Tätä kirjoittaessa Ison-Britannian pääministeri “Sir” Keir Starmer on juuri ilmoittanut erostaan pääministerin paikalta. Suomen seuraavat eduskuntavaalit ovat edessä ensi vuoden alkupuolella. Vahvoilla seuraavaksi pääministeriksi on Suomen sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Antti Lindtman. Puoluelähteet kertoivat hiljattain Helsingin Sanomille, että Lindtman pitää Starmerin parlamenttivaalivoittoa esikuvana itselleen. Jo tuolloin Starmer oli Ison-Britannian historian epäsuosituin pääministeri, alempana kuin jopa Margaret Thatcher. Mielestämme tämä on jo riittävä syy epäillä, että Lindtmanista tulee kenties vielä esikuvaansakin heikompi pääministeri heti ensimmäisestä päivästä vaalien jälkeen. Tällaisella arviointikyvyllä varustettu pääministeri on työväenluokalle täysin hyödytön ja kaiken hyvän lisäksi todennäköisesti hyökkää sitä vastaan nykyisen hallituksen tavoin. Starmerin kabinetin tavoin Lindtmanin hallituksesta tulee mitä todennäköisimmin kriisihallitus ja työläisten on syytä varautua tähän.
Sekä SDP että Vasemmistoliitto ovat profiloituneet Suomessa EU-myönteisiksi puolueiksi. Ne väittävät nojaavansa EU:hun mm. ihmisoikeuksien edistämisessä, työntekijöiden oikeuksien puolustamisessa ja yleisesti kaikessa hyvässä ja kauniissa. Euroopan unioni ei kuitenkaan ole mikään “rauhanprojekti” niin kuin Suomen työläisille valehdellaan, vaan kyseessä on imperialistinen blokki, joka tällä hetkellä kiihdyttää militarismia ja asevarustelua väitettyä Venäjän uhkaa vastaan. USA:n mahdollinen vetäytyminen Euroopasta lisää hallitsevien luokkien painetta Euroopassa nostaa puolustusbudjetteja jyrkästi, tietenkin työläisten elintason kustannuksella. Sosiaalimenoista, koulutuksesta ja terveydenhuollosta leikataan samalla kun porvaristo hankkii lisää aseita eli “kallista romurautaa” järjestömme perustajan Ted Grantin sanoin.
Euroopan unioni on tuomittu umpikujaan, kuten koko kriisiytynyt imperialistinen järjestelmä. Eurooppa koostuu tilkkutäkistä pieniä hallitsevia luokkia, joiden intressit monessa kohtaa ovat ristikkäisiä. Helsingin Sanomat kaiken maailman “asiantuntijoineen” ja “analyytikkoineen” voivat perätä “Euroopan yhtenäisyyttä” tai “EU:n rivien suoristamista”. Kapitalismin luonne tekee tämän kuitenkin objektiivisesti mahdottomaksi. SDP, Vasemmistoliitto ja ammattiliittojen byrokraattinen johto joko eivät ymmärrä tätä tai tietoisesti valehtelevat tilanteesta Suomen työväenluokalle. Epäilemättä tulevien vaalien allakin kuulemme jälleen jos jonkin sorttista tekopyhää jankuttamista EU:sta kaiken muka parantavana voimana. Marxistit tietävät, että tämä on puhdasta haihattelua.
Vain hieman kärjistäen voi sanoa, ettei Suomessa ole varsinaista vasemmistoa, kun vasemmistolla tarkoitetaan poliittista vastavoimaa kapitalismille. Mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa vilisee jos jonkin sorttista “antikapitalistia” ja puhetta “vastarinnasta”, mutta eikö välillä olisi syytä pysähtyä miettimään positiiviselta kannalta, mitä me, työläiset ja suomalaisten enemmistö, haluamme? Jonkin asian vastustaminen tai aggressiivinen kritisoiminenkaan ei ole varsinaisesti mikään poliittinen ohjelma. Poliittisen ohjelman tulisi sisältää myös positiivisia vaatimuksia, jotka eivät ole vain puolihenkisiä, ympäripyöreitä lupauksia peruuttaa osa jo toteutetuista työväenluokan sortotoimista, kuten lakkojen rajoitukset tai irtisanomisten helpottaminen. Ammattiliittojen jäsenmaksujen verovapauden palauttaminen ei varsinaisesti ratkaise Suomen työläisten jyrkästi alenevan elintason ongelmaa.
Vallankumoukselliset kommunistit on perustettu korjaamaan tämä.
Me emme vielä ole riittävän suuri järjestö noustaksemme työväenluokan näköpiiriin, mutta sinä, joka luet näitä rivejä, olet jo todennäköisesti vetänyt pidemmälle meneviä johtopäätöksiä kuin SDP:n perusäänestäjä tai jopa ammattiliiton luottamushenkilö. Teitä on Suomessa tuhansia ja tuhansia. Kutsumme sinunlaisiasi ihmisiä “edistyneimmäksi kerrokseksi” työläisiä, nuoria ja opiskelijoita. Kyseessä ei ole mikään moraalinen kunniamerkki tai arvio, että olisit jotenkin luontaisesti parempi kuin suurin osa ihmisistä. Tarkoitamme edistyneellä kerroksella sitä joukkoa, joka on vielä liian pieni vaikuttamaan yhteiskunnan suuntaan merkittävällä tavalla, mutta joka näkee muita pidemmälle, joka on vetänyt muita pidemmälle menevät johtopäätökset. Ehkä jopa vallankumoukselliset johtopäätökset.
Fakta nimittäin on, että päästäksemme tästä umpikujasta, johon koko ihmiskunta on kapitalismin alla joutunut, tarvitaan vallankumous. Tarvitaan sosialistinen vallankumous, joka tarkoittaa ensimmäistä askelta kohti kommunismia, koko maailman kattavaa luokatonta yhteiskuntaa. Kun tämän ymmärtää, vaikka ilman marxismiakin, on jo varsin pitkällä siinä poliittisen tietoisuuden kehityksessä, joka tapahtuu väistämättä yhä laajemmissa työläiskerroksissa kapitalismin kriisin edetessä.
Jotta voimme tarjota aidon poliittisen vaihtoehdon SDP:n ja Vasemmistoliiton kädenlämpöiselle, luokkayhteistyön tahraamalle reformismille, meidän on kasvettava järjestönä. Meidän on rekrytoitava riveihimme sinun kaltaisesi ihmiset, jotka haluavat tehdä jotain tilanteelle, eivät vain kritisoida yhä pahenevaa tilannetta voimattomasti internetissä tai kehää kiertävissä keskustelutilaisuuksissa. Meidän on rekrytoitava ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan kohtalonsa omiin käsiinsä ja käymään ammattivallankumouksellisen tielle. Meidän on järjestönä oltava mahdollisimman vahvoissa asemissa, kun massat vetävät nämä samat johtopäätökset. Ja massat aivan varmasti vetävät nämä johtopäätökset, sillä kapitalismin kultakausi on jo kaukana takana ja edessä on vain lisääntyviä hyökkäyksiä työväenluokkaa vastaan.
Työväenluokka vielä vastaa kovaan kovalla.
Sosialidemokraatti tarkoitti joskus vallankumouksellista, niin epäuskottavalta kuin se kenties Suomen sosialidemokraattisen puolueen toimintaa seuranneesta saattaa kuulostaakin. Lenin aloitti venäläisenä sosialidemokraattina. Rosa Luxemburg ja Karl Liebknecht olivat sosialidemokraatteja. Trotski oli sosialidemokraatti.
Antti Lindtmanille ja hänen klikilleen erityisen kiusallinen fakta on, että se todella on Suomen sosialidemokraattinen puolue, joka käynnisti porvariston kammoksuman “punakapinan” eli Suomen vallankumouksen vuoden 1918 alussa. Toki tämä fakta on kiusallinen myös Minja Koskelan Vasemmistoliitolle, mutta heidän nimeään ei kuitenkaan voi suoraan yhdistää tähän kiistatta vallankumoukselliseen menneisyyteen. Vasemmistoliiton trauma puolestaan on, että sen juuret, jälleen objektiivisen historiallisesti, ovat stalinistisessa Suomen kommunistisessa puolueessa toisen maailmansodan jälkeisellä kaudella.
Koska molemmat puolueet ovat juuriaan myöten epärehellisiä ja periaatteettomia, ne joutuvat jatkuvasti olemaan puolustuskannalla porvaristoon nähden. Ne toisaalta perustavat merkittävän osan uskottavuuttaan ja legitimiteettiään historiaansa työväenliikkeessä, mutta samalla joutuvat kiistämään sen. Tämä ei voi näyttäytyä työläisille muuna kuin mitä se on: epärehellisyytenä ja pelkuruutena.
Tätä kiemurtelua, lieroilua, tekopyhyyttä ja valehtelua vastaan Vallankumoukselliset kommunistit osana Vallankumouksellista kommunistista internationaalia asettaa oman tahrattoman vallankumouksellisen marxismin punalippunsa.
Massojen tietoisuus ei liiku käskystä eikä myöskään lineaarisesti ylös tai alas. Kun saavutetaan keikahduspiste, massojen tietoisuudessa nähdään valtavia loikkia. Tietoisuuden kehitys massojen tasolla noudattaa omia lainalaisuuksiaan, joita marxismin menetelmä eli historiallinen materialismi tutkii. Näin ollen Suomen pinnalta tyynen yhteiskunnan syvissä kerroksissa jo nyt raivo, pettymys, epäoikeudenmukaisuuden tunne ja luokkaviha vahvistuvat. Kyse on vain siitä, milloin nämä alkuvoimat murtautuvat pinnan läpi ehkä räjähdysmäisessäkin vallankumouksellisen tietoisuuden purkauksessa.
Tuleva todennäköinen SDP-johtoinen Lindtmanin hallitus on yksi lenkki tässä tietoisuuden kehittymisen ketjussa. Työläiset vetävät johtopäätöksiä oman katkeran kokemuksensa pohjalta, kun SDP:n sekä Vasemmistoliiton valheet paljastuvat heille. Kuten Raamatussa sanotaan: mikä tehdään pimeässä, tuodaan valoon. Kapitalismin kriisi ei anna Lindtmanin hallitukselle vaihtoehtoja. Orpon ja Purran politiikka jatkuu, leikkaukset, militarismi ja työväenluokan elintason alentaminen jatkuvat. Sorto jatkuu.
Vallankumoukselliset kommunistit aikoo taistella Suomen työläisten rinnalla askel askeleelta ja selittää marxismin pohjalta tilanteen sekä sen, mitä on tehtävä, jotta he saavuttavat ne päämäärät, jotka he tosiasiallisesti haluavat saavuttaa.
Me selitämme heille, että niitä ei voi saavuttaa ilman kapitalismin tuhoa.
Mutta ensin meidän on saatava uusia jäseniä ja kasvettava.
Liity siis Vallankumouksellisiin kommunisteihin, liity luokkataisteluun työväenluokan ja koko ihmiskunnan vapauttamiseksi!
Ei luottamusta sosialidemokraatteihin tai Vasemmistoliittoon!
Työväenluokan itsenäisen luokka-aseman puolesta!
Kohti sosialistista Suomea!
