Ensimmäinen oikea työpaikkani oli MatHemin varasto Tukholmassa. Olin lukiossa, ja vaikka olikin hieman vaikeaa joutua uhraamaan niin paljon vapaa-aikaa saadakseni talouteni toimimaan, olin silti ylpeä ottaessani ensiaskeleeni työelämässä. Mutta ylpeyteni ei kestänyt kauaa. Viikonloppuisin minun oli herättävä neljältä aamulla ja sitten raadettava harmaassa varastohallissa kahdeksan tuntia, ja ainoa seura, jonka sain, oli kylmä, robottimainen ääni kuulokkeissani, joka kertoi minulle, mitä tavaroita minun pitäisi kerätä ja mihin laatikkoon ne pitäisi laittaa. Jokaisen varastokierroksen lopussa tuijotin valtavaa tietokonenäyttöä, joka näytti, kuinka monta tilausta meillä oli jäljellä ennen päivän loppumista. Laskin minuutteja, yritin pitää vauhtia yllä ja ajatella jotain muuta saadakseni ajan kulumaan. Joskus hiljensin kuulokkeeni jutellakseni kollegan kanssa, mutta meitä kannustettiin olemaan tekemättä sitä, koska jokainen hetki, jonka seisoin paikallani näyttäisi huonolta.
Lue lisää