Vallankumouksellisten kommunistien internationaali, 3. tammikuuta 2026
Kello 2 aamuyöllä Caracasin aikaa, Yhdysvaltain imperialismi käynnisti rikollisen sotilaallisen hyökkäyksen Venezuelan maaperälle. Raporttien mukaan pääkaupungissa Caracasissa on kuultu noin kuusi suurta räjähdystä. Myös El Higuerotessa, Mirandassa, La Guairassa ja Araguassa on tehty sotilaallisia iskuja. Yhdysvaltain sotilashelikoptereita on myös nähty lentämässä Caracasin yllä. Trump on ilmoittanut, että he ovat vanginneet Maduron sekä tämän vaimon, ja että heidät on lennätetty pois maasta. Venezuelan toimeenpaneva varapresidentti Delcy Rodríguez on vahvistanut tämän. Nämä ovat tähän mennessä tiedossa olevat asiat.
Mikään tästä ei tapahtunut yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tämä on seurausta kylmästä, laskelmoivasta ja kyynisestä politiikasta, joka uskollisesti ilmaisee aggressiivisen Yhdysvaltain imperialistisen toiminnan todellisia etuja. Nykyinen toiminta on väistämätön huipentuma pitkälle sarjalle perusteettomia hyökkäyksiä suvereenia valtiota, Venezuelaa, vastaan, joka ei ole koskaan muodostanut suoranaista sotilaallista uhkaa Yhdysvalloille.
Näihin tekoihin kuuluvat räikeät merirosvoudet avomerellä, pienten alusten pommitukset ja tulitukset Karibialla, sekä aluksella olleiden miesten tahallinen teurastus. Uhrien voidaan melko varmasti olettaa olleen viattomia kalastajia, mutta joka tapauksessa tällaiset toimet rikkovat räikeästi sitä, mitä ironisesti kutsutaan “kansainväliseksi laiksi”. Näihin toimiin kuului myös Yhdysvaltojen tekemä Venezuelan öljyä kuljettavien tankkereiden takavarikointi (lue: varastaminen).
Tämä kuusi kuukautta kestänyt imperialistisen kiusaamisen ja Yhdysvaltain imperialismin ja Trumpin hallinnon lisääntyvän sotilaallisen painostuksen kampanja Venezuelaa vastaan on yksipuolinen hyökkäys, jota ei voida millään tavalla perustella. Tässä ei ole kyse huumeista, kuten olemme selittäneet. Tässä ei ole kyse ”demokratiasta”, josta Yhdysvallat ei välitä lainkaan.
Trump on mies joka ylpeilee olevansa rauhantekijä ja joka lupasi vetää Yhdysvallat pois tarpeettomista sodista, mutta pommitti Nigeriaa joulupäivänä. Hän on nyt pommittanut Venezuelaa ja uhkaa jälleen sotilaallisilla toimilla Irania. Venezuelassa hän on kuitenkin myös syrjäyttänyt ulkomaisen valtionpäämiehen rikollisella tavalla.
Tämä on selvä sotilaallinen aggressio, jonka päätavoitteena on tehdä selväksi kaikille, että Yhdysvallat aikoo hallita ja alistaa koko mantereen ja rangaista armottomasti kaikkia hallituksia, jotka seisovat sen tiellä.
Seuraukset tästä ovat erittäin vakavia. On puhuttu, että kyseessä oli ”vain” isku Venezuelan presidentti Maduron vangitsemiseksi ja viemiseksi maasta. Tällaiset toimet ovat selvästi rikollisia ja niillä on enemmän yhteistä mafian menetelmien kuin kansainvälisen diplomatian kanssa. Tässä hyvin selkeä esimerkki siitä, mitä he kutsuvat ”sääntöihin perustuvaksi kansainväliseksi järjestykseksi”. Sillä he tarkoittavat mielivaltaisia sääntöjä, jotka Washington asettaa amerikkalaisen imperialismin etujen mukaisesti.
Mikä tahansa maa, hallitus tai johtaja uskaltaessaan vastustaa näitä “sääntöjä” asettaa itsensä alttiiksi uhkauksille, sanktioille, kauppasaarroille, pommituksille ja jopa, kuten näemme, mafiamaisille kidnappauksille. Yhdysvaltojen johtajat ja heidän eurooppalaiset kaverinsa haluavat pakottaa koko maailman tällaisen hallinnon alle.
Kokemus kuitenkin osoittaa, että kun sotilaallinen toiminta on kerran alkanut, ei ole selvää, miten se päättyy. Sota on elävien voimien taistelu. Venezuelan konfliktin loppu ei riipu pelkästään Donald Trumpista, sillä sodilla on aina oma logiikkansa, jonka lopputulosta on vaikea ennustaa etukäteen.
Sotilas- ja siviili-infrastruktuurin pommitukset Venezuelassa aiheuttavat varmasti siviilikuolemia. Tämä aiheuttaa yleisen vastenmielisyyden ja vihan tunteen amerikkalaisia hyökkääjiä kohtaan. Mahdollisuus kanavoida nämä tunteet tehokkaiksi sotilaallisiksi toimiksi riippuu monista tekijöistä, mutta ennen kaikkea massojen taistelutahdosta.
Padrino (asevoimien komentaja) on jo ilmoittanut, että siviiliuhreja on ollut, ja kehottanut kansalliseen vastarintaan tämän räikeän imperialistisen aggression edessä. Hän on todennut, että kaikki asevoimat otetaan käyttöön. ”He ovat hyökänneet kimppuumme, mutta he eivät alista meitä”, hän sanoi.
On kuitenkin kohdattava tosiasiat. Venezuela on pieni Latinalaisen Amerikan maa, joka on äärimmäisen epäedullisessa asemassa suhteessa Yhdysvaltojen imperialismin massiivisiin sotilaallisiin voimiin.
Se, miten massat reagoivat Padrinon vetoomuksiin, tulee olemaan ratkaiseva tekijä. Tältä etäisyydeltä ja riittävien tietojen puutteen vuoksi on kuitenkin mahdotonta sanoa, millainen tämä reaktio tulee olemaan. Epäilemättä huomattava osa Venezuelan yhteiskunnasta – työläiset, talonpojat, kaupunkien köyhät ja kaikki ne, jotka hyötyivät bolivariaanisesta vallankumouksesta – olisivat edelleen valmiita taistelemaan tätä julmaa imperialistista aggressiota vastaan, jos vakavasti otettava johtolanka annettaisiin. Mutta riittääkö tämä?
Kuuba on liian heikko tarjoamaan riittävää sotilaallista apua, kun taas Venezuelan tärkeimmät liittolaiset, Venäjä ja Kiina, ovat tuhansien kilometrien päässä. Kyseessä on siis pitkälti Daavidin ja Goljatin välinen konflikti. On sanomattakin selvää, että tässä konfliktissa työväenluokan kansainvälisellä tuella on valtava merkitys. Tämä pätee erityisesti massojen reaktioihin kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa.
Tämä on selkeä varoitus muille Latinalaisen Amerikan maille mukautumisesta Yhdysvaltain imperialismin linjaan. Tämä koskee erityisesti Kolumbiaa ja Kolumbian presidenttiä Gustavo Petroa.
On totta, etteivät monet ihmiset, etenkään vasemmistolaiset, luota Caracasin nykyiseen hallitukseen. Mutta tämän ei pitäisi olla kriteeri, jonka pitäisi määrittää tekojamme näinä hetkinä. Riippumatta asenteestamme Nicolás Maduron hallitusta kohtaan, on perustavanlaatuinen velvollisuutemme puolustaa Venezuelaa lujasti ja yksiselitteisesti Yhdysvaltojen imperialismin aggressiivisia toimia vastaan.
Tämä ehdoton tuki Venezuelalle nykyisessä konfliktissa ei ilmaise luottamusta Nicolás Maduron politiikkaan ja toimiin sen enempää kuin tukemme Iranille Trumpin ja Netanyahun hyökätessä sen kimppuun ilmaisi tukea Teheranin mullahien korruptoituneelle ja taantumukselliselle hallinnolle.
Suhtautumistamme ei sanele se, olemmeko samaa vai eri mieltä tietyn hallituksen tai politiikan kanssa, vaan työväenluokan kansainvälisyyden perusperiaate. Kaikki epäröinti tässä kysymyksessä on rikos työväenluokkaa vastaan ja työväenluokan kansainvälisyyden pettämistä.
Kansainvälisen työväenliikkeen oikean vastauksen tulisi olla mobilisoituminen ja tämän aiheettoman imperialistisen aggression täydellinen torjuminen. Tänään järjestetään varmasti mielenosoituksia kaikkien Yhdysvaltojen suurlähetystöjen ulkopuolella Latinalaisen Amerikan mantereella ja sen ulkopuolella. Vallankumouksellinen kommunistinen internationaali seisoo ehdoitta Venezuelan puolustamisen puolesta, ja me annamme kaiken painoarvomme tämän liikkeen tueksi.
Kantamme on selvä: Näpit irti Venezuelasta! Jenkit, menkää kotiin! Alas Yhdysvaltain imperialismi!
