Kirjoittanut Keelan Kellegher. Julkaistu englanniksi In Defense of Marxism-sivustolla 14.3.2024.
The New York Timesissa hiljattain julkaistu artikkeli, joka “pohjautuu yli 200 haastatteluun nykyisten ja aiemmin Ukrainassa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa toimineiden viranhaltijoiden kanssa”, on paljastanut tiettyjä piirteitä Yhdysvaltain imperialismin interventiosta Ukrainaan. Artikkelissa käydään läpi Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n ja Ukrainan tiedusteluelinten yhteistyötä vuosien 2013-14 Euromaidan-liikkeen ajoista lähtien jatkuen nyt käynnissä olevaan sotaan. Artikkelissa kerrotaan “12 eturintaman tukikohdan rakentamisesta Venäjän rajalle”.
NYT:n artikkelissa käsitellään yksityiskohtaisesti Yhdysvaltain ja Ukrainan tiedustelupalveluiden läheistä suhdetta, joka on osoittautunut kriittisen tärkeäksi käynnissä olevalle sodalle:
CIA […] auttoi kouluttamaan uuden sukupolven ukrainalaisia vakoojia, jotka toimivat Venäjän rajojen sisäpuolella, kautta Euroopan, Kuubassa ja muualla, missä Venäjällä on näkyvä asema.
Suhde on niin luja, että CIA:n operatiivit pysyivät syrjäisellä asemapaikallaan läntisessä Ukrainassa, kun Bidenin hallinto evakuoi Yhdysvaltain henkilöstöä Venäjän invaasiota edeltävien viikkojen aikana helmikuussa 2022. Invaasion aikana operatiivit välittivät kriittistä tiedustelutietoa mm. Venäjän suunnittelemien iskujen sijainneista sekä Venäjän käyttämistä asejärjestelmistä.
Ilman heitä emme olisi kyenneet vastustamaan venäläisiä tai lyömään heitä takaisin, sanoi Ivan Bakanov, joka johti tuolloin Ukrainan sisäistä tiedustelupalvelua SBU:ta.
Tämä uutisartikkeli on jälleen yksi savuava ase, joka tuo esille Ukrainan riippuvuuden Yhdysvaltain imperialismista. Se laskee lepoon kaikki mahdollisesti jäljellä olevat illuusiot, että tämä imperialismien välinen sijaissota olisi taistelua Ukrainan itsenäisyydestä.
Totuus on, että Yhdysvaltain imperialismi provosoi tämän tarpeettoman konfliktin omista intresseistään lähtien, vedellen naruja kulisseissa ukrainalaisten maksaessa konfliktin hinnan, joka on kuolemaa ja tuhoa.
Euromaidanin hyödyntäminen
USA:n imperialismi käytti Euromaidan-liikkeen täysimittaisesti hyväkseen vuosina 2013-14 syventääkseen läsnäoloaan ja lisätäkseen vaikutusvaltaansa Ukrainassa. USA:n imperialismi oli avaintekijä liikkeen menestykselle, jonka myötä maan johtoon istutettiin länsimyönteisiä oligarkkeja Janukovitshin ja hänen Venäjään päin katsovan oligarkkiklikkinsä tilalle. Tämä oli täysin selvää, kun John McCain lensi Kiovaan antamaan näkyvää tukea Euromaidanille ja Yhdysvaltain ulkoministeriön investoi miljardeja maahan varmistaakseen, että uusi hallinto suhtautuisi sen imperialismin intresseihin myötämielisesti.
Uutta antia tässä NYT:n tuoreessa artikkelissa on niiden salamyhkäisten manööverien kuvailu, joiden myötä Washington välittömästi käänsi Ukrainan aseeksi kamppailussaan venäläistä imperialismia vastaan. Kuten artikkelin kirjoittajat Entous ja Schwirtz kirjoittavat: “CIA:n yhteistyö Ukrainan kanssa alkoi kahdella öisellä puhelinsoitolla 2. helmikuuta 2014.”
Kun Janukovitshin hallinto kaatui, koko tiedustelupalvelu koverrettiin ontoksi. Maidan-hallinto löysi tiedustelutietoa sisältävät arkistot poltettuna poroksi, tiedusteluvälineistö taas oli jo matkalla kohti Moskovaa. USA näki tilaisuuden täyttää tyhjiö. 24. helmikuuta yöllä, kun Ukrainan parlamentti Rada äänesti Janukovitshin erottamisesta, uusi hallinto otti yhteyttä CIA:n ja MI6:n (Ison-Britannian ulkomaantiedustelupalvelu) paikallisiin asemapäälliköihin aloittaakseen uuden yhteistyön. Kyseessä oli lännelle oiva mahdollisuus päästä niskan päälle Venäjästä.
Ukrainan hyöty Washingtonille
Ukrainan sodan päämotivaatio tärkeimpien imperialististen pelureiden näkökulmasta ei ole suoraan Ukrainan luonnonvaroihin käsiksi pääseminen, vaikka tämäkin on tekijä heidän laskelmissaan. Sekä Venäjälle että USA:lle poliittiset ja sotilaalliset harkinnat ovat kuitenkin määrääviä. Ei ole yhteensattuma, että Putin valloitti Krimin samana vuonna, kun Euromaidan-hallinto otti vallan. Putin halusi taata, että Venäjä säilyttää geostrategisesti äärimmäisen tärkeän pääsyn Mustallemerelle.
Yhdysvalloille Ukraina on kiila suoraan Venäjän sydämeen. Ukrainan integraatio NATOn etupiiriin (Yhdysvallat ei katso selviävänsä kuivin jaloin siinä tapauksessa, että Ukraina otettaisiin täysjäseneksi) takasi Yhdysvalloille laajan rintaman merkittävää kilpailijaa vastaan kapean Baltian maiden muodostaman rintaman lisäksi.
Artikkelissa selitetään, miten Ukrainan sotilastiedustelupalvelu HUR operoi Ukrainan alueen ulkopuolella. Tätä Yhdysvallat ennen kaikkea arvostaa. Vuoden 2015 jälkeen CIA muodosti läheiset suhteet HURin kanssa ja palkittiin välittömästi, kun HUR “luovutti CIA:lle salaisia dokumentteja Venäjän laivastosta”.
Sittemmin Ukraina on mahdollistanut Yhdysvaltain hakkeroinnin Venäjän suojattuihin viestintäverkkoihin, mikä on antanut Yhdysvalloille tiedustelutietoa Venäjän toiminnasta ympäri maailman. Ei ole vaikea kuvitella, miksi Putin olisi pitänyt tätä yhtenä perusteena päätökselleen suorittaa täysimittainen invaasio Ukrainaan.
Enemmän kuin kuviteltu uhka
Läpi Ukrainan sodan läntinen imperialismi on selittänyt invaasion suurin piirtein Putinin mielisairauden ja suuruudenhulluuden seurauksena. Länsivallat ovat tuhahdelleet Venäjän väitteille, että Yhdysvallat olisi ollut muuttamassa Ukrainaa miekaksi Venäjän kurkulla. NYT:n artikkelin paljastukset murskaavat nämä viattomuuden vakuuttelut.
Niin kauan sitten kuin vuonna 2016 CIA rakensi jo täyttä häkää 12 eturintaman tukikohtaa pitkin Venäjän ja Ukrainan rajaa. Nämä tukikohdat olivat “lähes kokonaan” Yhdysvaltain veronmaksajien rahoittamia. Kuvitelkaamme sellainen paljastus, että Venäjän turvallisuuspalvelu FSB olisi rakentanut 12 eturintaman tukikohtaa Yhdysvaltain ja Meksikon rajalle! Pöyristynyt huuto olisi korvia huumaavaa.
Meidän ei itse asiassa tarvitse edes kuvitella, mikä Yhdysvaltain reaktio moiseen olisi. Neuvostoliiton joukkojen läsnäolo Kuubassa ja suunnitelmat sijoittaa sinne ydinaseita (Kuuban hallituksen suostumuksella) provosoi Kuuban ohjuskriisin, jossa Yhdysvallat vei maailman ydintuhon partaalle. Imperialistien tekopyhyys ei millään muotoa ole uusi ilmiö maailmanhistoriassa.
Yhdysvallat on johdonmukaisesti kiistänyt joukkojensa läsnäolon Ukrainassa, väittäen avustavansa Ukrainaa vain samalla tavoin kuin sen imperialismi tuli Britanniaa toisen maailmansodan ensi vaiheissa: aseilla ja rahalla. Epäilemättä Washington haluaa kaikilla keinoilla välttää avoimen konfrontaation NATOn ja ydinaseilla varustautuneen Venäjän välillä.
Tämä uusi artikkeli paljastaa kuitenkin CIA:n laajan läsnäolon Ukrainassa lisäksi sen, miten olennaisessa asemassa CIA:n operatiivit ovat olleet Ukrainan sotaponnistukselle. Kahdeksassa päivässä Venäjän invaasion käynnistyttyä CIA kykeni toimittamaan Ukrainalle Venäjän koko taistelusuunnitelman seuraavan kahden viikon osalta.
Heinäkuussa 2022 venäläiset etenivät kohti Dnepr-joen ylityskohtaa. CIA:n onnistui havaita tämä eteneminen, mikä puolestaan mahdollisti sen, että Ukrainan armeija sai tuhottua etenevän kolonnan. Tällaiset esimerkit havainnollistavat, miksi Venäjä ei kyennyt päihittämään Ukrainan armeijaa sotilaallisesta ylivoimasta huolimatta.
“Korkea-arvoinen Yhdysvaltain viranomainen” kommentoi Yhdysvaltain tiedustelun roolia osuvasti: “Vetävätkö he liipasimista? Eivät? Auttavatko he tähtäämään? Ehdottomasti.”
Kuten olemme sanoneet alusta asti: Venäjällä ei itse asiassa ole vastassaan Ukrainan armeija, vaan NATOn varustama, johtama ja rahoittama armeija, jossa Ukrainan sotilaiden tehtävänä on yksinkertaisesti taistella ja kuolla.
Yllä esitellyt paljastukset ovat sattuneet samaan aikaan, kun saksalaiskenraali Singaporessa epähuomiossa syyllistyi kiusalliseen vuotoon vahvistaen läntisten sotilasyksiköiden läsnäolon Ukrainassa. Kenraaliluutnantti Ingo Gerhartz lipsautti, että Isolla-Britannialla on “Ukrainassa paljon ihmisiä”, jotka auttavat ohjusjärjestelmien toimittamisessa ja asentamisessa. Huolimatta mahtipontisista väitteistä, joiden mukaan Ukraina taistelee “demokratian puolesta”, läntiset imperialistit ovat tehneet sotilaallisia päätöksiä sodassa, potentiaalisesti katastrofaalisin seurauksin ilman minkäänlaista demokraattista valvontaa.
Samalla tavoin Bundestagissa [Saksan kansanedustuslaitos. –suom. huom.] ei ole käyty minkäänlaista keskustelua siitä, tulisiko saksalaisjoukkojen tukea Ukrainan armeijaa hyökkäysoperaatioissa. Vuodetusta keskustelusta paljastui lisäksi, että saksalaiset kenraalit olivat “käyneet keskusteluja siitä, miten iskeä Kertshin salmen siltaan” käyttäen saksalaisvalmisteisia Taurus-ohjuksia. Tämä tieto on erityisen huolestuttava, ottaen huomioon jatkuvasti kaiken yllä leijuvan sodan eskalaation uhan.
Ukraina: pikkurahaa imperialisteille
Kapitalismissa karu todellisuus on, että pienet valtiot kuten Ukraina ovat suurvaltojen peleissä pikkuhiluja. Huolimatta suureellisista seremonioista, joissa “läntiset demokratiat” esittävät puolustavansa Ukrainan suvereniteettia Venäjän imperialismia vastaan, tosiasiana pysyy, että vuonna 2014 Ukraina vain vaihtoi yhden isännän toiseen. Tämä uusi isäntä yritti sitten käyttää Ukrainaa poliittisena ja sotilaallisena tukikohtana ja pelinappulana Ukrainan vahvaa naapuria vastaan.
Berliinin muurin murtumisesta lähtien NATO on hiipinyt syvemmälle ja syvemmälle itään (tuolloin annetuista päinvastaisista lupauksista välittämättä). Venäjän talous oli Neuvostoliiton romahduksen jälkimainingeissa raunioina eikä sillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin sietää tätä jatkuvaa nöyryytystä vuosikymmeniä. Mutta tilanne on muuttunut. Aiemmin, Venäjä vastusti lännen sekaantumista Georgian tilanteeseen ja varoitti toistuvasti, että Washingtonin avoin ja peitelty sekaantuminen sen takapihan asioihin ja Ukrainan pyrkimys NATOn jäseneksi olivat ehdottomia rajalinjoja.
Mutta Yhdysvallat ei liikahtanutkaan. Jälkeen Syyrian sisällissodan nöyryytyksen (jossa Venäjä pelasi Yhdysvallat pois laudalta) ja kaoottisen perääntymisen Afganistanista Yhdysvallat janosi mahdollisuutta osoittaa uudelleen johtava asemansa maailmannäyttämöllä ja viestittää sen haastajille (Venäjälle, mutta erityisesti Kiinalle), kuka on pomo.
Lopulta kuitenkin Yhdysvallat päätyi provosoimaan häviöön viettävän sodan, joka on maksanut Ukrainalle kalliisti menetettyinä ihmiseläminä ja aluemenetyksinä. Kaikki tämä tapahtui Ukrainan kansalaisten tahdosta välittämättä. Se Ukrainan pyhästä itsemääräämisoikeudesta!
Ainoa tapa, jolla Ukraina voi saavuttaa todellisen, merkityksellisen autonomian on murtaa imperialismin kuollut käsi, mikä tarkoittaa taistelua itse kapitalismia vastaan. Yli 100 vuotta sitten Lenin ja bolshevikit näyttivät, miten saavutetaan aidosti itsenäinen Ukraina. Vain työläisten yhtenäisellä kamppailulla voimme vääntää vallan imperialistien, oligarkkien ja sodasta hyötyjien käsistä, molemmilla puolilla konfliktia. Näin voidaan saavuttaa kansallinen itsenäisyys, joka todella merkitsisi jotain.
Toisin sanoen, vain kamppailu kansainvälisen vallankumouksen ja kommunismin puolesta voi luoda perustan imperialistien ylivallan murskaamiselle. Tämä saattaa näyttää kaukaiselta horisontilta Venäjän ja Ukrainan tapauksessa. Mutta sama piti paikkansa ensimmäisen maailmansodan keskellä, joka lopulta johti vallankumousten aaltoon.
Edessämme avautuu suurten historiallisten mullistusten aikakausi, joka antaa tämän sukupolven kommunisteille mahdollisuuden heittää imperialistien sodat ja kansallinen sorto historian tunkiolle!
