Josh Holroyd & Joe Attard 17.1.2024
Etelä-Afrikan aloittama, historiallisesti merkittävä kansanmurhakäsittely Haagissa Israelia vastaan on saanut miljoonien ihmisten tuen maailmanlaajuisesti. Ihmiset haluavat lopettaa Gazan kauhut. Israelin kansainvälinen maine on saanut iskun, josta se tuskin koskaan toipuu kokonaan. Mutta myös koko kansainvälisen lain rakennelma on saamassa tuhoisan iskun, koska se on lopulta kykenemätön pysäyttämään nämä hirmuteot.
Israel oikeudessa
Kansainvälinen tuomioistuin (International Court of Justice, ICJ) on Yhdistyneiden kansakuntien merkittävin oikeusistuin, joka käsittelee kiistoja sen 193 jäsenvaltion kesken. Sitä lähemmäs “maailmanlaajuista tuomioistuinta” ei toistaiseksi ole päästy. Vastoin kuin kansainvälinen rikostuomioistuin (International Criminal Court, ICC), joka myös sijaitsee Haagissa, kansainvälinen tuomioistuin ei käsittele syytteitä henkilöitä vastaan. Sen päätökset ovat kuitenkin kaikkia osapuolia “sitovia”, vaikkei oikeusistuin pystykään varmistamaan mitenkään, että tuomioita tosiasiassa noudatetaan.
Etelä-Afrikka syyttää 28.12.2023 jättämässään kanteessa Israelin valtiota teoista, tai sellaisten tekojen sallimisesta, jotka rikkovat vuonna 1948 holokaustin kauhujen jälkeen laadittua kansainvälistä sopimusta kansanmurhan estämisestä ja rankaisemisesta.
Viime viikon kuulemisen tarkoituksena ei ollut päättää, syyllistyykö Israel kansanmurhaan Palestiinassa vai ei. Tämän kysymyksen ratkaisu lykkääntynee vuosiksi eteenpäin. Sen sijaan oikeusistuinta vaadittiin määräämään “väliaikaisia toimenpiteitä”, joilla estettäisiin enempi “korjaamaton vahinko” palestiinalaisille Gazassa.
Tämän oikeustapauksen merkittävyys kaikille osapuolille on välittömästi nähtävillä. Etelä-Afrikan tummaihoinen enemmistö on kokenut vuosisatojen riiston, orjuuden ja kolonialistisen sorron, ja sen nykyinen hallitus nousi valtaan brutaalin Apartheid-hallinnon sortumisen myötä — hallinnon, jonka tummaihoisen työväenluokan vallankumouksellinen liike suisti vallasta.
Israelin valtio perustettiin vuonna 1948, kun kuusi miljoonaa juutalaista oli tuhottu kansanmurhan seurauksena holokaustissa. Tästä eteenpäin Israel on laajentanut alueitaan palestiinalaisten maan väkivaltaisella haltuunotolla. Palestiinalaiset on pakotettu yhä kaventuville asuinalueille, jotka ovat jatkuvasti Israelin “puolustus”voimien (Israeli Defence Force, IDF) sotilaallisen miehityksen, saarron ja pommituksen ikeessä. Tämä brutaali sorto on johtanut suoriin rinnastuksiin Etelä-Afrikan apartheidiin, jota Israel tuki koko sen olemassaolon ajan.
Oikeuskäsittely Israelia vastaan edustaa tämän lisäksi valtavaa nöyryytystä itsensä liberaalin, “sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen” puolustajiksi itseään julistaville tahoille, jotka ovat pyrkineet lietsomaan koko maailman tuomitsemaan Venäjän väitetyt “kansanmurhan” ja “rikokset ihmisyyttä vastaan” Ukrainassa, mutta samalla tukevat asetoimituksin ja rahoituksella kymmenien tuhansien palestiinalaisten murhaamista ja lähes koko kahden miljoonan suuruisen Gazan väestön pakkosiirtoa.
Ei siis ihme, että Yhdysvallat, Iso-Britannia, Kanada ja Saksa ovat loukkaantuneesti torjuneet Etelä-Afrikan syytökset “täysin perusteettomina”. Ikään kuin alleviivatakseen tätä asennetta, valtavirran läntiset uutiskanavat kuten BBC ja CNN eivät näyttäneet pientä osaakaan Etelä-Afrikan aloituspuheenvuorosta Haagissa, mutta kylläkin varmistivat, että katsojat voivat seuraavana päivänä seurata suorassa lähetyksessä Israelin puolustuspuheenvuoroa.
Saksan hallitus on jopa ilmoittanut, että se aikoo osallistua viimeiseen kuulemiseen “kolmantena osapuolena” väittäen, että syyllisenä historian pahamaineisimpaan kansanmurhaan sillä olisi joku erityinen moraalinen auktoriteetti asiassa. Namibia — Saksan entinen siirtomaa — reagoi tähän hämmästyttävään arroganssiin tuomitsemalla Saksan “järkyttävän päätöksen” sekaantua oikeuskäsittelyyn ja muistutti muuta maailmaa, että Saksa syyllistyi toiseen kansanmurhaan Namibian maaperällä vuosina 1904-1908.
Syvenevä kuilu
Etelä-Afrikan käynnistämä oikeuskäsittely on siis syventänyt kuilua entisten siirtomaavaltojen ja muun maailman välillä. Ei tarvitse kuin vilkaista listaa niistä maista, jotka ovat asettuneet tukemaan Etelä-Afrikkaa Haagissa (Arabiliitto, Bolivia, Kolumbia, Brasilia, Pakistan…lista jatkuu) ja siitä kourallisesta ihmisiä, jotka ovat asettuneet Israelin tueksi nähdäkseen, että käsittelystä on käytännössä muodostunut poliittinen kamppailu itse läntisen imperialismin rikoksista ja tekopyhyydestä. Ainoa mahdollinen tulos, riippumatta oikeuden lopullisesta päätöksestä, on USA:n ja sen liittolaisten lisääntyvä eristyminen.
Etelä-Afrikan ANC:n johtamalla hallituksella on epäilemättä syynsä esiintyä Palestiinan oikeuksien tärkeimpänä puolustajana, sekä kotimaassa että kansainvälisesti, ja on todettava, että Israelin vieminen hampaattomaan kansainväliseen oikeusistuimeen on liian vähän verrattuna siihen, mitä palestiinalaisten vapaustaistelun todellinen tukeminen edellyttää.
Tästä huolimatta prosessi on tuonut toivon häivähdyksen niille miljoonille ihmisille ympäri maailman, jotka ovat valtavissa tapahtumissa protestoineet omien hallitustensa osallisuutta palestiinalaisten teurastukseen. Tuhannet mielenosoittajat ympäröivät “Rauhanpalatsia”, jossa tuomioistuin kokoontuu, ja vastasivat Etelä-Afrikan esityksiin suosionosoituksin.
Kuukausien ajan Palestiinan vapaustaistelun kannattajia on syytetty antisemitisteiksi ja terroristisympatisoijiksi. Joitakin on jopa pidätetty. Israelin pakottaminen oikeuden eteen on epäilemättä tuonut heille tunteen siitä, että he ovat toimineet oikean asian puolesta.
Kansanmurhaksi määriteltävät teot
Kuulemisessa 10.1.2024 Etelä-Afrikan lakimiehet esittelivät kolme keskeistä tekijää, joiden perusteella heidän mukaansa Israel on todella syyllistynyt kansanmurhaan Palestiinassa. Ensinnäkin, Israel syyllistyy tekoihin, jotka määritellään kansainvälisessä sopimuksessa kansanmurhaksi, kuten tietyn ihmisryhmän jäsenten surmaaminen, heidän vahingoittaminen tai sellaisten olosuhteiden luominen, joiden tietoisena päämääränä on näiden ihmisten fyysinen tuhoaminen.
Tätä väitettä perustellakseen Etelä-Afrikan lakimiehet pitivät tiiviin, mutta kammottavan esityksen siitä, millaiseksi “helvetiksi maan päällä” Gaza on muuttunut. Maakaistaletta on moukaroitu “eräällä raskaimmista tavanomaisista pommituskampanjoista modernin sodankäynnin historiassa”, johon on kuulunut 6 000 pommin tiputtaminen viikottain, mukaan lukien asuinalueille pudotetut “tyhmät pommit”. Kuulemisen aikaan pommituksissa oli kuollut 23 210 ihmistä, joista 70 prosenttia naisia ja lapsia. Tuhansia on kateissa, oletetusti kuolleina raunioissa.
Israelin hyökkäys on tehnyt koko Gazasta asuinkelvottoman. Niin monta rakennusta on tuhottu, että “Gaza on nyt avaruudesta katsottuna eri värinen”.
Israel on tehnyt lääkeavun, ruoan, veden tai polttoaineen kuljettamisen Gazaan mahdottomaksi rajoittamalla pääsyä ja tuhoamalla teitä kulkukelvottomiksi. Terveydenhuollon infrastruktuuri on tuhottu, mikä on jättänyt Israelin pommien silpomat 60 000 haavoittunutta hirvittävään asemaan. Oikeudessa kuultiin vastenmielisiä raportteja amputoinneista ja keisarinleikkauksista, joita suoritetaan “hädintuskin toimivissa” sairaaloissa, ilman puudutusta, tilanteissa, jotka “muistuttavat kauhuelokuvaa”. Puhumattakaan sanitaatiopulasta, jonka seurauksena alle viisivuotiaiden lasten ripulitapausten on raportoitu lisääntyneen 2 000 prosentilla, mikä yhdistettynä laajaan aliravitsemukseen on johtanut kuolettavaan tautien ja nälänhädän kierteeseen.
Jopa 93 prosenttia Gazan väestöstä kärsii “kriisitason nälänhädästä”. Tämä on 80 prosenttia kaikista maailman ihmisistä, jotka täyttävät tämän kriteerin. Ne harvat avustusrekat, jotka ovat päässeet Gazaan, ovat välittömästi joutuneet epätoivoisten, nääntyneiden ihmisten ryntäyksen kohteeksi, kuten oikeudessa esitetyissä videoissa nähtiin. Imettävät äidit eivät tuota maitoa, joten he joutuvat sekoittamaan vauvanmaitovalmistetta saastuneeseen veteen tai — mikä on yhä yleisempää — eivät voi ruokkia lapsiaan lainkaan.
Asiantuntijat varoittavat, että “nälänhädästä ja taudeista johtuvat kuolemat ylittävät pommitusten aiheuttamat kuolemat”. Tämä tarkoittaa, että vaikka sota loppuisi huomenna, yli 60 000 kuolonuhria saattaa olla jo nyt väistämätöntä. Eikä sota lopu huomenna.
Kaikesta tästä huolimatta, jotta Israel voitaisiin todeta syylliseksi kansanmurhaan, pitäisi Etelä-Afrikan kyetä näyttämään, että Israel pyrkii tarkoituksellisesti tuhoamaan kansallisen tai etnisen ryhmän “kokonaan tai osittain”. Tätä väitettä tukeakseen Etelä-Afrikan lakimiesryhmä esitti “laskelmoidun toimintatavan, josta käy ilmi pyrkimys kansanmurhaan” ja jonka kohteena ovat Gazan palestiinalaiset, jotka ovat merkittävä osa Palestiinan kansaa.
Sen sijaan, että Israelissa olisi vallinnut ylhäältä pakotettu hiljaisuus asiasta, Etelä-Afrikan juristit huomauttivat, että “Israelin valtion kaikilla tasoilla toistui kansanmurhaan yllyttävä puhe”. Esimerkiksi pääministeri Benjamin Netanjahu kehotti Gazaan meneviä joukkojaan “muistamaan, mitä Amalek on tehnyt teille”, mikä oli viittaus Raamatun kertomukseen, jossa Jumala kehottaa muinaisia israelilaisia tuhoamaan naapurikansansa amalekilaiset kokonaan — naisia, lapsia ja jopa karjaa myöten.
Oikeudessa esitettiin videota sosiaalisesta mediasta, jossa Israelin IDF:n sotilaat vaativat Gazan “pyyhkimistä kartalta”, juhlivat palestiinalaissiviilien kotien tuhoamista ja herjasivat Palestiinan kansalaisia. Israelin poliitikkojen ja median näytettiin toteavan, että Gazassa “ei ole viattomia”, että “raskaana olevat naiset ja vauvat ovat myös vihollisia” sekä vaativan ydinaseiskuja Gazaan.
Sen lisäksi, että Etelä-Afrikan syytehakemuksessa viitattiin suoranaisiin kansanmurhaa valmisteleviin lausuntoihin, siinä mainittiin myös sellaisten alueiden pommittaminen, johon Israel ensin oli ohjeistanut siviilejä siirtymään kutsuen niitä “turva-alueiksi”. Lisäksi osoituksena Israelin pyrkimyksestä tuhota Gazan palestiinalaiset ryhmänä, kanteessa tuotiin esille valtavien ihmismäärien pakottaminen asumaan alueilla, jotka olivat ilmiselvästi ihmisasutukselle soveltumattomia.
Kuulemisen tarkoituksena ei kuitenkaan ollut tehdä päätöstä siitä, syyllistyikö Israel tosiasiallisesti kansanmurhaksi määriteltyihin tekoihin vaan toistaiseksi vain, onko olemassa kohtuullinen riski sille, että tällaisia tekoja voisi ilmetä, mikä vaatisi nopeita toimia kansanmurhan estämiseksi.
Tarve näille toimenpiteille oli Etelä-Afrikan haasteen kolmas keskeinen tekijä. Etelä-Afrikan mukaan palestiinalaisia uhkaa korjaamaton vahinko, mikäli oikeus ei määräisi väliaikaisia toimenpiteitä Gazan palestiinalaisten verilöylyn keskeyttämiseksi ja ruoan sekä lääkeavun jakelemiseksi.
Puheenvuorossaan Etelä-Afrikan asianajaja Blinne Ní Ghrálaigh ei ainoastaan kiinnittänyt huomiota siihen, että “käytössä olevien lukujen valossa keskimäärin 247 palestiinalaista surmataan ja on uhattuna tulla surmatuksi päivittäin”, vaan totesi myös, että oikeus on aiemmissa vähemmän vakaviin tilanteisiin liittyvissä päätöksissään, kuten esimerkiksi Venäjän ja Georgian välisen konfliktin yhteydessä vuonna 2008, määrännyt väliaikaisia toimenpiteitä. Näin kysymys tuli esitetyksi varsin kirkkaasti: kykenisikö oikeus ryhtymään toimenpiteisiin, kun kyseessä oleva valtio on Yhdysvaltain merkittävä liittolainen?
Israelin vastaus
Seuraavana päivänä Israelin juridinen tiimi esitti puolustuspuheenvuoronsa.
Sen lisäksi, että he syyttivät Etelä-Afrikkaa “läheisistä suhteista Hamasiin”, he ennustettavasti korostivat Israelin oikeutta itsepuolustukseen lokakuun 7. päivän tapahtumien jälkimainingeissa ja väittivät, että kansanmurhan kohteena oli Israel, eivät palestiinalaiset. Toisin sanoen he väittivät, että minimaalisilla resursseilla toimiva militanttien joukkio, operoiden puoliksi tuhotusta avovankilasta käsin, uhkaisi täystuholla alueen vahvimmin aseistettua valtiota.
Israel olisi halunnut aloittaa käsittelyn esittämällä kuuluisan videon Hamasin teoista 7. lokakuuta 2023. Kun oikeus eväsi tämän, kävi selväksi, ettei Israelin juristeilla ollut esittää paljoa muuta.
Israel ei kiistänyt kuoleman ja tuhon mittakaavaa Gazassa, vaan ennakoidusti pisti nämä Hamasin väitetyn “ihmiskilpitaktiikan” syyksi. Käyttämällä tätä argumenttia Israelin juristit itse asiassa myönsivät siviili-infrastruktuurin tuhoamisen sekä Palestiinan siviilien tappamisen legitiimeinä sotilaskohteina. He käyttivät paljon puhuvaa ilmaisua väittäessään, että Israelin tappamat tuhannet palestiinalaiset olivat “vihamielisyyksiin osallistuvia siviilejä”.
Puolustuksena terveydenhuollon infrastruktuurin tuhoamiselle Israel vetosi “murskaavaan todistusaineistoon, jonka mukaan Hamas käyttää sairaaloita komentokeskuksina”. Tähän väitteeseen suhtautuvat skeptisesti jopa Israelin liittolaiset Washingtonissa.
Mitä tulee kansanmurhaan Israelin päämääränä, sen juristit sysäsivät sivuun poliitikkojen, journalistien ja sotilaiden puheet sotaretoriikkana, jotka oli sanottu “hetken huumassa”. Ne olisivat muka olleet tarkoitettu vain sisäiseen käyttöön eikä ulkomaailman tulisi suhtautua niihin vakavasti.
Israelin oikeat tarkoitusperät, oikeudelle kerrottiin, eivät olleet löydettävissä presidentin tai pääministerin julkisista lausunnoista, eikä sotilaskomentajien nimenomaisista tavoitteista, eivätkä edes palestiinalaisia tappavien sotilaiden suista. Sen sijaan Israelin politiikka oli nähtävillä sotakabinetin kokouspöytäkirjassa, jonka mukaan Netanjahu oli sanonut, että “meidän täytyy estää humanitäärinen katastrofi”. Pöytäkirjasta ei käy ilmi läsnäolijoiden mahdollinen naurunpyrskähdys.
Joka tapauksessa, Israelin asianajaja argumentoi oikeudessa, että väliaikaisia toimenpiteitä ei tarvittaisi, koska Israel oli “helpottanut” lisäavun pääsyä Gazaan. Gazassa vallitseva apokalyptinen nälänhätä on kiusallinen lommo tässä puolustustaktiikassa, mutta Israelilla näyttää olevan vastaus kaikkeen, ja vastaus on aina: Hamas teki sen!
Itse asiassa Israelin pääpuolustuslinjalla ei ole mitään tekemistä Etelä-Afrikan esittämien väitteiden kanssa. Sen sijaan Israel kiisti oikeudessä, että Haagin kansainvälisellä tuomioistuimella olisi asiassa edes toimivaltaa, koska osapuolten välillä “ei vallinnut erimielisyyttä”.
Israel ilmeisesti oli tarjonnut diplomaattista tapaamista käydäkseen Etelä-Afrikan kanssa ystävällismielisen rupattelun asiasta, ja Etelä-Afrikka oli jättänyt syytehakemuksen töykeästi ennen kuin tätä tapaamista ehdittiin järjestää. Tästä syystä, Israel väitti, Etelä-Afrikka ei ollut noudattanut korrektia menettelytapaa eikä kansainvälinen tuomioistuin siten voisi tehdä päätöstä mahdollisesta kansanmurhasta saati vaadituista väliaikaisista toimenpiteistä.
Israelin puolustuksen voi siis tiivistää muotoon: “Jos me päädymmekin tuhoamaan koko Palestiinan väestön Gazassa, tämä olisi täysin päinvastoin kuin mihin me pyrimme, vaikka se olisi joka tapauksessa täysin palestiinalaisten vika, ja sen oikeuttaisi täysin Israelin oikeus puolustautua Hamasia vastaan, eikä teillä joka tapauksessa ole oikeutta estää meitä!”
Ei illuusioita
Haagin kansainvälisen tuomioistuimen 17 tuomaria, joista kaksi on käsiteltävän kiistan osapuolten nimittämiä, punnitsevat nyt asiaa useita viikkoja ennen kuin äänestävät asiasta yksinkertaisen enemmistön ratkaistessa. Asialistan kärjessä on, miten he pystyvät säilyttämään oikeusistuimen uskottavuuden, kun mikä tahansa päätös muodostuu poliittisesti räjähdysalttiiksi.
Tapaus on tosiasiassa kriisi Haagin kansainväliselle tuomioistuimelle, ja koko ns. “kansainvälisen lain” rakennelmalle. Jos se torjuu Etelä-Afrikan syytehakemuksen kokonaisuudessaan, se julistaa maailmalle, että valtion on mahdollista teurastaa kymmeniä tuhansia viattomia ihmisiä yhdestä etnisestä ryhmästä ilman, että olisi edes todennäköistä riskiä kansanmurhalle. Sen sijaan, että tämä valkopesisi Israelin sodan, tekisi se kansainvälisen tuomioistuimen Israelin kanssarikolliseksi näissä sanoinkuvaamattomissa teoissa.
Vaikka tuomioistuin yrittäisi luikerrella velvollisuudesta tehdä asiassa päätös hyväksymällä Israelin tuulesta temmatun väitteen, ettei oikeusistuimella olisi toimivaltaa asiassa, tämä nähtäisiin (perustellusti) selkärangattomana yrityksenä väistellä vastuuta. Tämä olisi tosiasiassa hiljainen hyväksyntä palestiinalaisten murhaamiselle ja pakkosiirroille Gazassa.
Jos oikeus määrää väliaikaisia toimenpiteitä, vaikka lievempinä kuin Etelä-Afrikka vaatii, merkitsisi se virallista tunnustusta sille, että on olemassa ainakin uskottava riski Gazan palestiinalaisten kansanmurhalle. Tämä räjäyttäisi täysin Israelin propagandan, joka perustuu “Israelin oikeuden puolustaa itseään” hokemiselle.
Mikäli Haagin kansainvälinen tuomioistuin päätyisi antamaan tällaisen määräyksen, paljastaisi tämä puolestaan kyseisen instituution täydellisen impotenssin. Kansainvälisen tuomioistuimen päätösten toimeenpano on YK:n, tarkemmin ottaen turvallisuusneuvoston vastuulla. Sekä Yhdysvallat että Iso-Britannia ovat turvallisuusneuvoston pysyviä jäseniä ja niillä on veto-oikeus kaikkiin päätöksiin. Mikä tahansa määräys, joka koskee Israelia, on näin tuomittu jäämään kuolleeksi kirjeeksi, aivan kuten joka ikinen YK:n päätöslauselma, jossa tuomitaan Israelin palestiinalaisten miehitys.
Netanjahu teki kantansa varsin selväksi sanoessaan toimittajille: “Me jatkamme sotaamme Gazan kaistaleella kunnes saavutamme kaikki tavoitteemme. Haag tai pahuuden akseli eivät estä meitä.”
Tämän vuoksi joudumme olemaan eri mieltä Etelä-Afrikan asianajajan Adila Hassimin kanssa, kun tämä sanoi, ettei “mikään lopeta tätä kärsimystä paitsi määräys tältä tuomioistuimelta”. Meillä ei saa olla illuusioita kansainvälisestä laista, joka lopulta on vain viikunanlehti kapitalististen valtojen dominanssin päällä.
Jos palestiinalaisten kohtalo on kiinni määräyksestä kansainväliseltä tuomioistuimelta, ovat he jo hävinneet. Vain maailman työläiset kykenevät lopettamaan Israelin silmittömän hyökkäyksen. Se ei tapahdu vetoamalla imperialismia hillitsemään itseään, vaan tukemalla kaikin voimin palestiinalaisten vallankumouksellista kamppailua kotimaansa puolesta ja taistelemalla imperialismin kukistamiseksi kaikkialla.
