Luokkataistelu Euroopassa: Mikä on tilanne Suomessa?

Kuluneen syksyn aikana opiskelijat, nuoriso ja työväenluokka on astunut politiikan areenalle taistelemaan elinolosuhteidensa puolesta niin Euroopassa kuin ympäri maailmaa. Kapitalismi on ajanut miljoonat työläiset täysin kestämättömään tilanteeseen samoin kuin se on ryöstänyt tulevaisuuden kokonaiselta sukupolvelta.

Marraskuun alussa Tanskassa 40 000 opiskelijaa 57:stä koulusta olivat lakossa. Jopa 13 000 opiskelijaa vahva protesti marssi Kööpenhaminassa iskulauseen “Jo riittää” (“Enough is Enough”) alla, joka tiivistää mielialan kaikkialla Euroopassa osuvasti. Jatkuvat leikkaukset, jotka ovat osuneet kaikkiin työtätekeviin kerroksiin, sekä kiihtyvä asevarustelu, köyhyys ja ihmisarvoisen elämän mahdottomuus ovat jo pitkään kasanneet tyytymättömyyttä hallitsevaa luokkaa ja sen järjestelmää kohtaan.

Kuten toimme esille toukokuussa julkaisemassamme perspektiividokumentissa Kapitalismin kriisi on Suomessa – kommunistien on astuttava esiin! kapitalismin orgaaninen kriisi on vuosia valmistellut reseptiä räjähtävälle luokkataistelulle. Olemme tilanteessa, jossa porvaristo on kykenemätön parantamaan valtaosan väestöstä olosuhteita, jossa sen on revittävä yhä suurempi siivu työväenluokan tuottamasta arvosta säilyttääkseen asemansa yhä huterammilla ja pienenevillä maailmanmarkkinoilla.

Protesti- ja lakkoliikkeet eivät ole puhjenneet yhtäaikaisesti sattumalta. Samat olosuhteet ovat johtaneet samoihin lopputuloksiin jokaisella mantereella. Asuntojen hintojen nousu, koulutuksen rappeutuminen, hallitsevan luokan häikäilemätön militarismi ja sen täysi korruptio ovat kaikki seurauksia kapitalismin tarpeesta kasvattaa jatkuvasti yhä suurempia kukkuloita pääomaa.

Euroopan hallitseva luokka ja heidän lakeijansa valtiokoneistoissa ovat joutuneet heräämään äkisti siihen tosiasiaan, että työväenluokan ja opiskelijoiden kärsivällisyys ei kestä loputtomiin. Velkavuorien, pitkäaikaisen taloudellisen halvaantumisen ja imperialististen suurvaltojen voimasuhteiden uudelleenmitoittelua keskellä oleva porvaristo ei kykene tarjoamaan vakaata elämää tänään saatika tulevaisuudessa. Jatkuvat hyökkäykset työväenluokkaa kohtaan välttämättä aiheuttaa vastareaktion ennemmin tai myöhemmin.

Suomen porvarimedian hiljaisuus Euroopan opiskelijaliikkeistä, tai niiden mustamaalaaminen, osoittaa sen että hallitseva luokka Suomessa haluaa sulkea silmänsä todellisuudelta, joka heitäkin odottaa. Kuten aikaisemmin todettu: samat olosuhteet johtavat samoihin lopputuloksiin. Seuraava hallitus (ja siitä jokainen seuraava hallitus hamaan tulevaisuuteen asti) tulee olemaan leikkaushallitus riippumatta ensi vuoden eduskuntavaalien tuloksesta.

Kapitalistit Suomessa voivat tyydyttää itsensä siihen, että Suomi ei sentään ole “heittopulloyhteiskunta”, että täällä “demokratia” toimii ja ihmiset luottavat siihen. Ajattelivat he mitä tahansa, tosiasiat ovat itsepintaisia ja maailmalla pinnalle purkautunut syvä turhautuminen ja tarve muuttaa yhteiskuntaa perinpohjaisesti ovat olemassa myös Suomessa.

Kommunistit eivät ole pessimistisiä tulevaisuudesta, koska me emme tartu kiinni pinnallisiin ja luonteeltaan hetkellisiin ilmiöihin. Meidän on pureuduttava asioiden todelliseen, ja meistä itsenäiseen, logiikkaan, jotta voimme tänään asennoitua oikein vielä edessä oleviin tapahtumiin.

Elämme kiihtyvän luokkataistelun ajanjaksolla, joka luo mitä suotuisimmat olosuhteet vallankumouksellisen puolueen rakentamiselle. Tänään meidän on aseistettava itsemme ymmärryksellä – marxistisella teorialla, perspektiiveillä ja poliittisella ohjelmalla, jotta protestien ja lakkojen puhjetessa Suomessa olemme valmiita voittamaan liikkeiden parhaat kerrokset Vallankumouksellisten kommunistien lipun alle. Rakentamaan järjestö joka tulevaisuudessa voi viedä koko työväenliikkeen sosialistiseen vallankumoukseen asti.

Nuoriso etujoukkona

Kaikista liikkeitä yhdistävistä tekijöistä ensimmäisenä meidän on nostettava esille nuoriso – etenkin opiskelijat, jotka ovat astuneet luokkataistelun areenalle päättäväisesti ja valtavin joukoin.

Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen kapitalismi Euroopassa on nilkuttanut kriisistä toiseen, mikä on pakottanut hallitukset kaikissa maissa leikkaamaan leikkaamasta päästyään. Nuoret sukupolvet ovat kokeneet ainoastaan kapitalismin kriisin ja yhä laajemmat kerrokset ovat pakotettuja vetämään syvälle meneviä johtopäätöksiä kyseisen järjestelmän luonteesta. 

Ranska on ollut Euroopan luokkataistelun keskipisteessä. Huolimatta siitä, että Ranska on nähnyt lähiaikoina useita lakkotaisteluja (keltaliivit 2018, Bloquons tout 2025), mitään työväenluokan ongelmia ei ole ratkaistu. Käsiin mureneva koulutusjärjestelmä ja kaavaillut 54 miljardin euron leikkaukset johtivat yhtälöön, joka oli kestämätön opiskelijoille.

Sadat tuhannet ihmiset ovat kokoontuneet, osoittaneet mieltään sekä olleet lakossa viikottain sitten syyskuun loppupuolen. Opiskelijoiden liike kietoutui nopeasti yhteen työväenluokan kanssa ja on vetänyt yhä laajempia yhteiskunnan kerroksia mukaansa. Lokakuussa Ranskassa oli kolme merkittävää mobilisaatiota 6., 17. ja 24. päivä. Seuraava edellistä radikaalimpi ja vahvempi. Ammattiliitto CGT:n mukaan 1,6 miljoonaa ihmistä osallistui yleislakkoon 5. marraskuuta.

Opiskelijat Ranskassa ovat näyttäneet esimerkkiä siitä, kuinka taistella hallitsevaa luokkaa vastaan. Liikkeen vahvuus on tullut siitä, että se laajeni työväenluokkaan, jolla on voima pysäyttää kaikki yhteiskunnan rattaat. Valtion lähettämien hampaisiin aseistettujen poliisijoukkojen mielivaltainen väkivalta, joka on kohdistunut pääosin lukiolaisiin (!), on ollut osana työväenluokan ja opiskelijaliikkeen yhdistymiseen.

Ranskan hallitus on pyrkinyt tukahduttamaan luokkataistelun aallon kaikin keinoin. Väkivaltakoneiston mobilisaation lisäksi se on pyrkinyt estämään mielenosoituksia lakipykälien kautta. Se on asettanut ulkonaliikkumiskieltoja ja rajoittanut tai kokonaan kieltänyt mielenosoituksia, mutta työväenluokka ja opiskelijat ovat vain tiivistäneet joukkojaan kaikkia hallituksen temppuja vastaan.

Valtion brutaali kampanja ei yksin selitä liikkeen laajuutta. Valtaosaa opiskelijoista ja työläisistä yhdistää samat olosuhteet. Kapitalismin kriisin vaatimat leikkaukset osuvat yhä syvemmälle ja laajemmalle, ja ajavat niin opiskelijat kuin työväenluokan nojaamaan omaan voimaansa ja käyttämään keinoja perustuen luokka-asemaansa. Ranskassa, kuten muissakin maissa, opiskelijoiden liike on alusta alkaen vedonnut työväenluokkaan hyvin tietoisesti.

Osoittaakseen, että tilanne on erilainen Suomessa, erilaiset asiantuntijat viittaavat nuorten mataliin äänestyslukuihin, oikeiston nousuun tai johonkin muuhun yhtä pinnalliseen tekijään. On toki myönnettävä, että luokkataistelu Suomessa ja Ranskassa etenee eri tahtia, mutta tämä ei tarkoita sitä, että Suomi olisi immuuni leikkausten ja kapitalismin yleisen rappeutumisen vaikutuksilta nuorison ja työväen tietoisuuteen.

Kuten opiskelijoilla ympäri maailmaa, myös Suomen nuorilla sukupolvilla on sanansa sanottavana porvaristolle, joka pyrkii työntämään kerryttämänsä velan työväen maksettavaksi. Samalla, kun koulutuksen taso laskee, opintotuki on leikattu naurettavaksi muruksi. Opiskelijat ovat käytännössä pakotettuja ottamaan lainaa elääkseen ja valmistuttuaan he jäävät jumiin velan kanssa, kun työtä omalta alalta ei olekaan tarjolla.

Nykyinen järjestely jo valmiiksi nyhtää työläiseltä jokaisen euron ja kapitalistiluokka silti vaatii enemmän. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 rikkain 5% suomalaisista omisti 37,2% varallisuudesta Suomessa samalla, kun vähävaraisin puolikas omisti vain 4,2%. Ongelma ei ole varallisuuden puute vaan se, kuka sen omistaa.

Rahasta, jota koulutukseen yksinkertaisesti “ei ole”, ei ole pulaa, kun kyseessä on asevarustelu tai velkojien luottamus. Koulutus ja kapitalismi ovat terävässä ristiriidassa, jonka ratkaisemiseksi tämä tärkeä oppi Ranskasta on vedettävä: laajentamalla opiskelijoiden liike työväenluokkaan ja yhdistämällä opiskelijoiden ja työläisten vaatimukset yhteiskunnan valtava enemmistö pystyy ajamaan hallitsevan luokan seinää vasten.

Militarismi

Yhdysvaltojen jättäessä Euroopan hallitsevat luokat oman onnensa nojaan eurooppalaiset poliitikot ovat ajautuneet paniikinomaisen asevarustelun valtaan. He vannovat, että sijoitukset sotateollisuuteen ovat sijoituksia “puolustukseen” ja siksi tarpeellisia. Sanoivat he mitä tahansa, tämä puolustuksen päämääränä on puolustaa vain kapitalistien markkinoita ja vaikutuspiirejä – vaati se mitä hyökkäyksiä tahansa. Hyökkäyksen kohteeksi porvaristo on ottanut ensin työväenluokan ja sen voittamat myönnytykset.

Toisin kuin kapitalistit, työväenluokka ei voi kääntää katsettaan pois sodan todellisista kasvoista. Israelin toteuttama kansanmurha Palestiinassa on tuonut päivänvaloon todellisuuden, jonka jalolta kuulostava sääntöpohjainen järjestys pyrkii peittelemään. Iranin sota on kasvattanut entisestään imperialismin vastaista mielialaa ja sen sytyttämä inflaatioaalto tekee elämisestä yhä vaikeampaa.

30. lokakuuta iskulauseen “Satamatyöläiset eivät työskentele sodan puolesta” (“Dockers don’t work for war”) alla työväenluokka iski päättäväisesti kansainvälisellä lakolla sotaa vastaan sekä kohtuullisen elämän ja työolosuhteiden puolesta. Samana päivänä sadat tuhannet opiskelijat ja työläiset osoittivat mieltään Italiassa, johon punainen syksy oli levinnyt aiemmin lokakuussa.

Kuten Ranskassa myös Italiassa opiskelijoiden liike on kuin vaistomaisesti pyrkinyt yhdistämään voimansa työväenluokan kanssa. Pysäyttämätön liike eteenpäin sai Italian suurimman ammattiliittojärjestön CGIL:n julistamaan yleislakon 20. marraskuuta.

Jo maaliskuussa yli 50 000 opiskelijaa Saksassa osallistui lakkoihin asevelvollisuutta ja vihattua Friedrich Merzin hallitusta vastaan. Sen sijaan, että hallitus olisi edes teeskennellyt kuuntelevansa opiskelijoiden vaatimuksia, se vastasi lähettämällä poliisin opiskelijoiden kimppuun. Saksan hallitseva luokka näkee itäisen Euroopan vaikutuspiirinsä olevan uhan alla ja siksi se ei ole valmis joustamaan sotakoneiston rahoittamisesta.

Sitten syyskuun opiskelijoiden lakot ja mielenosoitukset ovat tehneet paluun, kun nuoriso valmistautuu kansainväliseen opiskelijoiden lakkoon 20. marraskuuta. Samalla työväenluokka on lähtenyt liikkeelle. Esimerkiksi marraskuun alussa yli 400 000 metallityöläistä osallistui lakkotaisteluun palkankorotusten puolesta. Kapitalistien tarve kasvattaa voittojaan on kiristänyt Saksan työväenluokan ja nuorison sietokyvyn tappiin. 20. marraskuuta on päivä, joka on kiinnittänyt koko Euroopan nuorison huomion ja, jossa on potentiaali valtavalle mobilisaatiolle.

Hallitsevan luokan lietsoma Venäjän vastaisuus, jonka läpi nuoriso ja työväenluokka niin Saksassa kuin Italiassa on nähnyt heti, saattaa Suomessa toimia vielä historiallisista sekä maantieteellisistä syistä. Sen lisäksi kaikki työväenluokan johtajat ovat asettuneet vankasti hallitsevan luokan puolelle, kun kysymykseen tulee “maanpuolustus”.

Nykyisten linjausten mukaan valtion puolustusbudjetti on tarkoitus nostaa yli 3 prosentin BKT:sta vuoteen 2029 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa puolustusbudjetin nostamista noin kymmeneen miljardiin euroon nykyisestä noin 6,4 miljardista (puolustusministeriön arvioiden mukaan). Toisaalta tämä ei ole kaikkien mielestä ole tarpeeksi.

Kesäkuun alussa kaikki eduskuntapuolueet kattava parlamentaarinen työryhmä julkaisi raportin, jonka mukaan “tarve” sotavarusteluun tuhlattavaan rahaan nousee yli 14 miljardin euron ja pysyy 14-15 miljardissa ainakin vuoteen 2036 saakka. Vasemmistoliitto oli ainoa puolue, joka ei allekirjoittanut raporttia. Onko vasemmistoliitto siis leikkauksia ja militarismia vastaan? Ei todellakaan! He ainoastaan kaipaavat “laajempaa keskustelua” asiasta.

Joka ikinen euro, joka militarismiin valuu, on varastettu työväenluokalta. Kuten muissakin kysymyksissä, myös kysymyksessä sodasta työväenluokan on pidettävä itsenäinen luokka-asema. Kommunistien on edustettava tätä asemaa riippumatta minäkin hetkenä vallitsevasta porvarillisesta julkisesta mielipiteestä. Vaikka saattaakin vaikuttaa siltä, että militarismi ei ole laajoja kerroksia mobilisoiva tekijä tällä hetkellä, sen yhdistyessä verisiin leikkauksiin, pieneneviin palkkoihin ja heikkeneviin työolosuhteisiin voi työväen tietoisuus (kuten liikkeet Euroopassa ovat osoittaneet) edetä valtavin harppauksin.

Ammattiliittojen rooli

Nuorison ja työväenluokan liike ja sen radikaali luonne on tullut ammattiliittojen johtaville byrokraateille yhtä yllätyksenä kuin hallitsevalle luokalle. Liikkeiden laajuus ja elinvoimaisuus ovat pakottaneet massajärjestöt asettamaan itsensä niiden johtoon rauhoittaakseen niitä.

Luokkataistelun kiihtyessä työväenluokan radikaaleimmat ja aktiivisimmat kerrokset saavat tuhansien uusien työläisten korvan. Tämä tekee mahdolliseksi sen, että pienemmät liitot ja järjestöt pystyvät mobilisoimaan suuria määriä työläisiä. Nuorison pyyhältäessä konservatiivisten työväenliikkeen johtajien ohi nämä johtajat ovat olleet tunteneet paineen liikkua vasemmalle ja mobilisoida työväenluokka, jotta he eivät menettäisi kontrollia tilanteesta.

Syyskuun lopussa Espanjassa kipinä levisi maastopaloksi, kun valtio murhasi 87 vuotiaan Maricarmen Abascalin. Nuorison jalkautuessa kaduille heidän päävaatimuksiinsa kuului alusta alkaen yleislakko, jonka isojen liittojen johtajat julistivat 11. marraskuuta. He laskelmoivat, että liikkeen vahvin ja radikaalein vaihe ehtii siihen mennessä taantua.

Poliisi onnistui vihdoin hajottamaan Puerta del Sol aukion valtauksen 3. marraskuuta ja hetkellisesti vaikutti siltä, että liike oli ehtinyt väsyä. Kuitenkin, 11. marraskuuta yli kolme miljoonaa espanjalaista osallistui yleislakkoon, joka oli todellinen työväenluokan voimannäyttö. 

Sosialistipuolueen Pedro Sánchez on kahdeksan vuoden hallintonsa aikana onnistunut menettämään kaiken luottamuksen ja oikeistopuolueet näyttävät marssivan voittoon hänen julistamissaan ennenaikaisissa vaaleissa. Työväenluokka ei näe pystyvänsä ilmaisemaan itseänsä parlamentaarisella areenalla, joten ei ole ihme, että ensimmäinen yleislakko maassa 14 vuoteen sai miljoonien ihmisten mielenkiinnon.

Mitään vakavaa ja laajaa työtaistelua leikkauksia, irtisanomisia tai heikkenevää palkkatasoa vastaan ei ole Suomessa nähty. Kuluttajahinnat ovat nousseet 18,1% vuodesta 2021 samalla, kun kapitalismi ylläpitää työttömyyttä painostaakseen matalampia palkkoja. Sen sijaan, että liittojen ja työväenpuolueiden johtajat puhuisivat oikeista ongelmista, he pyrkivät sumuttamaan työväenluokkaa vetoamalla talouskasvuun, “vastuulliseen” politiikkaan tai vastaaviin merkityksettömiin abstraktioihin.

Syistä, jotka ulottuvat tämän artikkelin ulkopuolelle, byrokraattinen mätä työväenjärjestöjen huipuilla on Suomessa erityisen painava. Me emme saa lietsoa mitään illuusioita heidän haluun taistella suomalaisen työläisen puolesta. Heidän lähestymistapansa perustuu luokkayhteistyöhön, joka ei voi tuottaa tulosta aikana, jolloin hallitsevalla luokalla ei ole varaa myönnytyksiin.

Kokemus Euroopan punaisesta syksystä osoittaa, että radikaali etujoukko pystyy työntämään nämä johtajat pitkälle heidän mukavuusalueeltaan. Nuoriso on ottanut tämän etujoukon roolin, mutta nykyisen johdon painostaminen voi viedä liikkeen vain niin pitkälle. Tämä etujoukko on organisoitava perspektiivien ja poliittisen ohjelman ympärille.

Vallankumouksellisen puolueen tarve

Sadat tuhannet ja miljoonat ihmiset eivät voi pysyä kaduilla loputtomiin. Lakko- tai protestiliike asettaa jatkuvasti kysymyksen: mitä seuraavaksi? Jos tähän kysymykseen ei löydy vastausta liike välttämättä taantuu. Euroopan nuoriso ja työväenluokka on osoittanut päättäväisesti, että se on valmis taistelemaan elämänsä perusehtojen puolesta, mutta sen johtajat ovat avuttomasti jumissa menneisyydessä.

Tämä luokkataistelun aalto ilman vallankumouksellista johtoa taantuu jossain vaiheessa, mutta kapitalismi ei pysty ratkaisemaan mitään keskeisiä kysymyksiä. Hallitseva luokka on liian heikko tukahduttamaan liikkeen kokonaan, mutta työväenluokan johtajat laahaavat kaukana tilanteen vaatimasta päämäärätietoisuudesta. Tämä takaa sen, että vastaavanlaiset liikkeet tulevat nostamaan päänsä kerta toisensa jälkeen.

Huolimatta siitä, että liike toisensa jälkeen ei vaikuta johtavan mihinkään, miljoonat ihmiset oppivat ja vetävät tärkeitä johtopäätöksiä, jotka eivät katoa heidän tietoisuudestaan yhden liikkeen taantuessa. Aktiivisen luokkataistelun puhjetessa kommunistien on tehtävä kaikkensa voittaakseen nämä ihmiset puolelleen ja organisoidakseen heidät vallankumoukselliseen järjestöön.

Näemme, että kaikki samat ainesosat, jotka ovat leimahtaneet liekkiin ympäri maailman, ovat olemassa myös Suomessa. Euroopan laajuinen nuorten lakko militarismia vastaan 20.11 on rantautunut Helsinkiin, Turkuun, Kuopioon ja Rovaniemelle. Helsingissä myös on luvassa toiseen kertaan 21.11 ‘Nuoriso kaduille!’ mielenosoitus, protesti jonka ensimmäistä marssia 14.11 porvarimedia jo kauhisteli. 

Meidän on kasvatettava voimiamme ja koulutettava itseämme, jotta olemme valmiita ottamaan vastaan Ranskan tasoiset massaliikkeet. Koskaan ei ole ollut yhtä otollista aikaa olla kommunisti ja rakentaa kommunismin voimia.

Palavin ristiriita nykyisellä ajanjaksolla on vallankumouksellisen puolueen puute. Emme ole tarpeeksi suuri pystyäksemme vaikuttamaan tapahtumiin. Siksi vetoamme kaikkiin opiskelijoihin ja työläisiin: Liity Vallankumouksellisiin kommunisteihin! Meidän on oltava valmiita, kun luokkataistelun aalto pyyhkäisee Suomen yli.