Kategoria: Teoriaa

Kääntänyt Sippo Kähmi. Alkuperäinen suomenkielinen julkaisu: Työväen antimilitaristit.

Osana työväen antimilitaristista kirjastoa julkaisemme V. I. Leninin tekstin, joka ilmestyi alunperin Proletari-lehden numerossa 33, elokuun 5. päivänä 1908.

Kirjoituksessaan Lenin kritisoi sekä oikeisto-opportunistisisia että “sankarillisia” anarkistisia suuntauksia suhteessa militarismin kysymykseen sosialidemokraattisessa liikkeessä. Näiden sijaan hän nostaa esiin Rosa Luxemburgin näkemykset esimerkiksi venäläisille sosialidemokraateille.

Artikkeli on aiemmin julkaistu suomeksi Leninin koottujen teosten kokoelmassa Karjalan ASNT:n valtion kustannusliikkeen toimesta Petroskoissa 1957.

20. helmikuuta 1914 Rosa Luxemburg pidätettiin sotilaiden yllyttämisestä kapinaan. Syytteen perusteena oli puhe, jossa hän julisti: “Jos ne odottavat meidän murhaavan ranskalaisia tai muita ulkomaalaisia veljiämme, sanotaan niille, ’Ei, ei missään oloissa’”.

Oikeudessa hän muuttui syytetystä syyttäjäksi, ja hänen puheensa, joka myöhemmin julkaistiin nimellä Militarismi, sota ja työväenluokka, on yksi innoittavimpia vallankumouksellisen sosialismin tuomioita imperialismille. Luxemburg hyökkäsi tulisesti häntä kohtaan esitettyjä syytöksiä vastaan, selittäen samalla kansainvälisen sosialismin periaatteita.

Luxemburg tuomittiin vuodeksi vankeuteen, mutta häntä ei vangittu välittömästi. Lähdettyään oikeussalista hän meni suoraan joukkokokoukseen, jossa hän toisti vallankumouksellisen sodanvastaisen propagandansa.

Julkaisemme tässä suomenkielisen käännöksen puheesta sellaisena, kuin se Frankfurtin rikostuomioistuimessa esitettiin.

Siitä lähtien, kun työläisten neuvostot ottivat vallan Venäjällä, suoranaisten valheiden runsaus on ollut valtava. Trotski kuvaili “valheiden virranneen valtoimeen kuin Niagara”. Lenin tapasi sanoa, että […]

Tämä dokumentti pyrkii tehostamaan teoreettista ja poliittista taistelua näitä ideoita ja menetelmiä vastaan. Kapitalismin kriisi on paljastanut syvän vastustuksen olemassa olevaa yhteiskuntaa, sen arvoja, moraalia, sietämätöntä epäoikeudenmukaisuutta ja sortoa vastaan. Yhteiskunnan keskeisin ristiriita vallitsee yhä työn ja pääoman välillä. Mutta sorron muodot ovat monet, ja jotkut näistä ovat huomattavasti vanhempia ja syvemmälle juurtuneita kuin palkkaorjuus.

Mutta eivät työläiset kykene johtamaan yhteiskuntaa, he sanovat. Miksi ei, vastaamme me. Työläiset tekevät kaiken oikean työn. Työläiset osaavat kyllä kertoa, miten heidän työnsä olisi tehokkainta järjestää. He voisivat tehdä sen paremmin kuin nykyiset pomonsa. Nykyisellään tällaisia esityksiä ei kuitenkaan pomoille tehdä, sillä se johtaisi potkuihin. “Tehokkuus” näinä päivinä tarkoittaa käytännössä sitä, miten kapitalistit saavat revittyä työläisistä mahdollisimman paljon voittoa, mahdollisimman pienellä työvoimalla. Rationaalisesti suunnitellussa yhteiskunnassa tehokkuus tarkoittaisi valtavia hyötyjä kaikille.

Talvisota oli tragedia, joka jätti syvät arvet suomalaisten kollektiiviseen muistiin. Sen vaikutukset tuntuvat osittain edelleen. Tänään, kun kapitalismi on kriisissä ja uudet sukupolvet kääntyvät kommunismin puoleen myös Suomessa, on meidän kyettävä analysoimaan näitä tapahtumia rehellisesti ja vastaamaan heidän kysymyksiinsä.

Ted Grant oli politiikan jättiläinen niille jotka tunsivat hänet hyvin. Hän eli ja hengitti marxismin ideoita ja oli epäröimättä tärkein marxilainen teoreetikko sitten Trotskin kuoleman. Tämä tulee selväksi hänen kirjoituksistaan, joita hän työsti läpi yli 70 vuotta jatkuneen poliittisen toimintansa aikana.

Ted Grantista tuli laajemmin tunnettu vasta 1970- ja 1980-luvuilla, kun the Militant Tendency saavutti näkyvyyttä Britanniassa. Ted perusti The Militant -sanomalehden vuonna 1964. Se oli tuolloin vain pieni nelisivuinen mustavalkoinen kuukausilehti ilman omaa toimistoa tai vakituista henkilökuntaa, mutta jo vuonna 1972 siitä oli tullut nelisivuinen viikkolehti ja 1980-luvun puoleen väliin mennessä the Militant Tendency oli jo kaikkien tuntema.

Marxismin puolesta on kokoelma Lev Trotskin kirjeitä Yhdysvaltojen American Workers Partyn johtaville tovereille, joissa Trotski argumentoi voimallisesti marxilaisen teorian puolesta puolueen sisäistä oppositiota vastaan, joka otti puolueen virallisesta linjasta poikkeavan kannan mm. Neuvostoliittoon ja kirjeiden kirjoittamisen aikaan käynnissä olleeseen talvisotaan. Esipuheessa kokoelman vuoden 2010 laitokseen Rob Sewell esittelee puolueen hajoamiseen johtaneen kiistan pääpiirteet ja samalla Trotskin kannat moniin tämänkin päivän kommunisteille oleellisiin kysymyksiin.

Hallitseva luokka kuvaa kommunisteja usein väkivaltaisiksi yksilöiksi, jotka “eivät tyydy mihinkään ennen koko yhteiskunnan hukkumista vereen”. Ei ollut yllättävää, että Tanskan suurimman nettiuutiskanava BT:n toimittaja yritti koko haastattelun ajan saada tanskalaiset toverimme myöntämään, että he kannattavat väkivaltaa, haastatellessaan heitä heidän historiallisesta päätöksestä perustaa Vallankumouksellinen Kommunistinen Puolue.

Vastatkaamme tähän kysymykseen vankasti ja rehellisesti. Kannattavatko kommunistit väkivaltaista vallankumousta? Emme kannata. Taistelemme niin rauhallisen siirtymisen puolesta kohti sosialismia kuin on vain mahdollista.

Oikeistopopulismi on löyhä poliittinen ideologia, joka korostaa epämääräistä “kansan tahtoa” ohjaavana periaatteena.

Populistien keskeinen väite on, että he (ja ainoastaan he) edustavat “todellisen kansan” näkemyksiä. Populismi perustuu vastakkainasettelujen luomiseen, jonka osapuolina ovat “me” ja “muut”. Populismi muuntautuu sen mukaan, mikä on kansansuosion nostattamisen kannalta kaikkein tehokkainta (esim. maahanmuuton vastustaminen).

Vaikka populistit väittävät vastustavansa suuryritysten valtaa, he suhtautuvat vihamielisesti myös perinteiseen työväenliikkeeseen ja vasemmistoon.