta 2027.
Mutta mistä tässä skandaalissa on todella kyse?
Garden Helsinki ja “vaikuttamistyön virheet”
Garden Helsinki on Töölön kaupunginosaan suunniteltu monitoimiareena ja liikeliiketilakokonaisuus, jolle Orpon hallitus myönsi 35 milj. euron kehitystuen hallituksen kehysriihessä huhtikuussa 2025. Kehysriihi on Suomen suurkapitalistien etujärjestön Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan “vuosittainen hallituksen kokoontuminen, jossa se tekee vuosittain maalis-huhtikuussa julkiseen talouteen lähivuosiksi vaikuttavia päätöksiä”.
Hallitukset määrittelevät nelivuotiskautensa alussa ns. menokaton, joka on julkisten menojen enimmäismäärä. Ajatuksena on suunnitella julkisia menoja pidemmällä aikajänteellä kuin vuoden ajaksi. Päämääränä on valtion menojen kasvun hillitseminen.
Garden Helsinki ilmaantui Suomen työläisten tutkalle kesällä 2026, kun Vantaan Sanomat julkaisi uutisen jo 15 vuoden ajan vireillä olleesta projektista. Siinä toimittaja ihmetteli, miten kukaan ei suostu selittämään hänelle, mistä 35 milj. euron tukisumma oli ilmestynyt kehysriihessä käsiteltäväksi, kuin tyhjästä. Samalla Orpon hallitus saarnaa Suomen työväenluokalle leikkausten välttämättömyydestä kautta linjan.
RKP:n vastuuministeri Sandra Bergqvist oli todennut, ettei päätös ollut kulkenut hänen kauttaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa liikuntapaikkarakentamisesta. Tämä ministeriön virkamiehille päätös oli tullut yllätyksenä. Työ- ja elinkeinoministeri Wille Rydman kertoi, ettei tiennyt päätöksen taustoja. Kristillisdemokraattien liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Mika Poutala ei myöskään tiennyt asiasta mitään.
Väliriihen valmistelu tapahtuu käytännössä hallituksen avainhenkilöiden piirissä. Heräsi välittömästi epäilys korruptiosta ja siitä, että Vapaavuori oli onnistunut livauttamaan tukipäätöksen kaverinsa pääministeri Orpon kautta läpi hallituksessa.
HS selvitti heti kesäkuun lopulla, että avainhenkilöt Garden Helsinki -hankkeessa ovat kokoomuksen rahoituksen sisäpiiriläisiä: Orpon ja Vapaavuoren lisäksi hankkeen rakennusyhtiön SRV:n pääomistaja on Ilpo Kokkila, joka on pitkään ollut keskeinen varainkerääjä kokoomukselle, joka on itse ja yhtiöidensä kautta lahjoittanut rahaa kokoomukselle sekä puolueen merkittävimmille ehdokkaille.
Orpon hallitus runttasi tukipäätöksen läpi samaan aikaan, kun hankkeen keskeiset hahmot järjestelivät kokoomuksen, muun muassa pääministeri Orpon itsensä, vaalirahoitusta kunta- ja aluevaaleihin. SRV:n Kokkila keräsi rahaa kokoomuksen pormestariehdokkaan Daniel Sazonovin vaalikampanjaan.
Iltalehden laskelmien mukaan Kokkilan tuki kokoomuksen ja sen eri ehdokkaille eri reittejä pitkin on ollut vuodesta 2011 alkaen vähintään 123 200 euroa. Kokkila on myös kokoomuksen tärkeimmän säätiön hallituksen pitkäaikainen jäsen. Yli 100 vuotta vanha Kansallisen kokoomuspuolueen säätiö on antanut vuosina 2010-2026 puolueelle tukea yhteensä 3,9 milj. euroa. Garden Helsingin taustayhtiön hallituksen puheenjohtaja Jan Vapaavuori on säätiön asiamies.
Jan Vapaavuori taas on Petteri Orpon läheinen ystävä ja kokoomuksen entinen ministeri. Julkisuuteen tulleissa sähköposteissa Vapaavuori kiittelee pääministerin avustajia vuolaasti hankkeen edistämisestä hallituksessa:
”Suurkiitos vielä teille asian junailusta puoliväliriihen yhteydessä.”
-2.5.2025
Ennen kehysriihtä hän tsemppasi Orpon lähipiiriä pysymään kovana:
”Luotan kuitenkin siihen, että saatte runtattua tämän Garden-hankkeen tuen pian alkavassa puoliväliriihessä.”
-14.4.2025
Petteri Orpo ilmoitti 20. heinäkuuta 2026, ettei “poliittista tukea Garden-hankkeelle enää ole” ja että hallitus ei enää edistä valtion tukea hankkeelle. Orpo perusteli asiaa sillä, että hanke on pienentynyt ja viivästynyt, sekä sillä, että “vaikuttamistyössä on tapahtunut virheitä”. Myös kilpailutilanne on muuttunut keväästä 2025, Orpo sanoi.
Valmet Automotive: porvariston käsi kurottaa työläisten taskuun
Valmet Automotive -kohussa taas on kyse rahoitusjärjestelystä, jossa Suomen valtio hankki yhtiön Uudenkaupungin autotehtaasta 79 %:n omistusosuuden maksaen siitä noin 120 milj. euroa. Tehtaan jatko oli tuolloin vaakalaudalla, koska saksalainen Mercedes-Benz oli lopettanut siellä autojen valmistuksen.
Valmet Automotiven yhtenä osakkaana oli aiemmin mainittu liikemies ja vuorineuvos Ilpo Kokkila Pontos-sijoitusyhtiönsä kautta.
Vuoden 2024 lopulle tultaessa Valmet Automotiven tilanne oli katastrofaalinen. Konsernin pääoma oli 19,9 milj. euroa negatiivinen tilanteen korjausyritysten jälkeenkin. Vuoden 2024 liiketulos oli 78,8 milj. euroa miinuksen puolella. Tappiota oli tilikaudelta 83 milj. euroa. Lyhytaikaista velkaa oli yli puolen miljardin euron verran. Velanhoitokyky ja maksuvalmius olivat kuralla.
Vuonna 2025 konsernin tytäryhtiö myytiin sijoittajaryhmälle, jossa hallitsevana oli Suomen valtio. Mukana olivat valtionyhtiö Finnish Mineral Group 70 %:n osuudella, työeläkeyhtiö Varma 16 %:n osuudella ja Ilpo Kokkilan Pontos 14 %:n osuudella. Sijoittajaryhmä osti Valmet Automotivelta sen tytäryhtiön, akkuteknologiaan keskittyvän Ioncorin 35 milj. eurolla ja yhtiölle myönnettiin emoyhtiölainaa 35 milj. euroa rahoitustilanteen kohentamiseksi. Näin Valmet Automotive erotettiin Ioncorista.
Iltalehden laskelmien mukaan valtion osuus Ioncorin rahoitusjärjestelyssä maksoi yhteensä 84,7 milj. euroa. Valmet Automotive kirjasi 33,7 milj. euron myyntivoiton Ioncor-kaupasta, mikä paransi yhtiön omaa pääomaa ja kohensi kelvottomaksi laskenutta omavaraisuusastetta. Kiinalainen omistaja CATL ostettiin ulos Valmet Automotivesta. Kauppahintaa tästä manööveristä ei ole kerrottu julkisuuteen.
Valmet Automotivessa toteutettiin 37,5 milj. euron pääoman korotus, johon valtio osallistui 35 milj. eurolla ja Pontos 9,9 milj. eurolla.
Rahoitusjärjestelyn seurauksena sekä Ioncorin että Valmet Automotiven taloudellinen tilanne parani. Suomen valtion johtamalla rahoitusjärjestelyllä yhtiöryppäälle ostettiin jatkoaikaa. Ilman valtion väliintuloa konkurssi olisi ollut hyvin todennäköinen lopputulos.
Kokkilan Pontos omisti rahoitusjärjestelyn ja CATLin ulos ostamisen jälkeen Valmet Automotivesta 30 %. Ioncorista Pontosin omistusosuus oli 14 %.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho katsoo, että yllä kuvailtu järjestely toteutettiin merkittäviltä osin Suomen veronmaksajien eli työläisten rahoilla Ilpo Kokkilan sijoitusten pelastamiseksi ja siksi, että yhtiö oli päätetty muuttaa perinteisestä autojen valmistajasta puolustusteollisuuden sopimusvalmistajaksi.
Yrttiahon mukaan kiinalainen CATL ostettiin yhtiöstä ulos juuri siksi, että Valmet Automotive saataisiin muunnettua sotateollisuusyritykseksi. Autotehtaana Uudenkaupungin tehdas työllisti 4 000-5 000 ihmistä, mutta puolustusvälinetilaukset esim. Patrialta ovat aiempaa pienempiä ja näin tuovat työtä harvemmille, Yrttiaho toteaa.
Mikä siis on pääministeri Petteri Orpon rooli kaikessa tässä?
Oikeuskansleri tutkii, oliko Orpo esteellinen tehdessään hallituksessa päätöksiä sekä Valmet Automotiven pelastamisesta että Garden Helsinki -hankkeen tukemisesta julkisin varoin. Ministeriin sovelletaan Suomessa hallintolakia, jonka mukaan virkamies on esteellinen tekemään päätöstä muun muassa silloin, kun luottamus hänen puolueettomuutensa vaarantuu “muusta erityisestä syystä” eli virkamies on “yleisjäävi”.
Jos jätämme juridiikan hetkeksi sivuun, voimme kysyä itseltämme yksinkertaisesti: näyttäisikö siltä, että pääministeri Petteri Orpon ei olisi sopivaa tehdä päätöksiä sekä Garden Helsinki- että Valmet Automotive -asioissa, kun tehdyistä päätöksistä saa selvää euroissa mitattavaa taloudellista hyötyä kokoomuksen merkittävä rahoittaja ja Petteri Orpon henkilökohtaisia kampanjoita tukenut liikemies Ilpo Kokkila?
Vastaus on niin ilmiselvästi KYLLÄ, että sokea Kreetakin näkee sen.
Ovatko kaikki todella tasavertaisia lain edessä?
Yksi mutka matkassa Petteri Orpon saattamisessa vastuuseen ilmiselvästä korruptiostaan on ns. “ministerin korotettu syytekynnys”.
Perustuslain pykälä 116 toteaa ministerin rikossyytteestä seuraavaa:
”Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.”
Pykälään on ilmiselvästi sisällytetty ilmaisut “törkeästä”, “olennaisesti” ja “selvästi”, jotta porvaristolla olisi riittävästi liikkumavaraa keplotella itsensä vapaaksi syytteistä, jotka tavan tallaajan kohdalla johtaisivat todennäköisesti tuomioon.
Tämä tarkoittaa käytännössä, että ministeri voi rikkoa lakia ilman seuraamuksia. Entinen keskustan pääministeri Matti Vanhanen, joka nykyään arvostettuna vanhempana valtiomiehenä selittää politiikkaa lupsakkaissa TikTok-videoissa, joutui kohun keskelle vuonna 2006, kun oli ottanut presidentinvaalikampanjaansa yli 23 000 euron tuen Nuorisosäätiöltä.
Keskustapuoluetta lähellä olevan Nuorisosäätiön hallitusta vuosina 1998-2003 johtanut Vanhanen joutui oikeuskanslerin tutkintaan, koska pääministerinä oli ollut jakamassa Raha-automaattiyhdistyksen (nykyisin osa Veikkausta) tuottoja mm. Nuorisosäätiölle. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka katsoi tuolloin, että Vanhasen menettely oli ollut lainvastainen ja vei asian eduskunnan perustuslakivaliokuntaan. Valiokunta puolestaan totesi, että asiassa on syytä epäillä virkarikosta.
Valiokunta katsoi lopulta, että Vanhanen oli kylläkin ollut esteellinen ja tuottamuksellisesti rikkonut virkavelvollisuuttaan, mutta ei kuitenkaan “törkeän” huolimattomasti.
Kuten jo lainsäätäjä Solon muinaisessa Kreikassa totesi: “Lait ovat kuin hämähäkinseitit: pienet hyönteiset tarttuvat niihin, mutta suuremmat murtautuvat vapaaksi ja pakenevat.” Niin kuin oli antiikin Ateenassa niin on myös Suomessa vuonna 2026. Porvaristolla on tuhat ja yksi tapaa vehkeillä itsensä vapaaksi lain kiusallisista rajoitteista, jotka sitovat työläisten suuria massoja.
Liberaali demokratia porvariston diktatuurina
Kuten Marx ja Engels totesivat Kommunistisessa manifestissa vuonna 1848:
“Nykyaikainen valtiovalta on vain toimikunta, joka hoitaa koko porvarisluokan yhteisiä asioita.”
Voiko konkreettisempaa esimerkkiä tästä keksiä kuin Petteri Orpon toimiminen Suomen porvarivaltion hallituksessa ponssari Ilpo Kokkilan asiainhoitajana ja lakeijana? Kokkila on rahasummilla, jotka hänelle itselleen ovat vain pikkurahaa, ostanut itselleen mitä uskollisimman palvelijan suoraan porvarisluokan toimikunnan ytimestä.
Valtio on kehittynyt luokkayhteiskunnan historian saatossa, kuten Engels kuvaa teoksessaan Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä, voimaksi “yhteiskunnan yläpuolella” välittämään luokkaristiriitaa, joka on määritellyt ihmiskunnan kehitystä siitä lähtien, kun ihmisyhteiskunnissa alkoi kertyä tuotannon ylijäämää. Viime kädessä tämä valtiona tunnettu voima nojaa siihen, mikä nykyään valtio-opin oppikirjoissa tunnetaan “väkivallan monopolina” ja mitä marxistit kutsuvat “joukoiksi aseistettuja ihmisiä”.
Marxistisessa analyysissa valtio on ytimeltään sen pakotuskoneisto: poliisi, armeija, oikeuslaitos, vankilat, vartijat ja niin edelleen. Lenin kristallisoi marxistisen valtioanalyysin klassikossaan Valtio ja vallankumous, joka viimeisteltiin syyskesällä 1917 samoilla kulmilla kuin jonne nyt suunnitellaan pahamaineista Garden Helsinkiä, Töölössä.
Lenin kuitenkin esitti myös kysymyksen: miksi tarvitaan valtio toimikunnaksi hoitamaan porvarisluokan yhteisiä asioita? Miksei porvaristo voi hallita vain suoraan omistavana luokkana?
Lenin vastaa omaan kysymykseensä:
“On mahdotonta pakottaa yhteiskunnan enemmistö työskentelemään systemaattisesti vain osan yhteiskunnasta eteen ilman pysyvää pakotuskoneistoa.”
Valtio on tämä pakotuskoneisto.
Pankkiireilla ei ole omaa armeijaa ja poliisia, vaan kapitalistit luokkana “ulkoistavat” yhteiskunnan väkivaltakoneiston yhdessä luokkana hallitsemalleen taholle, porvarivaltiolle.
Kuten hyvin tiedetään, paras vankila on sellainen, jota vangit eivät miellä edes vankilakseen. Ihmisiä on paljon vaivattomampi hallita, jos heillä on illuusio vapaudesta ja “demokratiasta”.
Meille kerrotaan, että nykyaikainen kapitalistinen liberaali edustuksellinen demokratia on ihmiskunnan vapauden korkein ilmaisu.
Mutta onko todella näin? Onko esimerkiksi Suomen porvarivaltion harjoittama politiikka todella demokraattista?
Haluaisiko aidosti suurin osa suomalaisista tukea Israelin kansanmurhaa avokätisillä aseostoilla, leikata sosiaaliturvasta, murentaa Suomen koulujärjestelmää, heikentää lakko-oikeutta tai myöntää työläisiltä verotetulla rahalla valtion tukea jo valmiiksi rikkaille hallitsevan luokan verenimijöille, jotta konkurssikypsät yritykset voidaan pelastaa työläisten ansaitsemilla rahoilla?
Me katsomme, että vastaus kaikkiin näihin on selvä EI.
Jos Suomen valtion politiikkaa eivät siis ohjaa enemmistön mielipiteet tai tarpeet, mikä sitten?
Vastaus on yksinkertaisuudessaan lähes itsestäänselvä: Suomen valtio ajaa ennen kaikkea omistavan luokan etua ja Suomen kapitalistien intressejä. Montako kertaa olette esimerkiksi nähneet Suomen poliisin puolustavan suomalaisten työläisten oikeutta lakkoilla? Olemmeko nähneet Suomen poliisin puolustavan suomalaisten nuorten oikeutta protestoida ja ilmaista mielipiteensä ekologisesta kriisistä ja ilmastonmuutoksesta?
Meille kerrotaan, että valtion “riippumaton” virkamieskoneisto, se harmaa byrokratia, jota esimerkiksi perussuomalaiset kertovat vihaavansa, takaa “oikeusvaltioperiaatteen” toteutumisen ja kansalaisten yhdenvertaisuuden valtion ja sen lain edessä.
Marxistinen analyysi kuitenkin osoittaa meille, että porvarivaltion byrokraatit koulitaan koko elämänsä ajan edistämään hallitsevan luokan etuja ja he elävät miljöössä, jossa heidät kyllästetään hallitsevan luokan näkökulmalla, elämäntyylillä ja pyrkimyksillä. He vastaavat työssään hallitsevalle luokalle. Kyseessä on rikkaiden diktatuuri, jossa hallitseva luokka määrittelee täysin porvarivaltion politiikan.
Niin perussuomalaisten puolue-eliitti pohjimmiltaan porvariston edustajina kuin Suomen raharikkaatkin, jotka valittavat veroistaan ja Suomen “byroslaviasta”, ovat todellisuudessa Suomen valtion suurimpia hyötyjiä. Se on instituutio, joka on kehittynyt edistämään juuri heidän etujaan luokkana ja esimerkiksi valtion rooli sopimusten noudattamisen takaajana on täysin välttämätön kapitalismin itsensä toiminnalle.
Ja mitä tulee “kaikkien yhdenvertaisuuden lain edessä”, kuten ranskalainen kirjailija Anatole France on todennut:
“Laki majesteettisessa tasapuolisuudessaan kieltää sekä rikkaita että köyhiä nukkumasta siltojen alla, kerjäämästä kaduilla ja varastamasta leipää.”
Jos laki takaa “tasapuolisuuden” luokille, joiden asemat lähtökohtaisesti ovat epätasa-arvoiset, se vain sementoi epätasa-arvon yhteiskunnan perustuksiin.
Ja joskus, kuten kysymyksessä “ministerin korotetusta syytekynnyksestä”, itse laki tekee yksistä tasa-arvoisempia kuin toisista. Kerrotaanhan meille sellaistakin satua, että tasavallan presidentti ja pääministeri ovat “samalla viivalla” kaikkien muiden kansalaisten kanssa.
Tämä on ilmiselvä, suora, häpeämätön vale Suomen työläisille.
Kohti todellista demokratiaa ja vapautta
Vallankumoukselliset kommunistit marxistisena järjestönä katsoo, että todellista demokratiaa ei voida saavuttaa kapitalismin alaisuudessa.
Todellinen demokratia tarkoittaa lopulta sitä, että yhteiskunnan tuotanto suunnitellaan tarpeen, ei pienen parasiittisen vähemmistön voittojen maksimoinnin, pohjalta. Meillä on jo nyt kyky tuottaa kaikille suomalaisille riittävä määrä ravintoa ja tarjota kaikille katto pään päälle. Meillä on materiaalinen kapasiteetti vapauttaa sekä suomalaiset että koko ihmiskunta jatkuvasta raadannasta ja taistelusta elämän perustarpeiden tyydyttämiseksi.
Todellinen demokratia tarkoittaa, että kaiken arvon maailmassa tuottavat työläiset voivat itse päättää työnsä hedelmistä hallitsemalla luokkana tuotantovälineitä, jotka on otettava kapitalisteilta työväenluokan hallintaan, rationaalisen, tieteellisen ja harmonisen suunnittelun alaisiksi.
Mutta tämä ei ole mahdollista kapitalismissa, jossa tuotantoa ohjaavat irrationaaliset markkinan lait ja kapitalistisen järjestelmän anarkia, jossa tuotanto ohjautuu aina sinne, mistä on saatavissa eniten voittoa, ei sinne, mitä ihmiskunta tarvitsee. Työväenluokka ei voi kontrolloida, mitä se ei omista.
Petteri Orpon ja hänen klikkinsä ilmiselvä korruptoituneisuus perustuu samaan kapitalismin toimintamekanismiin. Koska meitä hallitsee rappeutuva ja yhä pienenevä, ahne vähemmistö, on heidän oikeutettava hallintansa yhä läpinäkyvämmin valein. Petteri Orpo perustelee tekojaan, mukaan lukien räikeimmät rikoksensa työväenluokkaa vastaan, “työpaikkojen luomisella”, mutta mihin tilanteeseen hänen hallituskautensa on Suomen työläiset johtanut?
Elokuussa 2026 Suomessa oli 329 600 työtöntä työnhakijaa, kasvua 18 500 elokuusta 2025. Uusia avoimia työpaikkoja on 32 900, jossa laskua 800 vuodentakaisesta. Työmarkkinatorilla oli julkaistuja avoimia työpaikkoja 89 200.
Me Vallankumouksellisissa kommunisteissa sanomme: on aika lopettaa nämä valeet, tämä korruptio ja tämä epäoikeudenmukaisuus.
Me rakennamme aitoa työväenluokkaista voimaa Suomen vasemmistoon, joka perustaa itsensä koko maailman työväenluokan luokkataistelun kokemukselle ja marxistiselle teorialle, joka edelleen aiheuttaa kauhua hallitsevissa luokissa ympäri maailmaa.
Vain luokkataistelulla voimme pakottaa kapitalistit edes aitoihin, työläisiä hyödyttäviin uudistuksiin, joita reformistit Vasemmistoliitossa ja SDP:ssä ovat luvanneet meille jo vuosikymmeniä ilman mitään tuloksia. Päin vastoin: molemmat puolueet olivat vastuussa Suomen liittämisestä imperialistiseen Natoon ja osallistuivat jopa hoitajien lakon rikkomiseen, kun heillä edellisen kerran oli mahdollisuus hallita.
Mahdollinen Antti Lindtmanin ja SDP:n pääministeriys seuraavien vaalien jälkeen lupaa lisää samaa.
Liity siis aitoon kamppailuun paremman tulevaisuuden ja Suomen työläisten elintason puolesta, liity Vallankumouksellisiin kommunisteihin ja ala taistella kapitalismia vastaan ja työväenvallan puolesta!
Ilmari Vasara
