Todistamme parhaillaan maailmanlaajuista hyökkäysten aaltoa transihmisiä vastaan. Yhä useammassa maassa oikeistopuolueet ottavat tähtäimiinsä transihmiset ja heidän oikeutensa, yleensä porvarillisen lehdistön myötämielisellä tuella.
Transfobian ja -vihan aalto nousee juuri nyt, kun kapitalismi on aggressiivisesti syöksymässä historiansa syvimpään kriisiin – kriisiin, josta sillä ei ole mitään tietä ulos. Tämä ei ole sattumaa. Tämä kriisi ajaa hallitsevan luokan sortamaan työläisiä yhä pahemmin, koska ainoa todellinen ratkaisu olisi itse kapitalismin tuhoaminen, mitä nämä porvarivaltioon ja kapitalismiin sitoutuneet poliitikot eivät tietenkään voi esittää.
On päivänselvää että heille on tästä syystä hyödyllistä lietsoa vihaa vähemmistöryhmiä kuten transihmisiä, ylipäänsä LGBTQ-ihmisiä ja vaikkapa maahanmuuttajia kohtaan – yrittää keksiä ongelmia, joita ei todellisuudessa ole. Kun kuvitteelliset viholliset on identifioitu sekä työväenluokka hajotettu ja hämmennetty, onkin helppo esittää oma taantumuksellinen politiikka ratkaisuna.
Tämä vie huomion pois yhteiskunnan todellisesta ongelmasta – kapitalismin kriisistä, muttei ratkaise sitä. Lyhyellä tähtäimellä tällainen identiteettipolitiikan lietsonta on kuitenkin hyödyllistä monille, eivätkä oikeistopuolueet ole ainoita hyötyjiä.
USA:n demokraatit ja Ison-Britannian Labour: Kun on tällaisia ystäviä, kuka tarvitsee vihollisia?
Maissa, joissa transihmisiä kohtaan hyökätään rajuimmin – esimerkiksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa – puolueet, joiden kuuluisi vastustaa oikeistoa, ovat täysin pettäneet transihmiset jokaisessa ratkaisevassa käänteessä.
Yhdysvalloissa demokraattipuolueen presidentti Joe Biden muistaa julkaista lausunnon joka kerta, kun transnuori traagisesti kuolee tai murhataan, mutta hän ei ole nostanut sormeakaan suojatakseen sukupuolivähemmistöjä jatkuvalla syötöllä kuin liukuhihnalta tulevilta taantumuksellisilta laeilta.
Nämä lait eivät vain tähtää terveydenhuollon eväämiseen transihmisiltä vaan pyrkivät myös ulossulkemaan kaikki mahdollisuudet elää normaalia elämää estämällä sukupuolimerkinnän muutoksen asiakirjoihin, pakottamalla käyttämään väärää vessaa asettaen transihmisen vaarallisiin tilanteisiin julkisilla paikoilla ja jopa eväämällä transihmisiltä oikeuden käyttää valittua nimeään tai toimimaan autenttisen sukupuolensa pohjalta kouluissa. Jopa se, että vanhemmat kohtelisivat lastaan hänen sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti, haluttaisiin määritellä lapsen pahoinpitelyksi.
Britanniassa, jossa transihmiset ovat jo usean vuoden olleet jatkuvan lehdistön ja konservatiivien mustamaaluskampanjan ja hyökkäyksen kohteina, Labour-puolue kohtelee transihmisiä vielä törkeämmin kuin demokraatit. Demokraattien tavoin he osaavat kyllä toistella papukaijamaisesti tyhjiä sanoja siitä, kuinka kannattavat diversiteettiä ja toivovat tasavertaisuutta kaikkien ihmisten kesken. Kuitenkin he samalla ajoittain omaksuvat tämän oikeistolaisen retoriikan, esimerkiksi tukemalla ns. Cass-raporttia, joka tieteellisyyden kaapuun pukeutuen sivuutti näytön transihmisten hoitojen puolesta ja vääristeli tulokset päästäkseen tarkoitushakuiseen päätelmänsä, jonka mukaan transihmisten lääketieteellinen hoito pitäisi kieltää kaikilta alle 25-vuotiailta. Raportin teki lastenlääketieteen tohtori Hillary Cass Ison-Britannian julkiselle terveydenhoitolaitokselle National Health Servicelle (NHS). Raportissa ehdotettiin, että translasten sukupuoli-identiteettiä ei pitäisi kunnioittaa ja sen sijaan ehdotettiin käytännössä konversioterapiaa. Myöhemmin on myös paljastunut, että raportissa käytetään tekoälyn tuottamia karkean stereotyyppisiä “valokuvia” raportin käsittelemien vähemmistöjen edustajista, mikä kertonee kaiken tarpeellisen raportin laatijoiden kunnioituksesta tutkimusaiheenaan olevia ihmisiä kohtaan.
Cass-raporttia tukemalla Labour menee täysin mukaan siihen vihanlietsontaan, joka johtaa transihmisten korkeisiin itsemurhalukuihin. Kieltämällä transihmisten hoidon, jota useat laajapohjaiset, asianmukaisesti tehdyt tieteelliset tutkimukset tukevat Labour heittää transihmiset suoraan bussin alle.
Mitä muuta toisaalta saattaa odottaakaan Sir Keir Starmerin, entisen valtakunnansyyttäjän, puolueelta. “Tyhjiä, sieviä sanoja ja taantumuksellisia tekoja” ei kuvaa ainoastaan demokraattien ja Labourin kaltaisten puolueiden asennetta transkysymykseen – se kuvaa kaikkien liberaalien tai reformististen porvarivaltion puolueiden toimintatapaa. Molemmat puhuvat oikealta kuulostavia asioita ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä, vähemmistöryhmistä ja työläisten tärkeydestä.
Samalla ne kuitenkin toimivat oikeiston ja taantumuksen voimien kanssa kaikkia näitä ja koko työväenluokan intressejä vastaan.
Transihmisten sorto Suomessa
Useiden edellä mainittujen transfobisten lakien perusteluissa on mainittu nimi Riittakerttu Kaltiala, joka oli myös mukana yllä mainitun Cass-raportin tekemisessä. Kaltiala on Suomen toisen nuorten transpolin, Tampereen EVA-yksikön johtaja. Yksikkö on yksi neljästä julkisen puolen transklinikasta Suomessa. Se on erityisen pahamaineinen transpotilaiden kaltoinkohtelun johdosta.
Nettisivu Kehrääjä on kirjoittanut näistä väärinkäytöksistä, joihin kuuluu mm. täysin epäammattimaisten seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten esittäminen lapsille, suorat kommentit potilaille, joiden mukaan “heistä ei koskaan tulisi oikeaa naista/miestä” ja potilaiden vanhan nimen, ns. “deadnamen” käyttäminen.
Kohtelu, jota nuoret näillä klinikoilla kohtaavat, muistuttaa enemmän keskiaikaista inkvisitiota tai vähemmän rattoisaa Päivi Räsäsen kanssa keskustelua kuin tapaamista transterveydenhuollon ammattilaisten kanssa, joiden julkilausuttu pyhä periaate on kaikessa tieteeseen, ei kammottaviin taantumuksellisiin ennakkoluuloihin, nojaaminen. Tampereen EVA-yksikkö myös kiristi kriteerejään hoidon annolle vuonna 2020. Ei ole yhteensattumaa siis, että Cass-raportti, joka tähtää transnuorten hoidon eväämiseen, puhuu klinikasta positiivisesti.
Valitettavasti kyse ei myöskään ole pelkästään Tampereen EVA-yksiköstä.
Totuus on, että jokaisella transpolilla transihmiset joutuvat – sen sijaan, että saisivat sitä hoitoa, jonka vuoksi ovat siellä – loputtomien kafkamaisten prosessien syövereihin, joissa hoito saatetaan evätä lähes mistä tahansa syystä: tällaiseksi kelpaavat esimerkiksi masennus, autismi, ADHD tai jopa muunsukupuolisuus! Tämän lisäksi transihmisen tulee usein mahtua hyvin vanhanaikaiseen kuvaan joko miehestä tai naisesta, ja silti riskinä on, että lääkärit eväävät mielivaltaisesti hoidon taantumuksellisiin ennakkoluuloihinsa pohjaten.
On tullut ilmi useita tapauksia, joissa hoito on evätty vuosien jälkeen siksi, että potilaalla on ollut “liian tyttömäisiä harrastuksia” tai “liikaa miespuolisia kavereita”. Tämä johtaa siihen, että valtaosassa tapauksista transihminen, joka ei täytä kaikkia näitä julkisen terveydenhuollon absurdeja kriteerejä joko täysin luovuttaa itselleen hyödyllisten hoitojen suhteen tai joutuu hakemaan niitä toisaalta, mikä on usein erittäin kallista.
Tämä ajaa transihmiset entistäkin huonompaan taloudelliseen asemaan. He nimittäin muutenkin kärsivät jo työnantajien syrjinnästä, mielenterveysongelmista ja ovat esimerkiksi valtaväestöä suuremmassa riskissä joutua kodittomiksi, kohonneesta itsemurhariskistä puhumattakaan.
Kaikki tämä johtuu siitä mustamaalauksesta ja sorrosta, jota jatkuvasti kohdistetaan transihmisiä vastaan, oli se sitten “lääketieteellistä” portinvartiointia – vaikka luotettavat tutkimukset yksi toisensa jälkeen ovat todistaneet hoitojen toimivuuden – tai transfobisia kampanjoita ja asenteita, joita poliitikot levittävät kautta maailman ja jotka lopulta palautuvat samaan lähteeseen kuin kaikki muukin sorto.
Niin kauan kuin kapitalismi tarvitsee miesten ylivaltaa pystyäkseen tarpeen tullen saamaan puolet maapallosta, lukitsee se samalla ne, jotka se määrittelee naisiksi lisääntymiselintensä vuoksi kodinhengettären ja lastenhoitajan rooliin. Tässä asemassa nainen joutuu tekemään täysin palkatonta työtä ja jää riippuvaiseksi aviomiehen palkasta. Jotta tämä järjestelmä voidaan pitää elossa, täytyy jokainen, joka ei sovi tähän ydinperheen muottiin pakottaa sopeutumaan siihen.
Kapitalistin on saatava työvoimansa eli palkkaorjansa uusinnettua työläissukupolvi toisensa jälkeen sille osoitetussa instituutiossa, Pyhässä perheessä.
Tämä pakottaminen perustuu osaltaan biologiseen essentialismiin: “Nainen on nainen, mies on mies, siten kuin me nämä määrittelemme, eikä sitä voi muuttaa.”
Kuinka taistelemme transihmisten sortoa vastaan
Tästä seuraa, että koska tahdomme vapauttaa transihmiset sorron alta, meidän on murskattava kapitalismi itse. Kokonaan, globaalisti. Totuus on, että transihmiset ovat yksi haavoittuvimmista työväenluokan osista. Kapitalismin kasvavan kriisin alla transihmiset ovat täydellinen väline taantumuksellisille poliitikoille työväenluokan jakamiseksi.
Kommunisteina me suojelemme transihmisiä näiltä hyökkäyksiltä seisomalla solidaarisesti heidän rinnallaan työväenluokkana. Me taistelemme porvarillista, taantumuksellista hallitsevaa luokkaa vastaan yhdessä transihmisten ja kaikkien muiden sorrettujen ryhmien kanssa.
Transihmiset itsessään ovat niin pieni vähemmistö väestöstä, noin kahden prosentin luokkaa, ja taloudellisesti he ovat niin heikossa asemassa, että transoikeusliikkeen tulee jokaisen vähemmistöoikeusliikkeen tavoin yhdistyä luokkapohjalta työväenluokan yleiseen vallankumoukselliseen liikkeeseen kohti kommunismia ja vihdoinkin murskata tämä vanha, mätänevä, pystyyn kuollut kapitalismi.
Näin jokainen ihminen voi vihdoinkin elää omana itsenään pelkäämättä työttömyyttä tai kodittomuutta ja saada pääsyn siihen terveydenhuoltoon, jonka tarvitsee. Vain sosialistisen maailmanvallankumouksen kautta voimme murskata ydinperheen, transvihan, rasismin, misogynian ja kaiken systemaattisen sorron, jota työläiset ympäri maailman kohtaavat, sateenkaarityöläiset erityisesti.
Ela Lindell
Kirjoitettu Vallankumous-lehden ensimmäiseen numeroon huhtikuussa 2024.
