Se, mitä Italiassa tapahtui perjantaina 3. lokakuuta, on harvinaista. Poliittinen lakko. Poliittinen yleislakko. Poliittinen yleislakko imperialismia vastaan, kansainvälisen solidaarisuuden nimissä.
Miljoonat ihmiset osallistuivat toimintaan teollisuudessa, kaksi miljoonaa osallistui joukkomielenosoituksiin ja sadat tuhannet suoraan toimintaan iskulauseella “estetään kaikki”. Seuraavana päivänä yli miljoona ihmistä tuli kadulle Roomassa osoittamaan mieltään Gazan kansanmurhaa vastaan. Nämä tapahtumat osoittavat merkittävää käännettä – ei vain Italian – vaan koko maailman tilanteessa. Joukkoliikkeet Ranskassa, joukkomielenosoitukset Espanjassa sekä niin kutsutut Z-sukupolven vallankumoukset kaikki muodostavat Punaisen syyskuun. On tärkeää analysoida tapahtumia, ymmärtää niiden pääpiirteet ja merkitykset.
Mitä ovat Italian liikkeen pääpiirteet?
Ensimmäisenä meidän täytyy korostaa tämän liikkeen alkaneen perinteisten massajärjestöjen ulkopuolelta. Italian Confederazione Generale Italiana del Lavoro – ammatillisen keskusjärjestön johtajat pakotettiin kutsumaan se koolle satojen tuhansien työläisten ja nuorison painostuksesta 22. syyskuuta Unione Sindacale di Base – ammattiliiton järjestämän yleislakon aikana.
Toisena pääpiirteenä on nuorison rooli liikeessä. Nuoret olivat ensimmäisenä lähtemässä liikkeelle, he olivat läsnä sankoin joukoin (jonka jopa CGIL:n pääsihteerin Landini joutui myöntämään) yhdessä työväenluokan ja muun kansan kanssa.
Kolmantena pääpiirteenä Italian tapahtumissa on massojen joukossa tunne siitä, että pelkkä mielenilmaus ei riitä. Että on tehtävä enemmän. Yleislakon iskulause “estetään kaikki” tunnustaa moraalisen paineen luomisen hallitsevaa luokkaa kohtaan olevan yhtä tyhjän kanssa, ja että suora toiminta on tarpeellista. Massat ottivat ohjat omiin käsiinsä, ja siinä piilee vallankumouksen siemen.
Neljäntenä, ja ehkäpä liikkeen tärkeimpänä piirteenä, on satamatyöntekijöiden kieltäytyminen käsittelemästä Israeliin menevää ja sieltä tulevaa rahtia. He toteuttivat tätä suoraa toimintaa joukkojen mobilisaation tuella. Tämä on erityisen merkityksellistä. Vastaavanlaista toimintaa on aiemmin nähty esimerkiksi Marseillessa ja Pireuksessa, mutta italialaiset satamatyöläiset veivät boikotin uudelle tasolle.
Italialaisten satamatyöläisten aloitetta tulisi levittää ja ohjata kansainvälisesti. Genovassa järjestetty eurooppalainen satamatyöläisten konferenssi oli erinomainen ensiaskel. Työläisten Israel-boikotilla olisi sekä käytännöllisesti että poliittisesti merkittävä vaikutus, sillä se vaikeuttaisi merkittävästi Israelin sotakoneiston toimintaa, ja samalla nostaisi työväenluokan voimaa kapitalistisessa yhteiskunnassa.
Viidentenä piirteenä on italialaisten työntekijöiden ja nuorison valtava liikehdintä maassa, jota hallitsee demagoginen ja taantumuksellinen oikeistohallitus. Liike on isku vasten kasvoja kaikille niille skeptikoille, kyynikoille ja lannistuneille ihmisille niin sanotussa “vasemmistossa”, jotka ovat säälittävällä tavalla valittaneet fasismin, taantumuksen ja bonapartismin noususta koko vuoden.
Porvarillisten instituutioiden uskottavuuden romahtaminen kapitalismin orgaanisen kriisin seurauksena on synnyttänyt syvän järjestelmänvastaisen mielialan. Koska “vasemmisto” on täysin epäonnistunut, tämä mieliala on monissa tapauksissa näyttäytynyt oikeistodemagogien nousuna, jotka ovat sitten ohjanneet vihan taantumukselliseen suuntaan – syyllistäen siirtolaisia ja vasemmistoa jne. Melonin hallitus on tästä tyypillinen esimerkki.
Se ei kuitenkaan ole väistämätön lopputulos – tilaisuuden tullen sama mieliala voi purkautua (ja on jo purkautunut) luokkataistelun räjähdyksenä. Se on ainoa todellinen tapa taistella oikeistoa ja taantumusta vastaan: taistelemalla päättäväisesti luokkapohjaisesti – ei kulttuurisodilla, ei abstraktilla ‘demokratian puolustamisella’ tai ‘instituutioiden’ tai ‘tasavallan’ puolustamisella, vaan luokkataistelulla koko kapitalistista järjestelmää vastaan!
Kuudentena piirteenä on Italian räjähdysmäisen liikehdinnän nousu Flotilla-kysymykseen sekä Gazan kansanmurhaa vastaan, mutta sen juuret ovat kuitenkin syvemmällä. Gaza on toiminut liikkeellepanevana voimana laajalle protestiliikkeelle, joka oli ollut kypsymässä jo pitkään. Vuosia jatkunut leikkauspolitiikka, sosiaalimenojen supistukset, hyökkäykset terveydenhuoltoa ja koulutusta vastaan, elintason heikkeneminen, työelämän riiston kiristyminen, työn epävarmuuden kasvu… kaikki nämä sosiaaliset ja taloudelliset paineet olivat kasaantuneet ja etsivät kuumeisesti purkautumiskanavaa. Myös Suomessa hallituspuolueet Vasemmistoliittoa myöten ovat toteuttaneet samanlaisia toimia vuodesta 2008 lähtien.
Kapitalistisen järjestelmän kanssa avioituneet ammattiyhdistysjohtajat pelkäsivät kuollakseen tarjota sellaista kanavaa. Kasaantunut paine purkautui Palestiina-kysymyksen kautta, mutta todellisuudessa kyseessä oli myös laaja kansannousu oikeistohallitusta ja koko järjestelmää vastaan. Liike on vapauttanut voimia, joita johtajat eivät kykene hallitsemaan.
Italiassa liike Gazan kansanmurhaa vastaan on vahvistunut jatkuvasti: syyskuun 22. päivän joukkoliikkeestä lokakuun 3. päivän yleislakkoon ja valtavaan mielenosoitukseen Roomassa. Jossain vaiheessa tämä liikkeen vaihe väistämättä hiipuu, mutta sen vaikutus tulee olemaan pitkäkestoinen ja ulottuu Palestiina-solidaarisuuden ulkopuolellekin – se tulee leviämään kaikkiin työntekijöiden ja nuorison taistelun osa-alueisiin, mukaan lukien palkoista ja työehdoista taisteluun.
Työläiset ja nuoret ovat saaneet esimakua omasta voimastaan suhteessa hallitukseen ja työnantajiin. Nyt he ovat itsevarmoja, ja tämä itseluottamus todennäköisesti vie heidät hyökkäykseen myös muilla rintamilla. Kuten toverimme Italian PCR:ssä toteavat: “pato on murtunut.”
Z-sukupolven vallankumouksen kansainväliset virtaukset
Nämä tapahtumat merkitsevät Euroopan kehittyneiden kapitalististen maiden työväenluokan ja nuorison liittymisen maailmanlaajuiseen ”Z-sukupolven vallankumoukseen”, joka on viimeisen kuukauden aikana ravisuttanut maata toisensa jälkeen (kuten Indonesiaa, Nepalia, Itä-Timoria, Filippiinejä, Madagaskaria, Marokkoa, Paraguayta, Ecuadoria, sekä Perua).
Maailmassa on sukupolvi nuoria, jotka varttuivat vuoden 2008 kapitalistisen kriisin jälkeen – aikana, jota ovat leimanneet leikkauspolitiikka, joukkoliikkeet ja vallankumoukset, COVID-19-pandemian vaikutukset, ympäristökriisi, syvenevä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä, sodat ja militarismi. Näiden tekijöiden yhdistelmä on johtanut kaikkien porvarillisten instituutioiden ja puolueiden, kapitalistisen valtamedian, parlamenttien ja muiden uskottavuuden rapautumiseen.
Viha kapitalistisen järjestelmän kriisiä ja sen moninaisia ilmenemismuotoja kohtaan on nyt purkautunut maailmanlaajuiseksi sarjaksi joukkoliikkeitä, kapinoita, kansannousuja ja vallankumouksia. Tämä on merkittävä käänne maailman tilanteessa. Nuoret ovat tämän liikkeen eturintamassa, ja heidän lähestymistapansa on vaistomaisesti internationalistinen – he oppivat toistensa liikkeistä ja saavat niistä inspiraatiota. Tämä näkyy samojen iskulauseiden ja tunnusten käytössä, mukaanlukien One Piece- animen Olkihattupiraattien lipun esiintyminen mielenosoituksissa.
Ainoastaan “virallisen vasemmiston” täydellinen kyvyttömyys estää näitä liikkeitä etenemästä vielä pidemmälle – tai silloin kun ne saavuttavat vallankumouksellisen vaiheen ja kaatavat hallituksia tai hallintojärjestelmiä, ne ohjataan takaisin kosmeettisiin uudistuksiin byrokratian huipulla ilman, että mikään pohjimmiltaan muuttuu.
Massat ovat osoittaneet kerta toisensa jälkeen valtavaa päättäväisyyttä ja rohkeutta taistelussa, kun siihen on tarjoutunut tilaisuus – joskus täysin yhtäkkisesti ja ylivoimaisia esteitä vastaan. Kaikista niistä on kuitenkin räikeästi puuttunut todellinen vallankumouksellinen johtajuus, joka kykenisi viemään liikkeet ratkaisevaan voittoon. Tällaisen vallankumouksellisen kommunistisen johtajuuden rakentaminen on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan!
Kuinka vapauttaa Palestiina
Italian yleislakko edustaa Palestiinan solidaarisuusliikkeen korkeinta vaihetta ja toimii innoituksena työläisille ja nuorisolle kaikkialla maailmassa. Italiassa mobilisaation paine – työläisten ja nuorison liikkeelle nousu – on muuttanut voimasuhteita täysin. Oikeistohallitus on ajettu puolustuskannalle.
CGIL:n ja Demokraattisen puolueen (entinen Italian kommunistinen puolue) johtajien on pakko kääntyä vasemmalle syrjäyttämisen pelossa. Aloite on nyt joukkoliikkeen käsissä. Nyt on aika edetä ja mennä pidemmälle. Liikkeen tulisi esittää joukko konkreettisia vaatimuksia (esim. täydellinen ase- ja kauppasaarto Israeliin, diplomaattisuhteiden katkaisu jne.) ja uhata 48 tunnin lakolla, ellei vaatimuksia täytetä ajoissa.
Italian yleislakko näyttää suunnan Palestiinan solidaarisuusliikkeelle kaikkialla: lakot, massan suora toiminta, kaiken pysäyttäminen, työläisten boikotti – nämä ovat ne toimintatavat, jotka on otettava käyttöön.
Genovan satamatyöläiskonferenssi antoi vetoomuksen koko Euroopan ja Välimeren alueen satamatyöläisten yhteisestä toimintapäivästä kansanmurhaa vastaan. Tämä on erinomainen aloite, joka voi toimia perustana kansainväliselle työväen Israel-boikotille, johon osallistuisivat satamatyöläisten lisäksi muutkin kuljetusalan työntekijät sekä ase- ja puolustusteollisuuden työntekijät.
Useat tekijät ovat vaikuttaneet Trumpin yritykseen edistää jonkinlaista ‘rauhansopimusta’ Gazassa vastoin Netanyahun tahtoa. Tämän kannanoton tarkoitus ei ole käsitellä niitä yksityiskohtaisesti, riittää vain sen toteaminen, että – erityisesti Italian – massaliikkeen räjähdys kansanmurhaa vastaan on selvästi vaikuttanut tilanteeseen.
Sekä Marco Rubio että Trump itse ovat myöntäneet tämän todetessaan “Israelin kansainvälisen eristämisen olevan yksi syy siihen, miksi Gazan sodan on loputtava”. Yhdysvaltain imperialismia sekä Israelin eurooppalaisia liittolaisia ja tukijoita kalvaa kuolemanpelko siitä, mitä vallankumouksellisia seurauksia Gazan kansanmurhalla voi olla heidän tukemiensa taantumuksellisten arabihallintojen sisällä – sekä radikalisoivasta vaikutuksesta kotimaissansa.
Sanokaamme selvästi: Trumpin Gazaa koskeva suunnitelma on ansa! Palestiinalaisille tarjotaan ‘valintaa’, joka ei ole mikään valinta – kansanmurhan ja etnisen puhdistuksen tai Trumpin ja Tony Blairin hallitseman siirtomaahallintomallin välillä. Se on epäonnistuneita Oslon sopimuksia vieläkin julmempi.
Palestiina voi vapautua vain vallankumouksellisin keinoin, alkaen taantumuksellisten arabien ja muslimimaiden hallitusten kaatamisesta, jotka toimivat sen sortamisen välttämättöminä rikoskumppaneina. Egyptin, Jordanian, Libanonin, Turkin ja Saudi-Arabian työläisten, nuorten ja köyhien on otettava oppia Italian yleislakosta ja seurattava sen esimerkkiä!
Taistelua Palestiinan puolesta ei voi pitää erillään muusta taistelusta. Länsimaissa se on ensisijaisesti taistelua omia imperialistisia, suoraan osallisina Gazan kansanmurhassa olevia hallituksiamme vastaan. Nämä samat hallitukset kurjistavat työläisiä ja nuoria julmalla leikkauspolitiikalla ja samalla vaativat valtavia lisäyksiä sotilasmenoihin.
Taistelu Gazan kansanmurhaa vastaan täytyy liittää kotimaiseen taisteluun leikkauksia vastaan. Italialaisten käyttämät taistelun menetelmät eivät ole ainoastaan ainoa tie eteenpäin Palestiinan solidaarisuusliikkeelle, vaan koko työväen ja nuorison liikkeelle; palkkojen ja työehtojen puolesta, asumisen puolesta, sotilasmenoja vastaan ja julkisen terveydenhuollon ja koulutuksen puolesta!
Lokakuun 3. päivän yleislakko ja laajemmin koko Italian Punainen syyskuu 2025 ovat valtava innoituksen lähde. Meidän velvollisuutemme on ottaa siitä kaikki tarvittavat opit ja soveltaa ne käytäntöön!
