Syyriassa valmistellaan Rojavan ja kurdien joukkomurhaa. Islamistinen hallinto, jota johtaa lännen tukema Ahmed al-Sharaa, on käynnistänyt hyökkäyksen maan koillisosaan ja piirittänyt historiallisen kurdien linnoituskaupungin Kobanen Turkin pohjoisrajalla.
ISIS-lippuja on nostettu Raqqan yläpuolelle. Jihadistitaistelijat ovat karanneet vankileireiltä. Kurditaistelijoiden muistoksi pystytettyjä patsaita kaadetaan. Syyriaa 10 vuotta sitten ravistelleet ISIS-terroria muistuttavat painajaiset ovat jälleen päässeet valloilleen.
Käytettyään järjestäytyneitä kurdeja Syyrian puolustusvoimissa (SDF) sotilaina Assadia vastaan Syyrian sisällissodassa, Yhdysvaltojen imperialismi Donald Trumpin johtamana jättää heidät nyt oman onnensa nojaan.
Tässä vaiheessa on erittäin tärkeää selittää, miten tähän taantumukselliseen umpikujaan on päädytty, ja ottaa tarvittavat opit voidaksemme edistää kurdien vapautuksen kamppailua.
Lännen huijaus
Kun Assad kukistui Hayat-Tahrir al-Shamille (HTS) vuoden 2024 lopussa, lännen imperialistit kävivät heti vakuuttamaan maailmalle, että uudelle hallinnolle Abu Mohammad al-Jolanin (kuten hänet tuolloin tunnettiin) johtamana tulisi antaa mahdollisuus. Entinen al-Qaeda- ja ISIS- komentaja ei ollut vain tervetullut vaan myös juhlittu Syyrian demokratian edustaja.
“Vihollisen vihollinen on varmasti ystävä”, sanoivat eurooppalaiset ja amerikkalaiset. He juhlivat Assadin loppua ja puhuivat ylistävästi “vapaan, moniarvoisen, vakaan ja itsenäisen” Syyrian mahdollisuuksista. Tämä oli kaikki tietenkin pötypuhetta. Assadin – siten myös Venäjän ja Iranin – ollessa pois kuvasta, todellinen syy heidän makeille puheilleen oli heidän omien imperialististen tavoitteidensa varmistaminen, Syyrian ollessa heidän Lähi-idän kulmakivenä. Tavalliseen tapaan tämä kaikki tehtiin “demokratian levittämisen” naamion takaa.
Mutta Assadin hallinnon kaatanut kapina ei perustunut mihinkään demokratian kaltaiseen, saati haluun saavuttaa rauhaa ja vakautta Syyriaan, minkä länsi hyvin tiesi. Juuri heidän väliintulonsa, rahoitus ja aseistus Syyrian sisällissodassa johti Syyrian yhteiskunnan totaaliseen romahtamiseen, valmistaen tien HTS:n uuteen kapinaan. Ainoa mahdollinen lopputulos, kuten näemme, oli uusi lahkolainen kamppailu vallasta Assadin kaatumisen jättämässä tyhjiössä.
Al-Jolani ja HTS nousivat valtaan Turkin imperialismin siivellä. Huolimatta jihadisti“kapinallisten” tyhjistä puheista osallistavan siirtymäkauden hallituksen perustamisesta, al-Jolanista on tullut yksinvaltias. Hän asetti itsensä kaikkiin korkeisiin hallinnon asemiin ja nimitti perheenjäseniään sekä entisiä ISIS-liittolaisiaan jäljelle jääneisiin avaintehtäviin.
Sen sijaan että esittäisi vaatimuksia HTS:lle tai katkaisisi välejä, länsi yksinkertaisesti vain taivutteli Jolanin vaihtamaan turbaaninsa huolellisesti silitettyyn poliitikon pukuun, siistimään partansa ja vaihtamaan nimensä vaatimattomaan al-Sharaan. Sanktioista luovuttiin ja suurlähetystöt avattiin, samalla kun hänelle rullattiin matto auki YK:n yleiskokouksessa syyskuussa ja myöhemmin Yhdysvaltain presidentin työhuoneessa.
Pintapuoliset seikat lukuun ottamatta, mitä al-Sharaa on oikeasti saanut aikaiseksi Syyrialle viimeisen vuoden aikana?
Sen sijaan että olisi ojentamassa oliivipuun oksan vihollisilleen, on HTS suorittanut useita Syyrian etnisiin vähemmistöihin kohdistuneita teurastuksia, ensin kohdistuen alaviitteihin maaliskuussa viime vuonna, muutamaa kuukautta myöhemmin druuseihin. Jihadistit ja muut ääriryhmät, jotka muodostavat uuden Syyrian armeijan ytimen, ovat olleet keskeinen osa näiden karmeuksien toteuttamisessa. He ovat teurastaneet tuhansia ihmisiä. Vaikka al-Sharaa tietää joutuvansa näennäisesti kannattamaan “yhdistynyttä Syyriaa”, on hän tehnyt aivan päinvastoin. Hänen valtansa uhkaa syöstä Syyrian karmeaan lahkolaiseen väkivaltaan.
Nykyiset Syyrian asevoimien suorittamat iskut yhdessä arabiheimojen ja klaanimiliisien kurdien johtamaa Syyrian demokraattisia voimia (SDF) vastaan on kehityksen luonnollinen kärjistymä. Länsi asetti ja ylensi kätyrin, joka voi ajaa heidän etujaan alueella. Hinta? Syyrian syökseminen uuteen sisällissotaan ja kurdien uhraaminen imperialismin alttarilla.
Turkin rooli
Assadin hallinnon kaatuminen vuoden 2024 lopulla voidaan jäljittää Turkkiin, jonka yhteydet HTS:n kanssa ovat syvät. Turkki on tukenut ja rahoittanut HTS:ää kauan – josta on muodostunut Erdoğanille keskeinen alueellinen liittolainen – sillä he antavat heille tilaisuuden edistää omia etujaan alueella.
Näihin lukeutuu Erdoğanin pyrkimykset kohti uutta Osmanivaltakuntaa. Hän pyrkii laajentamaan Turkin taloudellista hallintaa etelään liittämällä maan Persianlahteen Irakin kautta sekä Syyrian itäisimpiin osiin.
Tärkeämpää on kuitenkin mahdollisuus saada käsi ojennettuna Damaskokseen, joka voi taistella kurdien kanssa Rojavassa. Tämä on pääpalkinto.
Erdoğan näkee kurdit – joista moni asuu Turkissa – viidentenä pilarina turkkilaisessa yhteiskunnassa. Kurdien kansalliset pyrkimykset edustavat yhtä isoimmista uhkista hänen vallalleen ja pyrkimyksille “suur-Turkin” perustamiseksi. Hänelle ja al-Sharaalle jopa muodollisesti itsenäinen kurdivaltio Rojavassa heikentäisi heidän tavoitettaan täydestä uskontojen ja etnisyyksien hallinnasta alueella.
Kun HTS hyökkäsi heikkoa Assadin hallintoa vastaan vuoden 2024 lopussa ja asensi fundamentalistisen islamistisen hallinnon – täysin riippuvaisen Turkista valtiovallan keskittämisessä – oli se ensisijaisesti mahdollisuus murskata ja riisua kurdit aseista. Turkki on käyttänyt 1,8 biljoonaa dollaria tähän tavoitteeseen viimeisen 40 vuoden aikana.
Kun Syyrian armeija nyt hyökkää kurdien autonomisilla alueilla ja ajaa pois PKK:hon kytkeytyneet SDF:n miliisit, Turkin ja Syyrian hallinnot ovat epäilemättä päässeet lähemmäksi tavoitettaan. SDF ei ole vain pakotettuna Eufrat-joen itäpuolelle, vaan Yhdysvaltojen tukeman koalition hajoaminen vaikuttaa päivä päivältä todennäköisemmältä. Jo nyt muut kuin kurdilaiset SDF-yksiköt loikkaavat Syyrian hallinnon puolelle.
Trumpin petos
Donald Trumpin sekä Yhdysvaltain imperialismin toiminta näiden tapahtumien keskellä korostaa heidän raakaa kyynisyyttään, mutta sen ei pitäisi tulla minään yllätyksenä. Ei ole mikään salaisuus, ettei Yhdysvaltojen imperialismi juurikaan välitä uskollisuudesta hakiessaan etujaan maailmalla. Kurdien hylkääminen on vain viimeisin kyyninen liike pitkässä historiassa, jossa liittolaisia petetään kätevällä hetkellä.
Yhdysvaltain hallinnon mukaan tarve SDF:lle, ja samalla Yhdysvaltojen sotilaalliselle läsnäololle Syyriassa, on “vanhentunut”. Kuten Trumpin Turkin lähettiläs Tom Barrack tunteettomalla tavalla kirjoitti lausunnossaan Syyriasta, tilanne on “perustavanlaatuisesti muuttunut”, mikä tarkoittaa, että Yhdysvallat “muuttaa Yhdysvaltojen ja SDF:n kumppanuuden perustelua”. Todellisuudessa he sanovat, että he pistävät toivonsa al-Sharaan ISISin valvonnassa, ja että Kurdien tulee vain hyväksyä Yhdysvaltojen asettama uusi pomo. Inhimillinen hinta, jonka kurdit maksavat, käsitellään vain oheisvahinkona.
Puhtaassa kaksoisviestinnässä Barrack totesi, ettei SDF:n tosiasiallinen hajoaminen ole kurdeille mikään kuolonisku, vaan “suurenmoinen mahdollisuus”. Tämä samaan aikaan kun Kobane – symbolinen kurdikaupunki, joka kesti ISISin piirityksen vuonna 2014 – on jälleen motitettu, tällä kertaa HTS:n toimesta. Ruoka, vesi ja sähkö on katkaistu Syyrian hallinnon joukkojen toimesta. Kaupunki on saarron tilassa, ja tuhannet miehet, naiset ja lapset humanitäärisen kriisin partaalla.
Mitä tulee tuhansiin ISIS-taistelijoihin, joita SDF pitää vankiloissa ja Yhdysvaltojen asevoimiin koillis-Syyriassa, on Yhdysvaltain keskusjohto päättänyt siirtää heidät Irakiin. Heidän mukaansa 150 vankia kuljetettiin sinne tällä viikolla, Yhdysvaltojen suunnitellessa siirtää yhteensä 7000. Mutta tämä ei ole yksinkertainen asia. Havaintojen mukaan ISIS-taistelijoita on onnistunut karkaamaan vankilasta sekasorron keskellä, HTS:n ja sille uskollisten miliisien avulla.
Käytettyään kurditaistelijoita SDF:n selkärankana taistelussa ISIStä – amerikkalaisen imperialismin itse luomaa Frankensteinin hirviötä – vastaan, pitävät Yhdysvallat heitä nyt uhrilampaina ja siirtävät tukensa, arvasit oikein… entiselle ISISin johtavalle jäsenelle al-Sharaan muodossa! Tätä olisi ihan mahdotonta keksiä!
Al-Sharaalle tämä kaikki sopii, sillä jihadistien hallinnan vahvistuminen koillisessa vain vahvistaa hänen tukikohtaansa ja otettaan valtiosta.
Trumpin siirto on nähtävä hiljattain julkaistun kansallisen turvallisuusdokumentin valossa, jossa tehdään selväksi, ettei Lähi-itä ole enää päähuolenaihe Yhdysvaltain imperialismille. Kuten dokumentissa sanotaan, “ajat, jolloin Lähi-itä hallitsi Amerikan ulkopolitiikkaa niin pitkän tähtäimen suunnittelussa kuin jokapäiväisessä toiminnassa, ovat onneksi ohi”. Mutta minkäänlainen Yhdysvaltojen vetäytyminen omalle pallonpuoliskolleen ei tuo rauhaa Lähi-idän kansoille. Päinvastoin, mikäli Yhdysvallat päättää vetäytyä Syyriasta, mitä Trump on puoltanut, jättävät he jälkeensä vain kaaoksen.
Yhdysvaltojen otteen hellittäminen tilanteesta on selvästi alueen toimijoiden tiedossa. Ne haluavat täyttää mahdolliset tyhjiöt ja hyödyntää omiin tarkoituksiinsa Yhdysvaltojen väliintulon alun perin synnyttämiä lahkolaisia jakolinjoja. Se pätee Turkkiin, mutta myös Israeliin, joka on pyrkinyt itsenäisempään imperialistiseen rooliin alueella.
Assadin kaaduttua Netanjahu on toistuvasti muistuttanut al-Sharaa (ja hänen takanaan olevaa Turkkia, jota se pitää kilpailijana Lähi-idän herruudesta), että kaikkiin vallan vahvistamisen pyrkimyksiin tullaan vastaamaan sotilaallisella väliintulolla. Israel on toiminut tavallisella julkeudellaan pitääkseen Syyrian heikkona ja lietsoakseen kaikkia mahdollisia lahkolaisia jakolinjoja. Se on laajentanut hallintoaan Syyrian alueella ja pommittanut maata, mukaan lukien sotilaspäämajaa Damaskoksessa, druusien “suojelemisen” tekosyyn varjolla.
Kurdien vastarinta
Kurdien tulevaisuudennäkymät ovat epäilemättä äärimmäisen kauheat. Mutta tämä ei johdu ainoastaan HTS:n valtaannoususta tai Yhdysvaltain petturuudesta.
Kurdien poliittinen johto PKK:n muodossa, on taistellut kurdien kamppailua puhtaasti kansalliselta pohjalta ja on asettanut kysymyksen sotilaallisten liittolaisten löytämisestä pelkäksi taktiseksi kysymykseksi. Tämä johti heidät liittoon Yhdysvaltojen imperialismin kanssa Syyrian sisällissodassa ja oli liike, josta tuolloin varoitimme. Nyt tuo on osoittautunut kuolettavaksi virheeksi.
Sama lähestymistapa toistettiin keväällä, kun vangittu PKK-johtaja Abdullah Öcalan ilmoitti PKK:n hajottavan itsensä ja laskevan aseensa. Tämä ei ole oikea paikka velloa PKK:n poliittisten puutteiden ja kehityksen analyysissä, mutta riittänee todeta, että Öcalanin luottamus Erdoğaniin, ja usko siihen, että hän antaisi kurdien tavoitella pyrkimyksiään “demokraattisin” keinoin, on nyt osoittautunut tuhoisaksi liikkeeksi.
Al-Sharaan viesti kurdeille on yksiselitteinen: ”Hajoa ja ’sulaudu’ armeijani komennukseen tai tule hyökätyksi.” SDF:n johtajan Mazloum Abdin – joka tunnetaan myös nimellä Mazloum Kobani – lähestymistapa on käytännössä ollut antautuminen ja vetoaminen ulkomaisten valtojen puoleen.
Abdi on toistuvasti todennut että “kuka tahansa, joka voi auttaa tukemaan oikeuksiamme” voi auttaa “puolustamaan” kurdeja. Tämä koskee myös Israelia, josta Abdi on sanonut avun olevan “tervetullutta” ja “arvostettua”. Tarvitsee vain katsoa, kuinka Israel on murskannut Palestiinan kansaa viimeisten 80 vuoden aikana ymmärtääkseen, että se olisi valtava virhe.
Israel ei välitä tippaakaan kurdeista, ja kääntyisi heitä vastaan vain hetken varoitusajalla. Vielä tärkeämpää, mikä vaikutus Abdin lepyttelyillä lännen taantumuksellisimman imperialismin suuntaan on arabeihin ja kaikkiin muihin kuin kurdilaistyöläisiin ja köyhiin ympäri aluetta? Käytännössä se kertoo heille, että kurdit ovat vihollisluokan – joka on aiheuttanut tuhoa Syyriassa, Irakissa, Libanonissa ja Palestiinassa – puolella ennen eri uskontoihin ja etnisiin ryhmiin kuuluvia luokkaveljiään ja -sisariaan. Tämä on kohtalokas virhe, joka vain marginalisoi kurdien taistelun.
Tämä periaatteeton strategia johtaa antautumiseen, kuten tulitauko ja integraatiosopimus, joihin Abdi on suostunut ja johon Syyrian hallitus on suostunut, osoittaa. Siinä lähes kaikki kurdien autonomisen hallinnon määräysvalta on kumottu – Rojavalle langetettu kuolemantuomio.
Tuhannet YPG:n kurdityöläiset sekä -sotilaat eivät tule hyväksymään antautumista HTS:n hyökkäyksen edessä. Mutta Rojavan kohtalon voi lopulta turvata vain perustamalla taistelu itsenäiseen luokka-asemaan hylkäämällä kaikki harhat siitä, että kurdikysymykseen voidaan löytää rauhanomainen ratkaisu tekemällä sopimuksia joko amerikkalaisen, israelilaisen tai turkkilaisen imperialismin kanssa.
Vastarinnan tarve
Vaikka Erdoğan ja al-Sharaa hierovat käsiään yhteen, on historia osoittanut, etteivät kurdit tule vain marssimaan teuraaksi. Jo nyt mielenosoituksia ilmaantuu ympäri kurdien aluetta ja kurdien diasporan keskuudessa ympäri maailman. Mutta mitä tarvitaan ei ole yhteistyö ja lepyttelyt Turkin ja HTS:n välillä – joiden tarkoitus on aina ollut ajaa kurdit suohon – tai imperialisteja, vaan taistelun perustaminen vallankumouksellisesti luokkapohjalle.
Tämänhetkinen tilanne on täysin imperialismin tuottamaa. Lähi-idässä ei voi olla rauhaa, ei kurdeille eikä muille sorretuille ryhmille, niin kauan kun kapitalistiluokat maailmalla ja alueella pitävät valtaa. HTS osoittaa maailmalle, että minkäänlainen demokraattinen valtio, jossa kurdit saavat tasa-arvoiset oikeudet – mainitsemattakaan ajatusta erottelusta ja kurdivaltiosta – ei koskaan tule olemaan pöydällä niin kauan, kuin he pitävät valtaa.
Ainoa tie ulos tästä taantumuksellisesta suosta on sen tunnustaminen, että kamppailu kurdien kotimaasta ei voi ratketa kansallisella sotilaallisella taistelulla, jota imperialistiset “ystävät” tukevat. Vallankumouksellinen taistelu Erdoğanin ja Syyrian islamistien kukistamiseksi, on ainoa tie ulos. Yhteinen vallankumouksellinen taistelu sekä kurdien että kaikkien muiden massojen kesken saa niiden heikot hallinnot tuntemaan maan järisevän jalkojensa alla.
Tällaiseen vallankumoukselliseen taisteluun on potentiaalia, ei vain Syyriassa ja Turkissa, vaan koko Lähi-idän alueella. Sen edistämiseksi vaaditaan täydellinen katkaisu imperialismista ja luokkayhteistyöstä, jotka jälleen kerran osoittautuvat kurdien asian haudankaivajaksi!
