Saatesanat artikkelin suomennokseen:
Vallankumoukselliset kommunistit Suomessa on valmis keskustelemaan kaikista poliittisista kysymyksistä ja erimielisyyksistä avoimen toverillisuuden ja luokkasolidaarisuuden hengessä. Valitettavasti poliittiset vastustajamme myös työväenluokan järjestöjen piirissä ovat valmiita käyttämään alhaisia mustamaalaamiseen, valeisiin ja perusteettomiin nimettömiin syytöksiin perustuvia menetelmiä joskus vaikeasti ymmärrettävässä taistelussaan luokkalinjan samalla puolella olevia vallankumouksellisia järjestöjä vastaan. Julkaisemme artikkelin Ruotsin osastoamme vastaan käydystä lokakampanjasta esimerkkinä siitä, miten mekin aiomme tarvittaessa vastata näihin perättömiin ja hatarasti perusteltuihin syytöksiin ja hyökkäyksiin.
Israelin kansanmurha Gazassa, militarismi, rasismin lietsonta, köyhyys ja nälkä. On paljon asioita, joita vastaan vasemmistolaisen organisaation tulisi taistella. Mutta Ung Vänsterin, RKU:n ja SUF:n sisäisille ryhmille näyttää olevan jokin, joka ylittää tärkeydessä kaiken tämän: RKP:tä (Revolutionära kommunistiska partiet, Vallankumouksellisen kommunistisen internationaalin Ruotsin osasto) vastaan taisteleminen.
“Kivitä paikallinen raiskausfanaatikkosi :)”
“Jokainen päivä on hyvä päivä vandalisoida RKP:n julisteita!”
“🔥⛏️trotskistit ulos”
Tältä näyttää SUF:n Instagram-tileillä. Yhdessä viestissä he polttavat RKP-tarroja. Toisessa he repivät RKP:n julisteita alas. RKU:n ja Ung Vänsterin jäsenet kannustavat kommenttiosiossa.
Kaduilla heillä on yhdessä RKU:n ja Ung Vänsterin jäsenten kanssa tarrakampanja, joka on kunnianhimoisempi kuin mikään, mitä kumpikaan näistä organisaatioista on tehnyt vuosiin. Tarroissa lukee eri muunnelmin: “VAROITUS. RKP peittelee seksuaalista hyväksikäyttöä.”
Kansanmurhan, leikkausten ja työ- ja elinoloihin kohdistuvien hyökkäysten leimaamassa maailmassa nämä vasemmistolaiset lahkolaisryhmät, kuten Monty Pythonin vapaustaistelijat elokuvassa The Life of Brian, ovat löytäneet todellisen vihollisen, eivätkä ne ole roomalaiset. Tämä olisi naurettavaa, ellei se olisi niin vahingollista vasemmistolle ja yhteiselle taistelullemme.
Voi vain ihmetellä, mitä työntekijät tästä ajattelevat. Ne, joiden reaalipalkat ovat laskeneet yli 10 prosenttia, jotka kamppailevat elättääkseen itsensä ja läheisensä, samalla kun ammattiliittojen johtajat kampanjoivat palkankorotuksia vastaan. Tai ne kymmenet tuhannet, jotka taistelivat Palestiinan kansanmurhaa vastaan – mitä he ajattelisivat tästä? He luultavasti olisivat hieman hämmästyneitä ja ihmettelisivät meidän laillamme, eivätkö nämä ihmiset voisi tehdä jotain tuottavampaa ajallaan.
Heidän kampanjaansa sosiaalisessa mediassa kritisoitiin kommenteilla, kuten “Niin pirun väsähtänyt trotskisti ⛏️”. Jäähakkuemoji viittaa Stalinin agentin Ramon Mercaderin vuonna 1940 tekemään vallankumouksellisen Leon Trotskin murhaan jäähakulla. Epäsuora viesti on, että kaikkia Trotskin jalanjäljissä kulkevia kommunisteja – jotka taistelevat sosialistisen vallankumouksen, aidon työväendemokratian, internationalismin jne. puolesta – tulisi kohdella samalla tavalla kuin Trotskia: heidät tulisi murhata.
Näin he kehottavat vasemmistolaisia aktivisteja hyökkäämään toisten vasemmistolaisten aktivistien kimppuun. Tämä olisi vakava kysymys, jos se olisi tarkoitettu tosissaan. Mutta, kuten koko heidän lapsellinen kampanjansa, uhkaus on vain pilaa.
Tähän asti olemme tarkoituksella pidättäytyneet kommentoimasta tätä hölynpölyä, jottemme aiheuttaisi sille enempää huomiota kuin se ansaitsee. Mutta jossain vaiheessa on pakko tuoda esiin muutama itsestäänselvä seikka.
ETC-lehden sota vasemmistoa vastaan
Näiden vasemmistolaisten ryhmien kampanjan perustana on Dagens ETC:ssä kesällä 2024 julkaistu sensaationhakuinen artikkeli, joka on täynnä ilmeisiä valheita ja vääristelyjä.
Nykypäivän ETC on omaksumassa roolia, jonka se on yhä innokkaammin ottanut viime vuosina: se taistelee oikeistolaisen politiikan puolesta argumenteilla, jotka kuulostavat vasemmistolaisilta. He osallistuvat vasemmistopuolueen palestiinalaisia aktivisteja vastaan järjestettyihin toimiin, jotka ovat johtaneet useisiin erottamisiin. He ovat itse johtaneet hyökkäystä vasemmistolaista jäsentä Lorena Delgado Varasia vastaan tekaistuilla antisemitismisyytöksillä, joita oikeisto on käyttänyt painostaakseen häntä pois tehtävistään. He ovat auttaneet oikeistoa tällä mustamaalauskampanjalla siitä lähtien, kun Israelin kansanmurha alkoi. Ukrainan sodassa he ovat samalla tavalla imperialistisen propagandan “vasemmistolainen” siipi.
Voisi ajatella, että itseään vallankumoukselliseksi kutsuvien vasemmistolaisten ryhmien pitäisi tietää paremmin kuin omaksua kritiikittömästi tällaisen julkaisun väitteet.
Yksi meitä RKP:ssä vastaan käytyyn kampanjaan osallistuvista puolueista, kommunistinen puolue ja sen nuorisoliitto RKU, ovat itse joutuneet ETC:n hyökkäyksen kohteeksi. KP:n vuoden 2024 puoluekokousta käsittelevässä naurettavassa reportaasissa artikkelin kirjoittaja tekee kaikkensa esittääkseen heidät huonossa valossa.
Samaa menetelmää on käytetty meistä kertovissa kirjoituksissa. Ensimmäinen näistä noudattelee klassisia kommunisminvastaisia stereotypioita: olemme selkeästi Leniniä rakastavia hulluja, jotka haluavat valloittaa maailman ja viettelevät nuorisoa.
Toinen artikkeli on sitäkin myrkyllisempi, ja siinä on esitetty mitä omituisin kokoelma valheita: vastustamme terapiaa, koulutusta, yhteydenpitoa perheenjäseniin, vaadimme suhteista raportoinnin puoluejohdolle ja pitkä lista vastaavaa hölynpölyä. Siihen yhdistetään mitä karmivimpia vääristelmiä: politiikasta ja teoriasta keskusteleminen on “aivopesua”, vakavien syytösten tutkiminen “oman oikeusistuimen” pitämistä, puoluehallituksen valitseminen muuttaa organisaation “valtapyramidiksi” ja niin edelleen ad infinitum.
Journalismi muistuttaa eniten juorulehtien paljastamia “totuuksia” eri julkkiksista. Mutta tarkoituksena on tässä tukea vakavaa syytöstä, jonka mukaan RKP “peittelee seksuaalista hyväksikäyttöä”.
Vastasimme ETC:n valheisiin yksityiskohtaisesti artikkelissa, jonka lukemiseen näillä vasemmistolaisaktivisteilla on ollut runsaasti aikaa.
Mutta tällaiset yksityiskohdat – totuus, faktat – eivät näytä kiinnostavan kampanjan vetäjiä sen enempää kuin ne vaivasivat Dagens ETC:tä.
Kateellisuus päämotiivina
Tämä hyvin joustava asennoituminen totuuteen ei ole sattumaa. RKP:tä vastaan suunnattu kampanja ei johdu Dagens ETC:n väitteistä – se alkoi kauan ennen näiden artikkelien ilmestymistä.
Nämä ryhmät ovat vuosien ajan liimanneet jäähakkuja RKP-tarrojen ja -julisteiden päälle, julkaisseet kuvia niistä sosiaalisessa mediassa ja niin edelleen. Koska ei ole kovin laajassa tiedossa, että Trotski murhattiin jäähakulla, tavoitteena tuskin voi olla vallankumouksellisen propagandan levittäminen massoille. Ainoa mahdollinen tarkoitus on saada jäsenemme tuntemaan olonsa uhatuksi.
Kesällä 2023 käynnistimme kampanjan: “Oletko kommunisti? Järjestäydy!”, jonka puitteissa julisteita ja tarroja levitettiin ympäri maata.
Internetissä oikeistotrollien aalto valitti kommunistisista julisteista, joita “näkyi kaikkialla”. Vasemmiston jäähakkuaktivistit näyttivät raivostuvan entisestään.
Kuten Aisopoksen sadussa kettu, joka ei pidä pihlajanmarjoista, he luultavasti toivovat, että olisivat itse onnistuneet rakentamaan järjestöjään omien ajatustensa pohjalta. Mutta omien ideoiden, aloitteellisuuden tai taistelutahdon puuttuessa voi aina kuitenkin yrittää sabotoida toisten toimintaa osoittaakseen, kuinka passiivisuus ja pelkurimaisuus olivatkin loppujen lopuksi paras menetelmä.
He keksivät erikoisen version tarrastamme: “Oletko kyllästynyt myymään sanomalehtiä? Oletko kyllästynyt ainaiseen loisimiseen muiden järjestöjen kustannuksella? Järjestäydy! Kirjaimellisesti mihin tahansa muuhun vasemmistojärjestöön. Yhdistynyt vasemmisto trotskilaisia vastaan”, jota seurasi totuttu jäähakun käyttö logomme murskaajana.
Kun Israel hyökkäsi Gazaan, näiden vihaajien kampanja kiihtyi. RKP:n jäsenillä oli johtava rooli mobilisaatiossa Palestiinan puolesta monin paikoin sen alkuvaiheessa, erityisesti yliopistojen ympäristössä. Toimme esiin iskulauseita intifadasta, vallankumouksellisesta luokkataistelusta imperialismia vastaan – kansainvälisen sosialistisen vallankumouksen puolesta. Mielenosoituksissa kannoimme Palestiinan lippua sirppi-vasaralippujen rinnalla.
Useille RKU:n ja KP:n jäsenille tämä oli liikaa. He ryhtyivät taisteluun ajaakseen RKP:n ulos Palestiina-liikkeestä, mukaan lukien imperialismin vastaiset ja sosialismia peräänkuuluttavat iskulauseemme. Malmössä pari RKU:n jäsentä meni häirinnässään niin pitkälle, että he varastivat lippumme ja karkasivat niiden kanssa yritettyään suurimman osan mielenosoituksesta – tuloksetta – estää ihmisiä puhumasta meille.
Näille aktivisteille Dagens ETC:n hiljattain julkaisema artikkeli toimi vain kiintopisteenä, jonka ympärille mobilisoitua. Seksuaalisen väkivallan peittelyväitteillä on hieman enemmän painoarvoa kuin yleisillä kitinöillä siitä, että myymme sanomalehteä tai kannatamme avoimesti kommunismia.
Jos he vain kampanjoivat tarpeeksi kiihkeästi – vain huusivat tarpeeksi kovaa siitä, kuinka me “peittelemme hyväksikäyttöä” ja “olemme kultti” – he tuntuvat luulevan voivansa pysäyttää meidät. Jos he vain toistavat valheita tarpeeksi monta kertaa, ehkä ihmiset uskovat ne?
Meidän on valitettavasti kerrottava huonoja uutisia: he ovat väärässä joka kohdassa. Meillä ei ole ongelmia reagoida huonoihin ajatuksiin tai menetelmiin. Meille se on mahdollisuus terävöittää politiikkaamme.
Ja on pakko kysyä: kuka oikeastaan käyttäytyy kuin kultti?
Lahkolaisuuden typeryys
Tukholmassa järjestettiin 8. maaliskuuta 2025 yhteinen mielenosoitus naisten sortoa ja Israelin Gazassa tekemää kansanmurhaa vastaan. Me tietenkin osallistuimme ja keskustelimme luokkataistelusta muiden paikan päällä olevien kanssa.
Yhtäkkiä mielenosoitukseen marssi letka, jossa olivat mukana kommunistisen puolueen, RKU:n ja SUF:n joukot, mutta heidän viestinsä painopiste ei ollut kansanmurhan vastaisessa taistelussa tai naisten sorrossa. Sen sijaan koko heidän marssinsa oli suunnattu jäseniämme vastaan heidän huutaessa yhteen ääneen: “RKP – raiskauslahko! RKP – raiskauslahko!”, yhä uudelleen ja uudelleen. Se hämmensi kieltämättä hieman. Ilmeisesti RKP oli suurempi ongelma naisten sorron kannalta kuin Gazan pommitukset tai oikeistolainen hallitus.
He päätyivät seisomaan rykelmässä pienen matkan päässä. Yksi RKU:n jäsen, jonka kanssa puhuimme, kutsuttiin nopeasti takaisin ryhmään, ilmeisesti peläten hänen saavan tartunnan trotskismin taudista. Jatkoimme keskustelua muiden mielenosoituksessa olleiden kanssa, jotka olivat luonnollisesti hämmentyneitä: Miksi he marssivat tänne muuttaakseen koko mielenosoituksen käsittelemään heidän vihaansa RKP:tä kohtaan?
Lähteminen yhdessä rintamassa muita vasemmistolaisia ryhmiä vastaan sen sijaan, että yhdistyttäisiin taistelussa porvaristoa ja imperialisteja vastaan – se on lahkolaisuutta. Se vahingoittaa yleistä luokkataistelua.
Nämä menetelmät tulevat suoraan stalinismista, jonka RKU ja kommunistinen puolue mielellään tuomitsevat sopivissa olosuhteissa, mutta jota he yhtä usein puolustavat. Esimerkiksi niinkin hiljattain kuin vuonna 2024 puolueen puheenjohtaja Povel Johansson puolusti niin kutsuttua “kolmatta kautta” 1930-luvun alkupuolella, jolloin stalinistit kävivät (fyysisesti) väkivaltaisen kampanjan sosiaalidemokraatteja vastaan, joita he kutsuivat “sosialifasisteiksi” ja jotka he nimesivät työväenluokan pääviholliseksi. Samaa menetelmää käyttäen KP, tuolloin KFML(r), julisti 1970-luvulla Ruotsin vasemmistopuolueen “työväenluokan vaarallisimmaksi viholliseksi”.
Kaikki SUF:n, RKU:n tai Ung Vänsterin jäsenet eivät tietenkään ole RKP:tä vastaan suunnatun kampanjan takana. Esimerkiksi SUF Göteborgin Instagram-tilillä entinen SUF:n jäsen kyseenalaisti heidän menetelmänsä.
“Älä nolaa itseäsi ja muita syndikalisteja. Eikö teillä ole oikeita vihollisia? Onko riveissänne vain keskiluokkaisia asuinalueilta?”
“Tämä tuntuu turhalta.”
Hänen saamansa vastaukset olivat tyypillisiä. “RKP on surkea. Tehdään heidän elämästään vaikeaa 😈” ja “Me teemme myös paljon ’vakavia’ asioita. Joten älkää tulkitko väärin. Mutta juuri nyt useat järjestöt käyvät kampanjaa RKP:tä vastaan. Emme ole ainoat.”
He ovat siis kuitenkin yhtä mieltä siitä, että heidän hyökkäyksensä ovat “turhia”?
Julkaisuun tulleessa kommentissa kumottiin joitakin ETC:n artikkelin monista epätarkkuuksista. SUF Göteborg antoi sitten yksiselitteisimmän keksimänsä todisteen siitä, että RKP on lahko: monet RKP:n jäsenet lahjoittavat vapaaehtoisesti kymmenen prosenttia tuloistaan jäsenmaksuihin joka kuukausi! Ilmeisesti “periaatteessa vain lahkot” odottavat tällaisia uhrauksia.
On ihmeteltävä, miten he suhtautuvat pioneereihin, jotka aikoinaan rakensivat työväenliikkeen, jotka luopuivat työpaikoistaan ja terveydestään rakentaakseen välineet työväenluokan vapauttamiseksi. Tai ne, jotka kuolivat taistellessaan Francoa vastaan Espanjan sisällissodassa – heidän joukossaan monia anarkisteja. Mitä käsittämätöntä “lahkolaisuutta” onkaan tehdä henkilökohtaisia uhrauksia ihmiskunnan vapauttamiseksi!
Ymmärrämme, että SUF Göteborg ei tietenkään aio arvostella vallankumouksellisia uhrauksia yleisesti, vaan ainoastaan sitä, että niitä tehdään suuren vihollisen, RKP:n, rakentamiseksi. Mutta juuri siinä on ongelma: tuo lahkolaisuus estää ajattelun.
Hyökkää ensin, kysy myöhemmin
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun SUF on kampanjoinut muita vasemmistolaisia järjestöjä vastaan. SUF Stockholm lähetti 28. heinäkuuta 2018 joukkosähköpostin kaikille vasemmistolaisille järjestöille otsikolla “RKU:n raiskauskulttuuri”.
Ottaen huomioon syytösten vakavuuden ja sen, että ne levitettiin mahdollisimman laajalle vasemmistossa, olisi saattanut olettaa, että SUF:lla oli syytöksilleen vankka perusta – ja ainakin että se olisi ennakkoon tiedustellut asiasta RKU:lta.
Mutta heti seuraavana päivänä tuli päivitys, jälleen kaikille vasemmistolaisille järjestöille:
“RKU on reagoinut erittäin nopeasti ja aloittanut tapahtumien tutkinnan sekä pitää meidät hyvin ajan tasalla siitä, mitä heidän puoleltaan tapahtuu. RKU suhtautuu tilanteeseen erittäin vakavasti.”
SUF Tukholman mukaan RKU:ssa vallitsi siis yhtenä päivänä “raiskauskulttuuri” kun taas seuraavana “tilanteen käsittelyyn suhtaudutaan äärimmäisen vakavasti”.
Sävy muuttui lievästi sanottuna erilaiseksi. “Sähköpostimme tarkoituksena ei ollut mustamaalata tai yrittää aloittaa konflikteja vasemmiston sisällä, vaan tiedottaa”, he kirjoittivat näennäisesti jonkinlaisena puolustuspuheenvuorona. Mutta sopii kysyä: miten ei ole mustamaalaamista ja konfliktien aloittamista esittää mitä räikeimpiä väitteitä ja kehottaa boikotoimaan RKU:ta? Mikä peruste heillä oli tälle hyökkäykselle, jos asian selvittämiseksi riitti keskustelu RKU:n johdon kanssa?
SUF:n menetelmät ovat kaikkien nähtävillä. Jos he kuulevat pienimmänkin vihjeen vasemmistolaisesta järjestöstä, he hyökkäävät välittömästi suoraan.
Samana vuonna Ung Vänster Göteborg sekä Bohuslän, AFA ja SUF Göteborg päättivät jakaa 8. maaliskuuta pidetyn mielenosoituksen, koska ne vaativat, ettei Rättvisepartiet Socialisterna saisi osallistua. Jälleen he väittivät, että “johtotehtävissä olevat ihmiset” olivat “suojelleet raiskaajaa ja ahdistelleet uhria”. Vedoten naisten sorron vastaiseen taisteluun he ripustivat julisteita ympäri kaupunkia yrittäen pelotella ihmisiä olemaan menemättä suureen 8. maaliskuuta järjestettävään mielenosoitukseen naisten sortoa vastaan! Tuloksena oli, että he itse järjestivät surkuhupaisan pienen kokoontumisen, kun taas suuri mielenosoitus luonnollisesti oli pienempi kuin se olisi muuten ollut.
Identiteettipolitiikan myrkky
Menetelmät ovat tyypillisiä identiteettipolitiikalle, joka on tarttunut koko vasemmistoon. Kaiken identiteettipolitiikan mukaan – olipa kyseessä sitten radikaali feminismi, queer-teoria tai intersektionaalisuus – sorretulla henkilöllä on tulkintaetuoikeus. Totuus on yhtä kuin sorretun yksilön subjektiiviset kokemukset. Sitä ei voi koskaan kyseenalaistaa.
Siksi tosiasioiden selvittämiseksi ei tarvita tutkintaa. Väärinkäsityksille, väärintulkinnoille tai kahden ihmisen samojen tapahtumien eri tavoilla kokemiselle ja muistamiselle ei ole sijaa. Jos nainen väittää joutuneensa seksuaalisen häirinnän kohteeksi, se on totta. Jos transhenkilö väittää jonkun sanoneen transfobisen asian, se on totta. Jos musta ihminen väittää jotakin rasismiksi, se on totta. Ja niin edelleen.
On tuskin tarpeen huomauttaa, että tällainen asenne tekee vakavien ja arkaluonteisten henkilökohtaisten asioiden muuttamisen poliittisiksi aseiksi – sekä yksilöitä että organisaatioita vastaan – erittäin helpoksi. Itse asiassa juuri sitä nämä vasemmistolaiset ryhmät tekevät taistelussa RKP:tä vastaan.
Porvarivaltiolla on pitkä historia kaikenlaisten syytösten sepittämisessä poliittisia vastustajia vastaan. Sen sijaan, että hyökättäisiin poliittisia ajatuksia vastaan, jotka tiedetään suosituiksi, käytetään mustamaalauskampanjoita. Niinpä Britannian lakkoilevia kaivostyöläisiä syytettiin “väkivaltaisiksi”. Niinpä Leniniä ja Trotskia vastaan hyökättiin vuonna 1917 “saksalaisina agentteina”. Corbynia syytettiin sekä venäläisvakoojaksi että “antisemiitiksi”. Siksi saksalaiset toverimme ja muut palestiinalaiset aktivistit ovat nyt oikeudessa Saksassa “terrorismin tukemisesta”. Ja niin edelleen.
Syytteen hyväksyminen vain siksi, että se on julkaistu pikkuporvarillisessa vasemmistolaisessa sanomalehdessä, on vallankumouksellisesta taistelusta luopumista ennen kuin se on alkanutkaan.
Tähän liittyy identiteettipoliittinen ajatus “turvallisista tiloista”: vasemmistolaisten järjestöjen on tässä ajattelussa oltava foorumi, joka on vapaa kaikesta kapitalistiselle järjestelmälle ominaisesta sorrosta. Ainoa ongelma tässä on, että vasemmisto on rakennettava lihaa ja verta olevista ihmisistä, jotka ovat kasvaneet kapitalismin sorron ja ennakkoluulojen keskellä ja joita kapitalismin patologiat ovat muokanneet ihmisinä. Heidän ratkaisunsa on siis, että jokaisesta lipsahduksesta on rangaistava niin ankarasti kuin mahdollista, henkilö on “canceloitava” ja ajettava ulos liikkeestä. Tällaiselle perustalle on mahdotonta rakentaa.
Vallankumouksellinen järjestö on työkalu sorrosta vapaan yhteiskunnan saavuttamiseksi, ei heijastus siitä, miltä tulevaisuus näyttää. On sanomattakin selvää, että toisille tovereille haitallisia tekoja ei voida sallia. Mutta syytökset on tutkittava ja molemmille osapuolille on annettava mahdollisuus tulla kuulluiksi.
Mutta nyt suuri osa vasemmistosta on alkanut kääntyä tätä periaatetta vastaan. Koska niin harvat raiskaajat tuomitaan – osittain poliisin ja oikeusjärjestelmän seksismin vuoksi, osittain siksi, että rikoksia on vaikea todistaa – on tästä turhautumisesta johtaen esitetty, ettei näitä rikoksia pitäisi tarvita todistaa ja että vain syytöksen esittämisen pitäisi riittää.
Tämä heijastaa sitä, että vasemmisto on yhä enemmän luopunut toivosta kapitalismin lakkauttamisen ja sosialistisen yhteiskunnan rakentamisen suhteen, jotka vasta mahdollistaisivat tehokkaat toimet sorron täydelliseksi poistamiseksi. Sen sijaan kaikki panokset laitetaan sorrosta “rankaisemiseen” kapitalismin puitteissa ja erityisesti heidän omissa järjestöissään, joissa jokainen jostakin syytetty erotetaan liikkeestä loppuiäkseen. Siinä missä sosialidemokraatit aikoinaan yrittivät uudistaa kapitalismia, tämä nykyinen vasemmisto pyrkii uudistamaan sisäistä patriarkaattiamme.
Identiteettipolitiikan menetelmät eivät tee organisaatioista parempia vakavien rikkomusten käsittelyssä. Identiteettipolitiikan määritelmän mukainen “turvallinen tila” pyörii ystävyyssuhteiden ja henkilökohtaisen lojaaliuden ympärillä: tällainen on itse asiassa täydellinen kasvualusta syytöksille, joita ei oteta vakavasti, jos ne kohdistuvat “väärään” henkilöön, jolla on riittävän korkea asema tässä yhteisössä. Pienimmänkin lipsahduksen aiheuttama poispotkimisen uhka lisää peittelyn riskiä, ei päinvastoin.
Esimerkkinä voimme ottaa amerikkalaisen vasemmistolaisen järjestön International Socialist Organizationin, ISO:n, joka puolusti avoimesti identiteettipolitiikkaa. Vuonna 2019 he ajautuivat syvään kriisiin, joka päättyi organisaation likvidointiin sen jälkeen, kun “riippumaton kurinpitolautakunta” totesi johdon peitelleen väärinkäytöksiä. He tekivät identiteettipolitiikasta loogisen johtopäätöksen: yrityksestä rakentaa vallankumouksellista puoluetta oli luovuttava.
Tämä identiteettipoliittinen vasemmisto ei enää usko sosialismiin – he eivät edes usko merkityksellisten uudistusten puolesta taistelemiseen. Sen sijaan, uskonnollisten lahkojen tapaan, he etsivät vastauksia itsestään. Jos heistä vain tulee todella moraalisia yksilöitä, jotka eivät koskaan syö lihaa, jotka kierrättävät metallitölkkejä, boikotoivat Amazonia, matkustavat junalla ja ilmaisevat itseään poliittisesti korrektisti, niin pelastus koittaa. Ja jos ei voi pelastaa yhteiskuntaa, voi ainakin pelastaa itsensä ja omantuntonsa.
Lopuksi meidän on esitettävä ehkä epämiellyttäväkin kysymys: mitä tapahtuu päivänä, jolloin soluttautuja esittää tällaisen syytöksen tahallisena valheena? Meidän ei tarvitse mennä ajassa taaksepäin edes IB-tapaukseen, Ruotsin sosialidemokraattien suorittamaan kommunistien mielipiteiden rekisteröintiin sodanjälkeisenä aikana, osoittaaksemme, että tällaisia asioita tapahtuu. Riittää, kun palaamme vuoteen 2016, jolloin Martin Fredriksson paljasti olleensa Ruotsin tiedustelupalvelun Säpon ilmiantaja useita vuosia ollen samalla AFA:n jäsen.
Ainoa johtopäätös, jonka voimme vetää näiden vasemmistolaisten aktivistien käyttäytymisestä viime vuosina, on se, että he toimisivat samoin. Jos järjestö ei välittömästi julista syytettyä syylliseksi, he julistavat boikotin ja käynnistävät häirintä- ja huhujen levittämiskampanjan – toimien samalla tietämättään porvarivaltion työkaluna. Monet RKP:tä vastaan hyökkäävistä, etenkin anarkistit, mielellään huutavat “poliisien tappamisesta” ja vastaavasta, mutta samalla osoittavat hämmästyttävää naiiviutta porvarivaltion suhteen.
Viime vuosina olemme nähneet esimerkkejä siitä, kuinka johtavat vasemmistolaiset ovat yrittäneet miellyttää syyttäjiään ja myöntää asioita, jotka eivät pidä paikkaansa – toivoen lepyttelevänsä porvarillista mediaa. Corbyn myönsi “antisemitismiin liittyvät ongelmat”, mikä teki aiheesta täydellisen maalitaulun oikeistolle. Vasemmistopuolueen väärillä tunnustuksilla on ollut sama vaikutus. Tuloksena on, että oikeisto hyökkää entistä suuremmalla innolla.
Tällaisen sijaan me käytämme Leninin yksinkertaista menetelmää: kerro totuus – ja taistele työväenluokan tarvitseman politiikan puolesta.
Haaste
Suurin osa niistä, jotka nyt heittelevät jäähakkuemojeita vasemmalle ja oikealle, ei tiedä, mitä se tarkoittaa. Hyvin harvoilla Ung Vänsterin tai RKU:n jäsenillä on tietoa siitä, kuka Lev Trotski oli tai miksi hänet murhattiin. Mutta he ovat, kuten sukupolvi toisensa jälkeen ennen heitä, oppineet vihaamaan trotskilaisia. Miksi? “Koska he myyvät sanomalehteä”, “Heillä on liikaa puolueen faneja mielenosoituksissa”, “He ovat häiritseviä”. Poliittinen keskustelu on esikoulutasolla.
Voisi kysyä, mitä ne anarkistit, jotka niitettiin stalinismin toimittamilla aseilla Espanjan vallankumouksen aikana 1930-luvulla, sanoisivat nykyajan anarkistien stalinistisen kielenkäytön omaksumisesta. He luultavasti ilmaisisivat itseään paljon ankarammin kuin edellä lainattu entinen SUF:n jäsen.
Stalinilla oli käytössään tehokas tappokone. Nykyisillä trotskilaisten metsästäjillämme on tarroja ja jääpiikki-emojeita sosiaalisessa mediassa. Pakkomielteisessä pyrkimyksessään vahingoittaa RKP:tä he eivät kuitenkaan vahingoita RKP:tä pätkääkään: me vain käytämme tilaisuutta hyväksemme selventääksemme politiikkaamme. Sen sijaan he vahingoittavat omia järjestöjään ja joskus jopa koko liikettä.
Kehotamme Ung Vänsteriä, RKU:ta ja SUF:ää lopettamaan kampanjansa ja asettamaan etusijalle taistelun yhteisiä luokkavihollisiamme vastaan. Nämä menetelmät pitäisi siivota vasemmistosta lopullisesti. Ainoat, jotka hyötyvät vasemmistolaisten järjestöjen toisiaan vastaan suunnatuista mustamaalauskampanjoista, ovat oikeisto ja kapitalistit.
Mutta emme aio valvoa öitä miettien, mitä valintoja muut vasemmistolaiset järjestöt tekevät. Jatkamme RKP:n ja kansainvälisen Vallankumouksellisen kommunistisen internationaalimme rakentamista. Kapitalismin kukistamiseksi tarvitaan vallankumouksellinen järjestö. Tämä on tärkeintä kaikista.
Revolutionära kommunistiska partiet
Ruotsin osasto Kansainvälisessä kommunistisessa internationaalissa
