Yhdysvaltalainen oikeistoaktivisti ja kulttuurisodanlietsoja Charlie Kirk ammuttiin 10.9.2025 Utah Valleyn yliopistolla julkisessa puhetilaisuudessaan. United Caren yritysjohtajaan, Israelin lähettiläisiin, useisiin demokraattipuolueen edustajiin ja jopa Donald Trumpiin kohdistuneet murhat ja murhayritykset osoittavat, ettei yksilöterrorismin aalto ole Yhdysvalloille uusi tai harvinainen ilmiö – tämä tapaus on vain yksi lenkki pidemmässä ketjussa.
Yksittäisten henkilöiden suorittama aseellinen väkivalta on epidemia, joka on vaivannut Yhdysvaltoja jo vuosikymmeniä, muun muassa kouluampumisten muodossa. Viime vuosina se on kuitenkin yhä useammin alkanut kohdistua hallitsevan luokan edustajiin, olivatpa nämä sitten demokraatteja tai republikaaneja, senaattoreita tai yritysjohtajia.
Maassa, jossa ei ole kunnollista työväen massaliikettä – ja joka hiljalleen menettää asemiaan maailmanmarkkinoilla suhteessa muihin imperialistivaltoihin johtaen rajuihin leikkauksiin työläisten elintasoon – alkaa yhä useammasta ahdingossa elävästä ihmisestä vaikuttaa, että ainoa todellinen keino osoittaa vastarintaa hallitsevalle luokalle on luoti.
Voimme vain olettaa että tämä oli myös syytetyn ampujan Tyler Robinsonin motiivina.
Yksilöterrorismin vaikutukset
Kommunisteina tuomitsemme yksilöterrorin, sillä marxistiseen teoriaan pohjautuen katsomme, että ainoa tapa kaataa kapitalismi on yhdistää voimamme työväenliikkeenä koko luokan yhtenäiseen rintamaan. Marxismin pohjalta politiikka – menneisyydessä ja nykypäivänä – on vain luokkataistelun ilmentymää. Lenin kutsui politiikkaa “taloudeksi tiivistyneessä muodossa”. Se ei ole irrallaan muusta historiallisen luokkataistelun prosessista, joka riippuu luokkavoimien keskinäisestä dynamiikasta. Yksittäiset henkilöt eivät ohjaa historiaa: eivät kapitalistien yksittäiset edustajat eivätkä heidän salamurhaajansa.
Kapitalismi järjestelmänä on kuin kreikkalaisen mytologian Hydra: jos leikkaa yhdeltä sen edustajalta pään, sen tilalle kasvaa kaksi lisää. Tämä näkyy suoraan siinä, miten Charlie Kirkin kuolema on hyödynnetty oikeistolaisessa propagandassa. Kapitalistinen media ja porvarivaltioiden parlamentaarikot kautta läntisen maailman rinta rinnan tuomitsivat tämän poliittisen väkivallanteon ja asettuivat siten yhteiseen rintamaan Yhdysvaltojen äärioikeiston kanssa. Samaan aikaan he kuitenkin jatkavat kokonaisen kansan murhaamisen tukemista Palestiinassa, sillä ainoa poliittinen väkivalta mikä heitä huolestuttaa on se, joka saattaa kohdistua heihin itseensä. Muistakaamme, että jatkuvat sodat ja leikkaukset, jotka kohdistuvat työväenluokkaan johtaen nälkään, sairauksiin, kodittomuuteen ja kuolemaan eivät ole heidän mukaansa poliittista väkivaltaa, vaan “reaalipolitiikkaa”!
Tämän propagandavyöryn avulla Trump on onnistunut yhdistämään tukijoitaan uudelleen taakseen, kun ennen salamurhaa rintama oli jo alkanut hajota luokkalinjan mukaan. Ampuminen lietsoi uudelleen kulttuurisotaa, jolla Trump pyrkii pitämään itseään tukevat työläiset niin kaukana luokkasodasta kuin mahdollista. Kirkin murhakaan tuskin kykenee merkittävällä tavalla ehkäisemään jo alkanutta prosessia, jossa Trumpin tukijat yhä laajemmin tekevät johtopäätökset hänen vaalikampanjansa valheista, joiden mukaan Amerikan työläisiä odottaa joku uusi “kultakausi”. Yhdysvaltojen työväenluokan elintason kriisi jatkuu kärjistymistään kapitalismin syöksykierteen edetessä, sanoi Trump mitä tahansa. Ja työväenluokka kyllä näkee ja kokee nahoissaan nämä tyhjät lupaukset.
Syntipukki löydetty
Trumpin epäonnistuneen murhayrityksen kohdalla ensimmäiseksi syntipukiksi otettiin äärivasemmisto. Tämä ei valitettavasti toiminut, sillä epäillyillä ampujilla on näyttänyt olleen taustallaan kuin joko äärioikeistolainen tai erittäin sekalainen ja hämmentynyt ideologia. Tämä näyttäisi pätevän myös Charlie Kirkin epäiltyyn ampujaan, Tyler Robinsoniin. Hänestä ei voida päätellä juuri muuta kuin että hän vietti paljon aikaa netissä ja videopelien parissa. Tämä on kaikki, mitä mm. luotiin kaiverretut viestit ja hänen netin selaushistoriansa kertoo. Oikeiston onneksi useiden tyhjien arpojen jälkeen he löysivät jotain, johon tarttua: ampujan lähipiirissä sattui olemaan transsukupuolinen henkilö.
Bingo! Vaarallinen ‘’transideologia’’ oli teon takana!
Voisi helposti luulla, että tällainen kura jäisi vain salaliittoteoriaksi oikeistopiireissä, mutta tämä olisi valitettavasti harhaluulo. Porvarilehdistö nieli hypoteesin sellaisenaan ja raportoi kyseisestä transihmisestä kuin hän olisi ollut tärkeäkin tekijä tapahtumaketjussa ruokkien näin taantumuksellista spekulointia murhan motiiveista.
Tässä nähdään porvarillisen median funktio kapitalismissa: sen tehtävänä on puolustaa porvariston näkökulmaa ja sumuttaa työväenluokkaa ruokkimalla identiteettipolitiikkaa ja kulttuurisotia. Liberaalien puolustamaa “objektiivista, neutraalia journalismia” ei ole olemassa. Olisi vain rehellistä, että kaikki journalistit avoimesti julistaisivat, minkä luokan puolella he ovat. Luokkien väliset ristiriidat ovat sovittamattomat, koska ne palautuvat jo Marxin ja Engelsin paaluttamaan pääoman ja palkkatyön objektiiviseen, sovittamattomaan vastakkainasetteluun.
Lenin tiivisti olennaisimman porvarimediasta seuraavalla tavalla.
Kaikkialla maailmassa lehdistön vapaus tarkoittaa vapautta kapitalisteille ostaa sanomalehtiä, ostaa kirjoittajia ja lahjoa sekä vääristellä “julkista mielipidettä” porvariston hyödyksi.
Nykyiset hyökkäykset transihmisten oikeuksia vastaan ovat osa taantumuksellista hyökyaaltoa länsimaissa. Maailmanmarkkinan aikakaudella kapitalistit ovat varmistaneet pääoman verkostoitumisen ympäri maailman. Marxin ja Engelsin sanoin kaikkien tähänastisten yhteiskuntien historia on luokkataistelun historiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että taloudellisen pohjarakenteen kehitys ohjaa myös politiikkaa, joka sijoittuu pohjarakenteen ehdollistamaan ylärakenteeseen. Tämä suhde ei ole mekaaninen, vaan välitteinen ja ristiriitainen. Talouden ollessa globaalisti verkottunut, myös hallitsevan luokan etuja ajavat ja työväenluokkaa jakavat ilmiöt, kuten transvastainen liike, leviävät koko globaaliin kapitalismiin.
Marxisteina meidän tulee kysyä, miksi hallitseva luokka kautta maailman haluaisi hyökätä transihmisten terveydenhuollon ja yhteiskunnallisen aseman kimppuun? Transihmisten oikeuksia on jo aiemmalla kaudella osin puolustettu myös porvarivaltion taholta ja tiede on kerta toisensa jälkeen todistanut sukupuolen korjaushoitojen toimivuuden, transihmisten vaarattomuuden muille väestön osille, sekä kiistattoman myönteisen vaikutuksen transihmisten elämänlaadulle siitä, että he saavat elää elämäänsä oman sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti.
Tästä huolimatta transoikeudet asetetaan uudelleen kyseenalaisiksi, kun asian piti olla jo tieteellisestikin selvä. Miksi? Miten tämä liike hyödyttää pääomaa?
Engelsin analyysin relevanssi transoikeuksille nyt
Engels todisti teoksessaan Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä ydinperheen synnyn ja naisten sorron olevan täysin yhteydessä luokkayhteiskunnan syntyyn ja kehitykseen. Vasta kun tuotannosta alkoi kertyä ylijäämää, työnjako muuttui ihmisten moninaisuuden ja poikkeuksien hyväksyvästä sukupuoliroolien jaosta jyrkempään hierarkiaan, jossa naisten asema muuttui aiempaan nähden vastakohdakseen: sen sijaan että he olisivat olleet kotitalouksien johtajia, kodista muodostui naisille vankila, jonne heidät suljettiin miesten ottaessa kehittyvät tuotantovälineet hallintaansa. Luotiin myytti miesten biologisesta ylivoimaisuudesta, että Eeva syntyi Aatamin kylkiluusta.
Tämä Engelsin kuvailema “naisten maailmanhistoriallinen tappio” tapahtui, sillä työ, jolla kerrytettiin ylijäämää ja myöhemmin pääomaa – työ, josta maksetaan palkkaa – oli useimmiten miesten vastuulla naisten joutuessa omaksumaan lasten- ja kodinhoitotyöt. Tätä naisten vastuulle työnnettyö työtä luonnehtii se, että sitä tehdään ilman palkkaa. Kuten kapitalismissa yleisesti, perheen sisällä vauraus – ja täten valta – kertyi yhteen päähän, köyhyys ja sorto toiseen.
Ei tarvitse suuria älyllisiä ponnistuksia, jotta voi yhdistää Engelsin kuvaileman historiallisen prosessin ja nykyajan tietomme sukupuolivähemmistöjen historiallisesta olemassaolosta. Ihmiset jotka eivät mahtuneet tähän pyhään jumalan antamaan muottiin täytyi hävittää uuden perhemuodon tieltä.
Vasta kun naisten sorto kotiorjina jonkin verran helpotti toisen maailmansodan jälkeisen historiallisen nousukauden vuoksi – nopeasti kasvavat markkinat tarvitsivat lisää työvoimaa – pystyttiin raivaamaan tietä myös aikansa eläneeseen ydinperhemalliin sopimattomille ihmisille, kuten sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille. Ydinperheen myytin taloudellista pohjaa oli nakerrettu, joten yhteiskunnalliset liikkeet läpi 1900-luvun loppupuoliskon 2000-luvulle asti onnistuivat edistämään sateenkaari-ihmisten asiaa.
Tässä näemme, kuinka ydinperhe-instituution välittämänä trans- ja muut sateenkaarioikeudet on linkitetty naisten oikeuksiin. Transoikeudet ovat alkaneet nyt räikeästi taantumaan kapitalismin kriisiytyessä ja työttömyyden noustessa. Tämä ei suinkaan ole sattumaa.
Kapitalismin kriisi
Transihmisten yltyvän sorron taustalla on halu vetää naiset takaisin taantuvasta tuotannosta kotiorjiksi, jotta porvaristo voisi leikata päiväkodeista ja elintasosta ilman, että alhainen syntyvyys muodostuu ongelmaksi. Ydinperhe halutaan epätoivoisesti nostaa jälleen kukoistukseensa. Suomessakin alkaa yhä useammin esiintyä hallitsevan luokan taholta kehotuksia “palata perheeseen”. Jopa merkittävän suomalaisen työeläkevakuuttajan Varman toimitusjohtaja Risto Murto on jo esittänyt vakavissaan ajatuksen, että eläkkeiden rahoituskriisiä hoidettaisiin vastuuttamalla aikuiset lapset huolehtimaan vanhempiensa vanhuudenpäivistä.
Jos palautamme siis miehen perheen ainoaksi elättäjäksi ja naisen hänen hallintansa alle huolehtimaan lapsista ja kodista (ja kenties perheen isovanhemmista), eikö samalla miehen oikeus olisi saada tästä kaikki mahdollinen hyöty irti pistämällä nainen synnyttämään niin paljon lapsia kuin mahdollista jatkamaan sukua? Moni feministi on luullut, että näin irvokas naisviha olisi heitetty jo peruuttamattomasti historian tunkiolle, mutta kapitalismin kriisiytyessä näinkin kuvottavat sorron ilmenemismuodot nostavat jälleen päätään kuin zombit, jotka eivät suostu kuolemaan. Kaikkien on osallistuttava kansallisiin synnytystalkoisiin! Tämä logiikka on jokaisen ydinperhettä vahvistavan poliitikon sanojen takana riippumatta siitä, mikä heidän tiedostettu tavoitteensa onkaan.
Tässä pisteessä me emme kuitenkaan vielä ole. Tuhotakseen ylistetyn “Pohjoismaisen hyvinvointivaltion” voittojensa nimissä ja orjuuttaakseen naisen uudelleen on kapitalistien ensin tuhottava ajatus sukupuolen moninaisuudesta. Jos haluaa jyrkän sukupuolihierarkian, ei voida hyväksyä määritellyistä sukupuolista poikkeamista Ei ole sattumaa, että hyökkäykset transoikeuksia vastaan aloitettiin aborttikiellon yhteydessä, molemmat tahtoen vakauttaa jyrkkää sukupuoli hierarkiaa. Pakottamalla naiset pitämään lapsensa, vangiten heidät kotiorjiksi, sekä estämällä ketään pakenemasta määritetystä sukupuoliroolistaan. Ei ole sattumaa, että nyt tähtäimessä ovat myös muut sateenkaarioikeudet. Tämä on transfobian luokka-analyysiin pohjautuva selitys. Ei voi myöskään aliarvioida hallitsevalle luokalle koituvaa etua siitä, että rasistiset, seksistiset ja transfobiset liikkeet ovat loistavia työkaluja työläisten rintaman hajottamiseksi, mikä on kapitalistien historian lainalaisuuksista määrittyvä ykkösase työväenluokkaa vastaan menneisyydessä, nyt ja tulevaisuudessa.
Tämän vuoksi Vallankumoukselliset kommunistit Suomessa osana Vallankumouksellista kommunistista Internationaalia puolustaa raivokkaasti työväenluokan pyhän yhtenäisyyden periaatetta. Vain tämä on kestävä turva kapitalistien yltyviä hyökkäyksiä vastaan. Identiteettipolitiikka, miten tahansa sitä käytetäänkin, voi edistää vain kapitalistien pyrkimyksiä jakaa työväenluokka.
Kulttuurisotaa vai luokkasotaa?
Vaikka Yhdysvalloissa nämä lait työnnettiin valtaan hallitsevan luokan rivoimpien edustajien, eli äärioikeiston toimesta, niin tämä Amerikkalainen evankelisluterilaiseen liikkeeseen nojaava lähestymistapa ei olisi toiminut Euroopassa. Joten Britannia, välikätenä Yhdysvaltain ja Euroopan pääoman välillä, hienosti kyseisen prosessin. Yhdysvaltalainen arroganssi korvattiin Brittiläisellä sivistyksellä ja kohteliaisuudella, jumalaan vetoaminen puheilla ‘’aiheellisista huolista transhoidossa’’, ja pohjimmiltaan ydinperhettä vahvistava liike käärittiin feminismin kaapuun TERF (trans exclusionary radical feminism) liikkeen puolesta. Tämä oli jokaisen tabloidimedian uusi käsikirjoitus, ja sillä mentiin.
Tässä kohtaa meidän tulisi myös huomauttaa feminismin haaksirikosta naisten vapautusliikkeenä, joka osaltaan on mahdollistanut tämän kehityksen. Sillä kapitalismin nousuaikana ei se tuntenut tarvetta erikseen tarkastella luokkaongelmaa, nyt se on onnistuneesti käännetty aseeksi vähemmistöjä vastaan TERF-liikkeen muodossa, niinsanottuksi ‘’#girlboss kapitalismiksi’’, joka palvelee vain omistavan luokan naisia, tai hajottavaksi voimaksi vasemmiston sisällä identiteettipolitiikan muodossa. Teoriaksi mikä ‘’oma puhujalava’’ uskomuksella jättää vähemmistöjen eri ryhmät täysin puhumaan itsensä puolesta, joka ‘’intersektionaalisuudella’’ vain huomioi sortojen päällekkyyden mutta jättää sortojen alkuperät mysteeriksi.
Kun ei analysoi luokkapohjaa sorron takana, päätyy vain leikkaamaan loputtomasti kapitalismin hydran päitä ilman pysyvää ratkaisua. Samalla tavalla kuin Herakles lopulta liekillä kauterisoi hirviön kaulat estääkseen uusien päiden kasvun, meidän kommunisteina on tuhottava kapitalismi estääksemme transfobian, misogynian, sekä kaiken muun sorron, lopullinen kasvu. Ilman marxilaista liikettä porvarihallinnot ovat vapaita polkemaan transoikeuksia, vahvistamaan ydinperhettä ja pohjustamaan tulevat leikkaukset, jotka kohdistuvat naisiin.
Viimeisenä asiana tämän taantumuksen aallon toteuttamiseksi se kuitenkin tarvitsee lääketieteellisiä eksperttejä. ‘’Ammattilaisia’’, jotka voivat antaa lohtua taantumuksellisten hyökkäyksille, jotka paketoidaan järkeväksi huolestuneisuudeksi. Tässä kohtaa Suomi täyttää roolinsa.
Samalla tavalla kuin Suomen talouden suurena vientituotteena markkinoille on esimerkiksi tietoturva-alan asiantuntemusta, tarjoaa se ekspertiisiä transihmisten lääketieteellisen hoidon portinvartijoinnissa, hoidon muuttamisessa aseeksi transsukupuolisia vastaan.
Tässä kuvaan tulee maamme sisällä kunnioitetut lääkärit, maailmalla tunnetuimpana tohtori Riittakerttu Kaltiala. Jos lukee transhoitokielloista muissa maissa, kuten Britanniassa pseudotieteellisen Cass-raportin yhteydessä, tai Yhdysvalloissa Floridan transkielloista: Kaltialan transvihamieliset kirjoitukset löytyvät perusteluina. Tätä kirjoittaessa kyseinen ‘’transhoidon puolueellisuudesta huolehtiva’’ tohtori on suunitellut matkan Australiaan transvihamielisen Helen Joycen järjestämään konferenssiin, henkilön joka esimerkiksi on pystyttänyt lippunsa uusnatsien kanssa samaan rintamaan. Tässä näemme transvastaisen liikkeen todellisen ‘’politiikan ulkopuolisuuden’’. Tämä kulttuurisodan perversio näkyy samalla tapaa Suomessa kuin ympäri maailmaa. Joskus puolueettomiksi harkitut instituutiot sukeltavat pää edellä pseudotieteeseen ja vähemmistöjen kyykyttämiseen. Kapitalismin kriisin mätä näkyy kaikkialla päivän kirkkaasti.
Porvaristo haluaa siis asettaa työväenluokan itseään vastaan jakamalla sen. Oikeistopopulistiset puolueet kuten Perussuomalaiset hyötyvät tyhjiöstä poliittisen kentän vasemmalla laidalla osoittamalla performatiivisesti sympatiaa työläisten raivolle hallitsevia luokkia kohtaan, mutta kanavoiden oikeutetun luokkaraivon maahanmuuttajia ja muita vähemmistöjä vastaan.
Tämä näkyy harvoin yhtä selvästi kuin Charlie Kirkin tapauksessa. Hänen elämässään ja kuolemassaan kyseinen henkilö lietsoi kulttuurisotia ketä tahansa vähemmistöä vastaan, kuitenkin asettuen aina Trumpin hallinnon ja porvarillisen valtiovallan puolelle. Tästä voimme vetää suoran yhteyden Perussuomalaisiin, sekä jokaiseen muuhun oikeistopopulistiseen liikkeeseen.
Poliittisen areenan toisella laidalla Vasemmistoliitto ilomielin hyppää mukaan persujen kulttuurisotaan saaden itselleen vähemmistöjen kannatuksen tekemättä mitään muuta kuin tarjoamalla kilttejä sanoja. Vasemmiston byrokraattiset johtajat istuvat eduskunnassa jättimäisllä palkoilla ja eduilla, saunovat keskenään ja katsovat samassa luksusaitiossa jääkiekkopelejä ja musiikkikeikkoja keskivertotyöläisen köyhtyessä kiihtyvään tahtiin. Suomen virallinen “ainoa kommunisti”, Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula on tosiasiassa pikkuporvarillinen, anarkistinen vuokranantaja.
Järjestömme sanoma on selvä: hallitsevan luokan edustajat, byrokraatit ja reformistit haluavat meidän keskittyvän kulttuurisotiin, jottemme taistelisi luokkasotaa. Transsukupuolisilla työläisillä ja pienkuntien duunareilla on sama luokka-asema. Sama kapitalistinen järjestelmä musertaa heitä ja vie leivän heidän suustaan. Tämä ei missään nimessä tarkoita, ettemmekö taistelisi viimeiseen asti vähemmistöjen oikeuksien puolesta yhdessä rintamassa myös kapitalismin alla – meidän on seistävä jokaisen työläisen puolella sortoa vastaan. Samalla tavalla kuin Venäjän bolsevikit seisoivat vainottujen juutalaisten rinnalla 1900-luvun alussa ja taistelivat antisemitistisiä pogromeja vastaan tsaristisella Venäjällä.
Meidän tulee hylätä hallitsevan luokan tarjoama kulttuurisota ja paljastettava armotta työläisille heidän todellinen sortajansa, kapitalisti. Kapitalismin kriisi tulee tuottamaan tuhansia Charlie Kirkejä. Hänestä on tullut vain oikeiston kulttuurisodan marttyyri. Todellisuudessa ei hänen taktiikkansa, kantansa tai tukipohjansa eroa esimerkiksi Suomen Sebastian Tynkkysestä. Oikeistopopulistit on esitettävä työläisille niinä valehtelijoina ja kyynisinä opportunisteina joita he ovat, työläisen jatkuvan köyhtymisen ajajina, jotka itse nauttivat ylellisestä elämästä työläisiä sumuttamalla. Egyptin työläiset yhdistyivät arabikevään vallankumouksissa uskonnollisten linjojen yli, luokkalinjojen perusteella. He puolustivat luokkatovereitaan toisesta uskonnosta poliisin hyökkäyksiä vastaan, kun toiset tyytyivät rukoilemaan.
Bolsevikit yhdistivät työläiset ennakkoluulojen ja juutalaisvihan yli yhteiseen rintamaan iskulauseen “Rauhaa, leipää, maata!” alla. Vallankumoukselliset kommunistit Suomessa haluavat tehdä saman. Vain näin voimme rakentaa liikkeen, joka kykenee taistelemaan nykyistä taantumusta, myös transihmisten sortoa, vastaan. Vain näin voimme tehokkaasti taistella koko ihmiskunnan murskaavan enemmistön paremman tulevaisuuden ja uuden yhteiskunnan puolesta, kapitalistisia verenimijöitä ja sortajia vastaan.
Meidän on leikattava kulttuurisodan retoriikan läpi luokka-analyysilla ja näytettävä työläisille heidän todellinen vihollisensa.
Meidän on murrettava byrokratisoituneen, reformistisen vasemmiston asema rakentamalla työväenluokkaan nojaava luokkataistelujärjestö Suomeen.
Meidän on taisteltava Suomen porvarillista, korruptoitunutta mediaa vastaan omalla, työläisten rahoittamalla, kirjoittamalla ja painamalla lehdellä.
Meidän on rakennettava vallankumouksellinen järjestö Suomeen. Ei vain siksi, että voisimme edistää vähemmistöjen oikeuksia, vaan puolustaaksemme ihmiskunnan ylivoimaisen enemmistön, työväenluokan, oikeuksia kapitalistiluokan loisia vastaan.
Työväen asia on lopulta koko ihmiskunnan tulevaisuuden ratkaiseva kysymys. Vain työväenluokka kykenee tuhoamaan tämän sortavan, epäoikeudenmukaisen ja tuhoisan järjestelmän, kapitalismin, koko maailman mittakaavassa.
Nuori, työläinen, opiskelija: Marxismin avulla maailma ei ole vain ymmärrettävissä, se on voitettavissa! Historia ei ole ohi.
Liity Vallankumouksellisiin kommunisteihin taistelemaan paremman maailman puolesta kaikille! Meillä on maailma voitettavana!
Lisää aiheesta:
