Sadattuhannet ihmiset Pakistanin hallinnoimassa Kashmirissa, jota kutsutaan tavallisesti Azad Kashmiriksi, kirjoittavat uutta lukua historiaan rohkeudellaan ja sankaruudellaan samaan aikaan, kun Pakistanin valtio harjoittaa yhtä julmimmista sortokampanjoista, joita viime vuosina on nähty.
Azad Kashmirin Awami Action Committee (AAC) johtaa historiallista pitkää marssia kohti Muzaffarabadia puskeakseen vaatimustensa toteuttamista. Viimeisten kolmen vuoden aikana Azad Kashmirin ja Pakistanin hallitukset ovat aiempien pitkien marssien seurauksena hyväksyneet nämä vaatimukset. Niitä ei kuitenkaan ole vieläkään pantu täytäntöön.
Tällä kertaa valtion viranomaiset ovat päättäneet murskata tämän joukkoliikkeen massateloituksilla ja raa’alla sorrolla. Ne ovat ylittäneet kaikki viime vuosikymmenten julmuuksien rajat.
Pitkän marssin oli määrä alkaa eri puolilta Azad Kashmiria 9. kesäkuuta ja edetä useiden kaupunkien kautta Muzaffarabadiin. Viranomaiset käynnistivät kuitenkin terrorikampanjansa jo 5. kesäkuuta, kun liikkeen yksi keskeisistä johtajista, Sardar Umar Nazir, ammuttiin poliisin tarkastuspisteellä Rawlakotin lähellä. Kuin ihmeen kaupalla hän selvisi luodin vain hipaistua hänen korvaansa. Mutta hänen autoaan kuljettanut pitkäaikainen aktivisti Shahzeb Habib tapettiin.
Aiemmin samana päivänä hallitus julisti AAC:n terroristijärjestöksi ja kielsi sen toiminnan. Samaan aikaan hallitus ilmoitti vaalien järjestämisestä, vaikka se oli aiemmin luvannut toteuttaa AAC:n esittämät vaaliuudistukset ennen vaaleja. Tätä lupausta ei kuitenkaan täytetty.
Kesäkuun 6. päivän iltana tuhannet ihmiset kokoontuivat Rawlakotiin osallistumaan Shahzeb Habibin hautajaisiin. Pakistanista saapuneet puolisotilaalliset joukot, kuten Rangers, Punjab Constabulary ja Frontier Constabulary, avasivat summittaisen tulen väkijoukkoa kohti murhaten kymmeniä ihmisiä.
Pakistanin valtion uusien käytäntöjen mukaan viranomaiset veivät joukkomurhissa surmattujen ihmisten ruumiit salaisiin paikkoihin. Joidenkin tietojen mukaan kyseisenä päivänä sai surmansa yli 100 ihmistä. Tämän jälkeen Rawlakotiin määrättiin ulkonaliikkumiskielto, ja “turvallisuusjoukot” ampuivat kaikkia, jotka rikkoivat sitä.
Pitkä marssi
Kaikesta tästä julmuudesta huolimatta pitkä marssi alkoi suunnitellusti 9. kesäkuuta, ja saattueet eri puolilta Azad Kashmiria lähtivät kohti Rawlakotia. Jokainen saattue joutui yhteenottoihin turvallisuusjoukkojen kanssa, joissa jälleen surmattiin kymmeniä ihmisiä.
Kotlissa ainakin kuusi ihmistä sai surmansa, kun turvallisuusjoukot avasivat tulen kokoontunutta väkijoukkoa kohti. Kun ihmiset kuljettivat haavoittuneita sairaalaan, turvallisuusjoukot seurasivat heitä ja avasivat tulen myös sairaalan sisällä. Siellä kuoli ja haavoittui lisää ihmisiä. Samankaltaisia julmuuksia nähtiin useilla muillakin paikkakunnilla. Tästä huolimatta kymmenettuhannet ihmiset onnistuivat pääsemään Rawlakotin rajamaille.
AAC:n johto ilmoitti aloittavansa istumamielenosoituksen Darekissa, Rawlakotin rajalla. Se vaati viranomaisia vetämään pois kaikki joukkonsa sekä kumoamaan kaikki AAC:hen kohdistetut toimet. Samalla johto vannoi, ettei liike taipuisi painostuksen edessä vaan jatkaisi taisteluaan, mikäli valtio kieltäytyisi suostumasta vaatimuksiin.
Istumamielenosoitus on jatkunut tähän päivään asti, ja yhteenotot mielenosoittajien ja viranomaisten välillä ovat jatkuneet päivittäin.
Kaikki julkinen ja taloudellinen toiminta Azad Kashmirissa on pysähtynyt lähes kokonaan 9. kesäkuuta lähtien. Teillä ei kulje liikennettä, ja kaikki kaupat sekä virastot ovat suljettuina. Täydellinen yleislakko on jatkunut keskeytyksettä jo lähes kuukauden ajan. Viranomaiset ovat yrittäneet kaikin keinoin murtaa lakon ja uhanneet kauppiaita vakavilla seurauksilla, mikäli nämä eivät avaa liikkeitään – erityisesti Muzaffarabadissa. Kaikki nämä yritykset ovat kuitenkin epäonnistuneet täysin.
Mielenosoittajat ovat myös sulkeneet Pakistanista kaikki Azad Kashmiriin johtavat sisääntuloreitit, eikä valtio ole onnistunut avaamaan niitä uudelleen. Näin he ovat käytännössä asettaneet oman saartonsa näihin kulkureitteihin. Vastatoimena valtio on estänyt kaikkien välttämättömien tarvikkeiden, kuten elintarvikkeiden, lääkkeiden ja muiden perustarvikkeiden, kuljetukset alueelle.
Pakistanin valtio pyrkii murtamaan lakon saartamalla kokonaan noin neljän miljoonan asukkaan väestön alueen. Mielenosoittajat ovat kuitenkin pysyneet uhmakkaina ja valmiina vastustamaan tätä sortoa, joka muistuttaa Israelin toimintatapaa Gazassa.
Pakistanin valtio on myös käynnistänyt propagandakampanjan valtakunnallisessa mediassa. Poliittiset johtajat ja mediavaikuttajat hyökkäävät joukkoliikettä vastaan päivästä toiseen. AAC:ta kutsutaan terroristijärjestöksi, jonka väitetään saavan rahoitusta Intialta. Lähes päivittäin julkaistaan valeuutisia muka uusista todisteista, joiden väitetään yhdistävän järjestön Intian valtioon.
Liikettä, jolla on Azad Kashmirin kansan ylivoimainen tuki, leimataan salaliitoksi Pakistania vastaan. Valtio on julistanut neljän keskeisen liikkeen johtajan kiinniotosta 10 miljoonan Pakistanin rupian suuruisen palkkion.
Kaikista näistä epätoivoisista yrityksistä huolimatta liikkeen kannatus kasvaa edelleen ja on saavuttanut ennennäkemättömän laajuuden. Erityisen merkittävää on ollut tuhansien naisten osallistuminen, mikä on auttanut kääntämään tilanteen liikkeen eduksi vaikeana aikana.
Kesäkuun 14. päivästä alkaen eri kaupungeissa järjestettiin naisten ja lasten mielenosoituksia, ja tuhannet naiset saapuivat Darekissa järjestettyyn pääasialliseen istumamielenosoitukseen. Naisaktivistien puheet olivat kaikkein taistelutahtoisimpia. Niissä naiset puhuivat avoimesti valmiudestaan uhrata henkensä tämän liikkeen puolesta ja ilmaisivat halukkuutensa vastustaa valtion harjoittamaa raakaa sortoa.
Liikkeellä on myös erittäin vahva tuki ympäri maailmaa asuvan kashmirilaisen diasporan keskuudessa. Lontoossa on järjestetty kaksi suurta mielenosoitusta Pakistanin suurlähetystön edustalla. Monet ammattiyhdistysaktiivit, parlamentin jäsenet sekä muut kashmirilaistaustaiset vaikuttajat ovat tukeneet liikettä ja vaatineet Pakistanin valtiota lopettamaan väkivallan sekä hyväksymään liikkeen vaatimukset.
Tästä huolimatta Pakistanin valtio yhdessä Azad Kashmirin hallituksen myötäilijöiden kanssa jatkaa edelleen rajuja hyökkäyksiä mielenosoittajia vastaan. Lähes joka toinen päivä saadaan tietoja uusista yhteenotoista, joissa aktivisteja saa surmansa.
AAC:n keskeinen johtaja Shaukat Nawaz Mir Muzaffarabadista pidätettiin viime viikolla hänen matkustaessaan salaa Rawlakotiin osoittaakseen solidaarisuutta liikkeelle. Sen jälkeen hänen olinpaikkansa on pysynyt tuntemattomana, eikä häntä ole vieläkään tuotu oikeuden eteen. Hänen pidätyksensä jälkeen eri puolilla Azad Kashmiria järjestettiin mielenosoituksia, ja liikkeen johto kutsui koolle laajat protestit ja istumamielenosoitukset 5. heinäkuuta. Kutsu sai historiallisen suuren vastakaiun.
Heinäkuun 5. päivän mielenosoitukset
Viranomaiset yrittivät murskata 5. heinäkuuta järjestetyt mielenosoitukset ja tukahduttaa koko liikkeen. Aiemmin, yöllä 3. heinäkuuta he käynnistivät laajan hyökkäyksen Darekin pääasiallista istumamielenosoitusta vastaan. Useita tuhansia turvallisuusjoukkojen jäseniä eteni Rawlakotin kaupungista kohti mielenosoitusaluetta kymmenien panssaroitujen ajoneuvojen tukemina tarkoituksenaan hyökätä leiriin ja surmata kaikki siellä olleet.
Aktivistit estivät hyökkäyksen kaatamalla puita tielle ja pystyttämällä niistä esteitä. Hyökkääjät joutuivat vetäytymään epäonnistuneina, mutta paluumatkallaan he ampuivat ilmaan yli tunnin ajan.
Huomionarvoista oli, että laukaukset kuultuaan ympäröivällä alueella nukkuneet ihmiset juoksivat kohti istumamielenosoitusta liittyäkseen puolustamaan sitä turvallisuusjoukkojen hyökkäystä vastaan.
Tämä on selvä osoitus niiden arviolta sadantuhannen ihmisen sitoutumisesta, jotka ovat osallistuneet näihin istumamielenosoituksiin lähes kuukauden ajan. He eivät säikähdä raskasta aseiden käyttöä, vaan ovat valmiita kohtaamaan vastustajansa suoraan.
Koko tapahtuma antoi liikkeelle uutta voimaa, ja 5. heinäkuuta sadattuhannet ihmiset osallistuivat mielenosoituksiin ja istumamielenosoituksiin eri puolilla Azad Kashmiria. Turvallisuusjoukkojen ja mielenosoittajien välillä käytiin yhteenottoja lähes jokaisessa kaupungissa. Jälleen kymmeniä mielenosoittajia sai surmansa.
Erään raportin mukaan vauva ammuttiin kuoliaaksi äitinsä syliin mielenosoituksen aikana. Pitkäaikainen aktivisti sai surmansa Mirpurissa, ja myös Muzaffarabadissa käytiin ankaria yhteenottoja turvallisuusjoukkojen kanssa.
Darekin pääasiallisessa istumamielenosoituksessa – johon osallistui yli 150 000 ihmistä – pidetyt puheet olivat koko kuluneen kuukauden radikaaleimpia. Kaikki paikalla olleet vannoivat jatkavansa taistelua loppuun asti. Myös Inqalabi Communist Party Kashmirin edustaja, toveri Hina Zain, puhui mielenosoittajille. Hän totesi, että Pakistanin ja koko maailman työväenluokka tukee tätä liikettä ja että taistelua on vietävä eteenpäin kohti voittoa – voittoa, joka olisi kaikkien maailman työläisten voitto.
AAC:n johto antoi hallitukselle jälleen kolme päivää aikaa täyttää liikkeen vaatimukset ja ilmoitti esittelevänsä seuraavat toimenpiteensä 9. heinäkuuta.
Suunta tästä eteenpäin
Tämä liike on saavuttanut ratkaisevan käännekohdan luokille, jotka seisovat vastakkain vihollisina taistelulinjojen eri puolilla. Pakistanin valtio on käyttänyt kaikkia mahdollisia keinoja murskatakseen liikkeen, mutta toistaiseksi se on epäonnistunut siinä.
Se on turvautunut turmeltuneiden poliittisten puolueiden harjoittamaan propagandaan ja parlamentaarisiin toimenpiteisiin liikettä vastaan, mutta jokainen yritys on epäonnistunut. Nämä poliittiset puolueet eivät kykene järjestämään missään Azad Kashmirissa edes muutaman sadan ihmisen kokousta, ja silti ne ovat vallassa sekä valmistautuvat palaamaan samaan parlamenttiin näennäisvaalien jälkeen, jotka on määrä järjestää 27. heinäkuuta. Jotkut poliitikot, mukaan lukien entinen pääministeri, ovat joutuneet väkijoukkojen pahoinpitelemiksi yrittäessään saapua omaan vaalipiiriinsä.
Oikeuslaitoksen, byrokratian ja kaikkien muiden valtion instituutioiden rappio on paljastunut täydellisesti. Kaikki voivat nähdä, että ne ovat avoimesti Kashmirin kansan vihollisia.
Pakistan on aina esiintynyt kashmirilaisten oikeuksien puolustajana ja syyttänyt Intian valtiota Intian hallinnoiman Kashmirin asukkaiden sortamisesta. Nyt kaikki puheet Pakistanin valtion osoittamasta ”solidaarisuudesta” kashmirilaisia veljiä ja sisaria kohtaan ovat paljastuneet tekopyhiksi. Tämä retoriikka on ollut yksi Pakistanin valtion keskeisistä ideologisista tukipilareista viimeisten seitsemän vuosikymmenen ajan.
Nyt Pakistanin valtio toteuttaa Azad Kashmirissa samanlaisia julmuuksia kuin Intian valtio on toteuttanut miehittämässään Kashmirin osassa viimeisten seitsemän vuosikymmenen ajan.
Vuonna 2019 Intian valtio käytti hauliaseita mielenosoittajia vastaan Srinagarissa ja muissa kaupungeissa sen jälkeen, kun Modin autoritaarinen hallitus kumosi Intian perustuslaissa Kashmirille taatun erityisaseman. Viime kuussa myös Pakistanin valtio käytti niitä Rawlakotissa mielenosoittajia vastaan. Aiemmin Pakistan oli kansainvälisillä foorumeilla tuominnut Intian hauliaseiden käytön mielenosoittajia vastaan.
Monet Intian hallinnoiman Kashmirin aktivistit ja poliittiset johtajat, joita oli aiemmin pidetty Pakistan-myönteisinä, ovat myös tuominneet Pakistanin valtion harjoittaman väkivallan. Tämä osoittaa, että Pakistanin valtionjohto taistelee olemassaolostaan ja uskoo, että liikkeen uusi voitto heikentäisi ratkaisevasti valtion auktoriteettia.
AAC:n on otettava valta
Toisaalta liike on nyt kasvanut perusoikeuksien puolustamiseen keskittyneestä joukkoliikkeestä liikkeeksi, jolla on mahdollisuus ottaa valta omiin käsiinsä.
Jos AAC:n johto marssisi satojentuhansien ihmisten kärjessä Rawlakotin kaupunkiin ja kävisi ratkaisevan taistelun tuhansien vahvuisia turvallisuusjoukkoja vastaan ottaakseen kaupungin takaisin hallintaansa, tilanne muuttuisi ratkaisevasti. Ihmiset eri puolilla Azad Kashmiria painostavat johtoa etenemään tähän suuntaan: valtaamaan Rawlakotin ja marssimaan sen jälkeen kohti Muzaffarabadia.
AAC:n johto suhtautuu tähän haluttomasti, koska se pelkää taistelun vaativan paljon ihmishenkiä. Se vetoaa viranomaisiin rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi neuvottelujen kautta. Tilanne on kuitenkin saavuttanut pisteen, josta ei ole paluuta. Jos liike tässä vaiheessa kärsii tappion, valtion viranomaiset päästävät helvetin valloilleen. He tappavat satoja aktivisteja ja pidättävät tuhansia terrorismisyytteillä.
Jo nyt monien aktivistien koteihin tehdään päivittäin ratsioita, ja taloja tuhotaan puskutraktoreilla. Näissä operaatioissa kodeissa asuvia naisia nöyryytetään. Viranomaiset esittävät joka päivä uusia uhkauksia. Mediakampanja käy yhä myrkyllisemmäksi. Solidaarisuustoimintaan eri puolilla Pakistania ja sosiaalisessa mediassa vastataan raa’alla voimankäytöllä, ja joitakin aktivisteja on pidätetty tai uhkailtu pelkästään pienten solidaarisuusmielenosoitusten järjestämisestä.
Tässä tilanteessa ainoa mahdollinen tapa edetä on siirtyä Rawlakotin kaupunkiin ja käydä ratkaiseva taistelu sen hallinnasta. Istumamielenosoitusta ei voida jatkaa loputtomiin, eikä johto voi määräämättömän pitkään tyytyä kutsumaan koolle uusia protesteja ja istumamielenosoituksia. Johdon epäröinti tässä asiassa voi koitua kohtalokkaaksi koko liikkeelle, ja sillä olisi vakavia seurauksia paitsi Azad Kashmirin myös koko Pakistanin työväenluokalle.
Toisaalta jos johto kehottaisi ihmisiä valtaamaan Rawlakotin kaupungin Pakistanista lähetetyiltä turvallisuusjoukoilta, se saisi valtavan kannatuksen, ja sadattuhannet ihmiset – myös naiset ja lapset – liittyisivät taisteluun.
Voitto tässä ratkaisevassa taistelussa muuttaisi koko poliittisen tilanteen ja nostaisi esiin kysymyksen valtiovallasta. Tällöin AAC:n johdon tulisi julistautua uudeksi hallitukseksi ja marssia Muzaffarabadiin ottamaan valta omiin käsiinsä. Todellisuudessa johdolla on jo valta muodostaa hallitus, mutta se ei ole sitä tehnyt.
Heti kun johto ilmoittaa aikovansa ottaa vallan, sen tulisi myös julkistaa ohjelmansa, johon kuuluvat maksuton terveydenhuolto, koulutus kaikille, julkisilla varoilla elävien virkamiesten ja poliitikkojen ylellisen elämäntavan lopettaminen, työpaikka kaikille sekä yleinen eläkejärjestelmä.
Nämä toimenpiteet saisivat valtavan tuen Pakistanin työväenluokalta. Uusi hallitus nauttisi ylivoimaista kansansuosiota. Uuden hallituksen tulisi myös tuomita imperialistiset suurvallat ja niiden instituutiot, mukaan lukien YK ja muut kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt. Sen tulisi vedota kansainväliseen työväenluokkaan solidaarisuuden osoittamiseksi.
Sen tulisi kutsua eri maiden ammattiyhdistysten edustajat ilmaisemaan tukensa tälle liikkeelle alkaen Pakistanin työntekijöistä. Liikkeen lopullinen voitto on mahdollinen vain, jos kapitalistinen järjestelmä syrjäytetään sosialistisella vallankumouksella, ei ainoastaan Azad Kashmirissa, vaan koko Intian niemimaalla.
On perustettava sosialistinen federaatio, joka ei ainoastaan lopeta kashmirilaisten kansallista sortoa lopullisesti, vaan vapauttaa myös kymmenet miljoonat ihmiset tällä alueella kurjuudesta, köyhyydestä, loputtomista sodista ja verenvuodatuksesta.
Kaikki nämä toimet ovat tässä tilanteessa täysin mahdollisia. Jokainen Azad Kashmirissa tuntee sen suonissaan, jokaisessa veripisarassaan. Mutta nämä rohkeat ja radikaalit toimet vaativat johtoa, jolla on laaja näkemys ja vallankumouksellista päättäväisyyttä.
Olemme nähneet viime vuosien joukkoliikkeitä Sri Lankassa, Bangladeshissa ja Nepalissa. Jokaisessa niistä epäsuositut hallitukset syrjäytettiin, kun joukkoliikkeet nousivat vaatimaan radikaaleja ratkaisuja kansan ongelmiin. Yhdessäkään tapauksessa ihmiset eivät kuitenkaan onnistuneet järjestäytymään ja ottamaan valtaa omiin käsiinsä. Seurauksena hallitusten vaihtuminen ei ole tuonut kansalle helpotusta. Azad Kashmirissa tämä mahdollisuus on kuitenkin olemassa – tulevina päivinä nähdään, voiko siitä tulla todellisuutta.
RCP:n toverit osallistuvat tähän liikkeeseen ja vievät tätä sanomaa ihmisille. He kuuluvat niihin, jotka kohtaavat valtion harjoittamaa väkivaltaa, ja osallistuvat liikkeen käytännön järjestelyihin ja muihin tehtäviin. Puolueen naistovereilla on ollut keskeinen rooli naisten mobilisoimisessa sekä konservatiivisten voimien vastustamisessa tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tulevina päivinä toverimme ovat valmiita täyttämään kaikki vallankumoukselliset velvollisuudet ja tekemään kaikki tarvittavat uhraukset liikkeen voiton varmistamiseksi.
Vetoamme kaikkiin RCI:n tovereihin ja maailman työntekijöihin: tukekaa tätä liikettä ja tuomitkaa Pakistanin valtion harjoittama julmuus.
Vääryys yhtä kohtaan on vääryys kaikkia kohtaan!
Kohti voittoa Azad Kashmirissa!
Maailman työläiset, liittykää yhteen!
