Tekijä: Vallankumous

Lev Trotskin Materialistisen dialektiikan ABC on loistava, lyhyt ja ytimekäs selonteko marxilaisesta filosofiasta. Se kirjoitettiin osana debattia revisionistista tendenssiä vastaan, joka ilmeni USA:n trotskilaisessa liikkeessä 1930-luvun lopulla, ja joka kyseenalaisti marxilaisuuden pääperiaatteita. Trotski puolusti dialektista materialismia rikkaampana, täydellisempänä ja kaiken kattavampana tapana katsoa yhteiskuntaa, ja elämää yleensä, verrattuna pragmatismiin ja empirismiin.

Kahdeskymmenes elokuuta 1940 stalinistinen agentti Ramon Mercader haavoitti Lev Trotskia kuolettavasti hakuniskulla päähän.

Trotski oli omistanut koko elämänsä työväenluokan vapauttamiselle. Hän johti kuuluisaa Petrogradin Neuvostoa vuoden 1905 vallankumouksessa, hahmotteli jatkuvan vallankumouksen marxilaisen teorian, johti yhdessä Leninin kanssa Lokakuun vallankumousta vuonna 1917, rakensi puna-armeijan ja oli yksi Kolmannen kommunistisen internationaalin perustajajäsenistä.

Hänen murhansa ei ollut mikään diktaattori Stalinin sattumanvarainen tai spontaani teko. Se oli koko bolševikkipuolueen ja vallankumouksen vanhaan johtoon sekä kaikkiin marxismin todellisten ajatusten puolustajiin kohdistuneen harkitun murhakampanjan julma huipentuma.

Kapitalismin puolustajat ja heidän uskolliset seuraajansa työväenliikkeissä yrittävät lohduttaa itseään ajatuksella, että Neuvostoliiton romahdus merkitsi sosialismin tuhoa. Mutta se, mikä epäonnistui Venäjällä ei ollut sosialismia, vaan sosialismin irvikuva. Vastoin usein toisteltuja herjauksia, stalinistinen hallinto oli antiteesi Bolshevikkien vuonna 1917 perustamalle demokraattiselle hallinnolle.

Postmodernismi on häilyvä filosofinen koulukunta, joka nousi näkyvään asemaan toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Sen alku oli marginaalissa, mutta sittemmin se on noussut erääksi merkittävimmistä porvarillisen filosofian koulukunnista. Postmodernismi läpäisee suurimman osan yliopistomaailmasta, ellei jopa sen kokonaan. Postmodernismi on paraatiesimerkki porvarillisen filosofian totaalisesta umpikujasta ja pessimismistä kapitalistisen yhteiskunnan seniilin rappion vaiheessa.

Venäjän vallankumouksen kriitikot ja kapitalismin kannattajat käyttävät usein kysymystä “moraalisuudesta” ja “moraalista” mustamaalatakseen bolshevikkien historiallista merkitystä ja tahratakseen sosialismin idean kokonaisuudessaan. Lev Trotski vastasi näille kriitikoille vuonna 1938 kirjoitetussa pamfletissa Heidän moraalinsa ja meidän. Tässä artikkelissa tarkastelemme Trotskin pamflettia ja hänen analyysiaan “moraalista”.

Kapitalismi on paraikaa yhdessä suurimmista kriiseistään koskaan. Samalla kun 99% kansalaisista maksavat kriisin seurauksista, rikkain 1% kasvattaa vaurauttaan yhä kiihtyvämpään tahtiin. Vallanpitäjien skandaalit ja korruptio vieroittavat miljoonia perinteisestä politiikasta. Tämä kaikki kyseenalaistaa kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän. Monet etsivät vaihtoehtoja nykyisen järjestelmän tilalle, ja yhä kasvava joukko löytää vastauksen vallankumouksellisesta sosialismista.

Ruotsalaiset toverit pyysivät minua kirjoittamaan lyhyen esipuheen Leninin teokseen Valtio ja vallankumous – tehtävä, johon suostuin innolla johtuen teoksen elintärkeästä asemasta maailmanlaajuisessa kamppailussa sosialismin puolesta. Omituista kyllä, kysymys valtion luonteesta, vaikka sen merkitys on kolossaalinen, ei usein ole päällimmäisenä edistyneimpienkään työläisten mielissä.

Tämä ei ole sattumaa. Valtiosta ei olisi hallitsevalle luokalle mitään hyötyä, jos ihmiset eivät uskoisi sen olevan pohjimmiltaan harmiton, puolueeton ja yksilöiden tai luokkien yläpuolella – jotain, joka vain “on olemassa”, ja joka voidaan siten ottaa itsestäänselvyytenä.

Tästä nimenomaisesta syystä ei ole establishmentin intressissä kiinnittää huomiota niiden instituutioiden perusluonteeseen, joita valtioksi kutsumme.