Tilanne Pakistanin miehittämässä Kashmirissa on veitsen terällä. Joukkoliike, jota on taottu yli kolmen vuoden ajan ja joka on nyt saavuttanut vallankumouksellisen mittakaavan, on liikkeellä. Sen koon kasvaessa ovat myös sen vaatimukset kasvaneet. Toiminnallaan se on haastanut sekä Kashmirin viranomaiset että Pakistanin hallituksen.
Aluksi vaatimukset keskittyivät vehnän ja sähkön tukien palauttamiseen, mutta nyt niihin on otettu mukaan myös muita yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten työpaikoista ja demokraattisista oikeuksista. Nuorisotyöttömyyden ollessa kaksinkertainen suhteessa kansalliseen keskitasoon, ovat nuoret olleet taistelun etujoukoissa naisten kanssa, jotka ovat kaikkein päättäväisimpiä taistelijoita.
Keskushallitus on puolestaan tehnyt selväksi aikomuksensa murskata liike verellä, käyttäen valtion täyttä voimaa mielenosoittajia vastaan. Yli 100 ihmistä on kuollut yksittäisissä yhteenotoissa, mikä on korkein kuolemaan johtaneiden uhrien määrä vuosikymmeniin.
Hallitseva luokka ymmärtää, että joukkojen nousu niin sanotussa “Azad” (“Vapaa”) Kashmirissa on jatkumoa vallankumouksellisesta levottomuudesta, joka on pyyhkinyt Bangladeshin, Sri Lankan ja Nepalin yli kahden viimeisen vuoden aikana. Tällaiset vallankumoukselliset massapurkaukset ovat aiheuttaneet heille unettomia öitä.
Liike Kashmirissa syttyi uudelleen tämän vuoden kesäkuun alussa massamielenosoituksilla ja lakoilla, jotka ovat lamaannuttaneet koko alueen. Mielenosoittajat ovat pystyttäneet tiesulkuja estääkseen hallituksen aseistetut vahvistukset. Nämä edustavat syntyneen kaksoisvallan elementtejä.
“Pakistanin hallitus kohtaa vakavan auktoriteetin koettelemuksen”, kirjoitti The Financial Times hiljattain.
Massaliikettä on johtanut Joint Awami Action Committee (JAAC), jonka Pakistanin valtio on nimennyt “terroristijärjestöksi”. Se on johtanut tukahduttamiseen ja monien aktivistien pidätyksiin pyrkimyksenä rauhoittaa kasvavaa levottomuutta.
Mielenosoittajat ovat joutuneet viranomaisten lisääntyneen sorron kohteeksi, joilla he epätoivoisesti yrittävät pitää tilanteen kurissa. Poliisi ja puolisotilaalliset Rangersit ovat tehostaneet julmaa sortoaan ampumalla mielivaltaisesti aseettomien mielenosoittajien joukkoihin, mikä on johtanut moniin kuolemiin ja tuhansiin loukkaantumisiin.
Sitten viranomaiset katkaisivat internet- ja puhelinyhteydet eristääkseen mielenosoitukset. Mutta tämäkään ei ole onnistunut hillitsemään liikettä.
Vastauksena JAAC:n johtajien julistama pitkä marssi alueen pääkaupunkiin Muzaffarabadiin kerääntyi eri kaupungeista ja alueilta, pyrkien kokoontumaan Rawalakotin laitamille, joka on marssin tukikohta pääkaupunkiin. Kymmenien tuhansien ihmisten kokoontuessa, oli seuraava askel päästä Rawalakotiin, mutta kaupunkiin johtava reitti oli estetty miehittävillä turvallisuusjoukoilla.
Rawalakotiin pääsyn suhteen oli paljon epäröintiä ja viivyttelyä verenvuodatuksen ja valtion joukkojen läsnäolon vuoksi. Tämä varovaisuus näkyi erityisesti johdossa. Mutta alhaalta tuleva kasvava paine, erityisesti militanttien naisten taholta, pakotti johdon julistamaan marssin kaupunkiin. Saapuessaan he pystyttivät jalansijan vastarinnaksi ajaakseen turvallisuusjoukot pois.
Rangersit olivat kuitenkin päättäväisiä voimankäytössään pitääkseen asemansa ja silmittömästi tappoivat sekä haavoittivat lukuisia mielenosoittajia. Muut kaupungit muilta Kashmirin alueilta olivat myös liikkeellä, mutta tulivat myös poliisin ja valtion voimien hyökkäämiksi.
Awami-toimintakomiteat
Ensimmäiset Awami-toimintakomiteat perustettiin Pakistanin Inqalabin kommunistisen puolueen (RCP) toveriemme aloitteesta. Marxilaisten aloite ja kehotus vastasivat täysin tarpeita liikkeen organisatorisesta ilmaisusta. Komiteat ulottuivat siis kauas niiden kaupunkien ja kylien ulkopuolelle, joissa marxilaiset olivat läsnä, ja huipentuivat vuonna 2023 näiden komiteoiden yhdistämiseen yhteiseksi Awami-toimintakomiteaksi syksyllä samana vuonna.
Kaksi vuotta myöhemmin, loppuvuodesta 2025, sen sulkemis- ja lakkokampanja lamautti alueen 38 kohdan vaatimusten tueksi. Paineen alla viranomaiset joutuivat paniikkiin ja hyväksyivät pääehdotukset luvaten käsitellä kaikki vaatimukset kuuden kuukauden kuluessa.
Tämä oli selvä viranomaisten juoni hajottaa massaliike ja vallan palauttamiseksi viranomaisille, jotta he voisivat valmistautua tuleviin yhteenottoihin.
Juuri tämä viranomaisten petos, jossa he kieltäytyivät toteuttamasta sovittuja vaatimuksia, johti nykytilanteeseen.
Vastauksena JAAC julisti sarjan marsseja vaatimustensa edistämiseksi. Mobilisoitumiskehotus otettiin innokkaasti vastaan sorrettujen massojen keskuudessa, mikä on upea rohkeuden osoitus. Samoin RCP:n toverimme täyttivät tehtävänsä selittämällä suunnan eteenpäin jokaisessa vaiheessa.
Vaikka aloitimme komiteoiden perustamisen, pienen kokomme vuoksi emme valitettavasti pystyneet johtamaan liikettä, vaikka vaikutusvaltamme Rawalakotin toimintakomiteassa on kasvanut. Kuten tiedämmekin, luonto inhoaa tyhjiötä.
Tämän seurauksena JAAC:n johto ei siirtynyt päättäväisten vallankumouksellisten käsiin, vaan sattumanvaraisten elementtien, lakimiehien, kauppiaiden ja muiden pikkuporvarillisten kerrosten käsiin. Valitettavasti näillä kerroksilla ei ollut selkeää perspektiiviä liikkeelle. Kun toverimme alun perin nostivat esiin poliittisia kysymyksiä, nämä johtajat kehottivat heitä olemaan horjuttamatta venettä, että politiikka tulisi pitää liikkeen ulkopuolella “sen yhtenäisyyden säilyttämiseksi”.
Olemme kohdanneet vastaavanlaisia argumentteja monta kertaa tällaisilta ihmisiltä. Vaatimusta “yhtenäisyydestä” käytetään tekosyynä vaientaa liike ja on yritys tukahduttaa keskustelu. Ennen kaikkea se on keino vaientaa vallankumoukselliset ajatukset, joita he pitävät uhkana auktoriteetilleen. Mutta toverimme, jotka ovat auttaneet rakentamaan liikettä alusta asti, eivät voi vaieta.
Toverimme esittivät siksi ajatuksen, että toimintakomiteoiden tulisi mennä pidemmälle kuin pelkän myönnytyksen puristaminen viranomaisilta – joita viranomaiset aina rikkovat – ja että joukot ottaisivat vallan itse, ainoana todellisena tienä eteenpäin.
Massojen keskuudessa tilanne “Azad” Kashmirissa on epätoivoinen. Alue perustuu pääasiassa maatalouteen, puutarhanhoitoon, matkailuun ja perinteisiin käsitöihin, ja on yksi Pakistanin köyhimmistä alueista. Vaikka teollista proletariaattia ei käytännössä ole, sorretut massat kärsivät polttavista puutteista. Siksi he etsivät ulospääsyä, hinnalla millä hyvänsä.
Alueen työntekijät työskentelevät pääasiassa vesivoimassa ja julkisessa sektorissa, eniten koulutuksessa ja terveydenhuollossa. “Azad” Jammu ja Kashmir tuottavat tällä hetkellä noin 2 300 MW sähköä, pääasiassa Mangla-padon nostoprojektista ja Neelum-Jhelumin vesivoimahankkeesta. Käynnissä on useita suuria julkisia ja yksityisiä hankkeita, jotka ovat suurimmaksi osaksi Kiinan lainojen tukemia, ja jotka laajentavat tuotantoa entisestään. Alueella tuotettu sähkö syötetään sitten Pakistanin kansalliseen verkkoon, kun taas paikallinen kulutus kattaa vain noin 400 MW – se, että suurin osa alueen sähköstä menee Pakistaniin, on tehnyt vesivoimasta keskipisteen keskusteluille ja protesteissa liittyen alueellisten palveluiden hinnoitteluun.
Lenin kertoi, kuinka edetä tällaisissa olosuhteissa Kommunistisen Internationaalin Toisessa kongressissa vuonna 1920, kun hän puhui kansallisen ja siirtomaakysymyksen tehtävistä. Vallankumouksellisessa taistelussa oli välttämätöntä, että kommunistit siirtomaissa ja entisissä siirtomaamaissa solmivat suorat yhteydet sorrettuihin kerroksiin. Tässä taistelussa heidän velvollisuutensa oli ”harjoittaa propagandaa talonpoikien neuvostojen tai työväen neuvostojen puolesta.”
Kun tällaiset toimintakomiteat on onnistuneesti perustettu, seuraava askel on laatia ohjelma, joka kartoittaa tien eteenpäin, alkaen perustavanlaatuisista taloudellisista ja sosiaalisista vaatimuksista ja yhdistää ne vallan kysymykseen. Kaikille on selvää, että massaliike Kashmirissa on muuttunut vallankumoukselliseksi liikkeeksi, joka menee paljon pidemmälle kuin alkuperäiset vaatimukset. Mitä useampi päivä kuluu, sitä enemmän massat tuntevat voimansa.
Jälleen kerran Lenin vuonna 1905 tunnusti vastaperustetun Työväenedustajien neuvoston maan todelliseksi auktoriteetiksi ja kehotti sitä ottamaan vallan laillisena ”vallankumouksellisena väliaikaisena hallituksena”. Näin tapahtui siitä huolimatta, että bolševikit olivat vähemmistössä. Itse asiassa he olivat alun perin omaksuneet lahkolaisen lähestymistavan Pietarin neuvostoon, minkä Lenin joutui korjaamaan. Trotski, joka valittiin neuvoston presidentiksi, tuli samaan johtopäätökseen kuin Lenin.
Keppi ja porkkana
Peläten liikkeen kuumuutta Pakistanin viranomaiset mustamaalasivat JAAC:in “terroristijärjestöksi”, syyttäen sitä virheellisesti Intian rahoittamaksi. Tämä johti järjestön kieltämiseen sekä useiden johtajien ja aktivistien pidätyksiin. Mutta tämä teko sai liikkeen muuttumaan vain entistä uhmakkaammaksi ja kasvamaan entisestään.
Hallinto on huolissaan Kashmirin epävakauden leviävän laajemmalle. Kashmir on oikeastaan Pakistanin mikrokosmos, jota hallitsee kasvava epävakaus ja viha monilla alueilla, Punjabista Baluchistaniin ja Khyber Pakhtunkhwaan. Useimmat kärsivät äärimmäisestä köyhyydestä ja nälästä, joka pahenee talouden romahtaessa Iranin sodan sekä IMF:n määräysten alla.
Pakistanin hallitus menettää yhä enemmän uskottavuutta kansan silmissä, ja maa istuu ruutitynnyrin päällä.
Pyrkiessään katkaisemaan liikettä Pakistanin hallitus kutsui koolle porrastetut vaalit lainsäädäntöelimeen “Azad” Kashmirissa. Mutta kashmirilaiset ymmärsivät, että vaalit oli selvästi manipuloitu “varattuine paikkoineen” varmistamaan hallituksen suotuisuus Islamabadille.
Sellaiset vaalit tällaisissa olosuhteissa on farssi. Massat aivan oikein boikotoivat niitä. Kaikki vanhat korruptoituneet poliittiset puolueet osallistuivat toivoen saavansa käsiinsä byrokratian virat ja niiden tuomat edut. Mutta tämä vain vahvisti heidän legitimiteettinsä puutetta kansan silmissä. Vaikka äänestyspaikat olivat lähes tyhjiä boikotin vuoksi, voittajat julkistettiin kymmenillä tuhansilla väärennetyillä “äänillä”.
Pakistanin viranomaiset ovat odotetusti kuitenkin käyttäneet sekä porkkanaa että keppiä. He ovat kiireisesti yrittäneet jakaa toimintakomiteaa taustakeskustelujen kautta itsensä ja JAAC:n johtajien välillä sopiakseen jonkinlaisesta ratkaisusta. Lakimiehet ja kansalaisjärjestöjen aktivistit ovat yrittäneet sovitella molempien osapuolten välillä. Ennen viimeisintä verenvuodatusta 28. heinäkuuta JAAC:n johtaja Umar Nazir Kashmiri oli mukana näissä neuvotteluissa. Mutta valtion sorto on toistaiseksi leikannut tämän läpi.
Kuten odotimme, Pakistanin viranomaiset ovat käyttäneet sekä porkkanaa että keppiä. Heillä on ollut kädet täynnä, sillä he ovat yrittäneet jakaa toimintakomiteaa takakanavien kautta käytävillä keskusteluilla tilanteen ratkaisusta. AsianajajatToverimme ovat johdonmukaisesti väittäneet, että pitkän marssin tulisi pyrkiä valtaamaan pääkaupunki, pyyhkimään pois vanhan korruptoituneen hallinnon ja perustamaan kansallinen vallankumoushallitus. Tämä on selvästi joukkojen ylivoimainen halu. Se tarkoittaa kuitenkin paitsi alueellisten viranomaisten myös Pakistanin valtion haastamista, joka on tietenkin hyvin vakava askel.
Lyhyitä taukoja lukuun ottamatta armeija on aina hallinnut Pakistania. Ylimmät kenraalit keskustelevat siitä, mitä tehdä. He ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että ainoa vaihtoehto on opettaa kansalle läksy murskaamalla liike verisesti. Se on ollut heidän tapansa aina.
Mielenosoittajien ampuminen poliisin ja Rangersin toimesta on vain esimakua. Se osoittaa, kuinka pitkälle he ovat valmiita menemään tukahduttaakseen liikkeen. Kuitenkin massat ovat liikkeellä. He eivät näytä pelkoa. He ovat rohkeasti kohdanneet turvallisuusjoukot.
Näissä olosuhteissa johdon on oltava valmis ryhtymään toimiin puolustaakseen itseään sen sijaan, että yrittäisi vakuuttaa Pakistanin viranomaisia heidän edustavan “rauhanomaista liikettä”, jonka Islamabad sivuuttaa.
Kuten kaikissa suurissa vallankumouksellisissa liikkeissä, valtion väkivallan edessä on tarpeen turvautua itsepuolustukseen. Tämä tarkoittaa aseiden hankkimista millä tahansa keinolla. Jos näin tehtäisiin, poliisit ja Rangersit pakenisivat pian. He ovat rohkeita ampuessaan aseettomia miehiä, naisia ja lapsia, mutta eivät yhtä rohkeita kohdatessaan aseellista vastarintaa.
Valtataistelu on tietenkin hyvin vakava kysymys. Valitettavasti näyttää siltä, että JAAC:n johtajilta puuttuu tarvittava tahto. He ovat arkoja verrattuna massojen radikalismiin ja heiltä puuttuu todellinen perspektiivi vallan ottamiseen. Mutta vallan ottaminen on ainoa tie menestykseen.
Jos ollaan rehellisiä, tilanteesta puuttuu vallankumouksellinen johto ja puolue. Näin oli Bangladeshissa, Sri Lankassa ja Nepalissa. Näissä tapauksissa vallankumoukselliset massat olivat liikkeellä, mutta johto oli enemmän kuin valmis kompromisseihin, ja juuri tämä johti heidän lopulliseen tappioonsa.
Massojen energia haihtui turhaan ja tuhlattiin. Valta oli kirjaimellisesti heidän käsissään. Valtion sortavat voimat pyyhittiin syrjään. Mutta johtajat etsivät kompromisseja ja tyytyivät yksinkertaisesti yksittäisten ihmisten muutokseen huipulla. Tilaisuus menetettiin ja mahdollisuus ottaa valta menetettiin. Tämä on ratkaiseva oppitunti Kashmirille.
Sosialistisen vallankumouksen puolesta koko niemimaalla!
Tällaisessa massaliikkeessä ei sivustakatsominen tule kysymykseen, kuten nojatuolilahkoissa. Toverimme hoitavat velvollisuutensa. Jokaisessa vaiheessa heidän tehtävänsä on kertoa totuus ja selittää selkeästi tie eteenpäin, kuten he tekevät. Kashmirissa polttava kansallinen kysymys liittyy sosiaaliseen kysymykseen. Kansallista vapautusta ei voi olla ilman sosiaalista vapautusta. Kansallista vapautusta ei voida saavuttaa niin kauan kuin hallitsevat eliitit pysyvät vallassa Islamabadissa ja Delhissä. sekä kansalaisjärjestöt ovat yrittäneet sovitella kummankin puolen kanssa. Ennen heinäkuun 28. päivän verenvuodatusta JAAC:n johtaja Umar Nazir Kashmiri oli mukana näissä neuvotteluissa.
Toimintakomitean johtajat ovat epäröineet ja jarrutelleet joka käänteessä, he menivät eteenpäin vain pakosta massaliikkeen paineen alla. On selvää, että nykyinen johto haluaisi löytää rauhanomaisen kompromissin kriisin ratkaisemiseksi. He yrittävät epätoivoisesti nousta nälkäisen tiikerin selästä, mutta ilman että tulevat syödyksi.
Mutta liike on tienhaarassa. Massat ovat kiihottuneet ja innokkaita taisteluun. Liikkeen vetäytyminen nähtäisiin heikkouden merkkinä, ja heikkous kutsuu aggressioon.
Epäilemättä kansan valtaannousu Kashmirissa provosoisi Pakistanin sekä Intian armeijat yrittämään murskata vallankumouksellisen liikkeen. Meillä ei ole harhakuvitelmia tässä asiassa. Ainoa tapa kohdata tämä on vedota luokkaan armeijan riveissä, tavallisiin sotilaisiin, joista monet ovat kashmirilaisia, jotka olisivat avoimia vallankumoukselliselle agitaatiolle.
Imperialistit lähettivät 21 ulkomaista interventioarmeijaa tukahduttamaan bolševikkivallankumouksen. Imperialistien ylivallasta huolimatta heidät kukistettiin Neuvosto-Venäjän hallituksen luokkavetoomusten ja länsimaiden työntekijöiden solidaarisuuden ansiosta.
Kashmirin vallankumouksella täytyy olla kansainvälinen perspektiivi. Valtaan noustuaan on lähetettävä kehotus Pakistanin uurastaville massoille seurata heidän esimerkkiään ja lopettaa maanomistajuuden ja kapitalismin kurjuudet. Pakistanilaiset massat ovat kiehumassa, paineissa nousevista hinnoista, polttoaine- ja kuljetuskustannuksista, joita IMF:n vaatimukset ovat asettaneet. He vastaisivat, jos oikea johto tarjottaisiin.
Samoin Intiassa vallitsee laajaa tyytymättömyyttä hallintoon, kuten Torakkapuolueen räjähdysmäinen kasvu osoitti. Se oli oire maan todellisesta räjähdysherkästä tilanteesta. Jälleen vallankumouksellinen vetoomus Intian massoille sai valmiin vastauksen. Parempaa aikaa ei ole koskaan ollut.
Kashmirin kohtalo ja sen kansallinen vapautuminen liittyvät suoraan sosialistiseen vallankumoukseen koko Intian niemimaalla.
Siksi toverimme ryhtyvät kiireellisiin toimiin RCP:n rakentamiseksi Kashmiriin, kuten Lenin kehotti puolueen jäseniä tekemään vuonna 1905 Venäjällä, tuon vuoden vallankumouksellinen myllerryksen keskellä.
Mutta jos JAAC tekee sopimuksen Pakistanin viranomaisten kanssa liikkeen perumisesta tulevien myönnytysten vuoksi, on kyseessä ansa. Islamabadin klikki käyttää tätä yksinkertaisesti, kuten ennenkin, huijatakseen liikettä. Kun massat on demobilisoitu väärien lupausten avulla, Pakistanin valtio iskee rautaisella otteella murskatakseen liikkeen. He haluavat kostaa. He eivät anna massaliikkeen nousta uudelleen, jos voivat estää sen.
Siksi meidän on varoitettava erittäin vakavasta tilanteesta, joka on syntynyt. Kompromissin tie näissä olosuhteissa tulee johtamaan tappioon ja tuo lisää verenvuodatusta. Ainoa tie voittoon on vallan kaappaaminen Kashmirissa ja vallankumouksen levittäminen kulovalkean tavoin koko Intian niemimaalle. Tässä näkökulmassa on Kashmirin kansan karu kohtalo.
Rob Sewell
18. elokuuta 2026
